Sisko Savonlahden kolumni: Tubetetaan Suomi kuntoon

Työ voi tuntua merkitykselliseltä vaikkei sitä seuraisikaan 200 000 silmäparia, kirjoittaa kirjailija Sisko Savonlahti.

Työ & elämä
Kirjailija Sisko Savonlahti
Retu Liikanen / Yle

Luin hiljattain kiinnostavan lehtiartikkelin. Se kertoi suomalaisesta nuoresta, joka oli luonut itselleen uran tekemällä Youtube-videoita. Ei kun hetkinen, olenkin tainnut lukea saman jutun monta kertaa.

Mediaa seuraamalla tuntuu, että Youtube on parasta, mitä suomalaiselle työelämälle on pitkään aikaan tapahtunut. Sitä melkein ajattelee, että nykyään joka toinen nuori työllistää itsensä kertomalla kameralle omasta päivästään.

Viimeksi pari viikkoa sitten Helsingin Sanomat kertoi (siirryt toiseen palveluun) Mike Bäckistä otsikolla ”Youtuben prinssi”. Mike Bäck, 20, alkoi julkaista videoita Youtubessa lukioikäisenä. Innoittajana toimi hänen isoveljensä, Suomen suosituimpiin tubettajiin kuuluva Roni Bäck, 26. Mike Bäckin Youtube-kanavalle kertyi nopeasti paljon katsojia ja sitä kautta mainostuloja. Nyt Bäckillä on oma manageri ja editoija. Helsingin Sanomien jutun julkaisun aikaan hän oli suuntaamassa Yhdysvaltoihin työmatkalle.

Aikamoista, mietin kun luin artikkelia. Minun oli pakko kysyä itseltäni: olenko kateellinen Mike Bäckille?

Kun minä olin nuori, halusin olla huippumalli. Ajattelin, että silloin kaikki ihailisivat minua eikä minun täytyisi tehdä paljon mitään. Tutustuisin pop-tähtiin, ehkä asettuisin asumaan jonnekin muualle kuin Suomeen. Rinnakkaisluokan Päivi ei enää koskaan katsoisi minua välitunnilla silmiin ja sanoisi: “Siis ootko sä Sisko? Hyi *ittu sä oot ruma ilman meikkiä.”

Tahtotilastani huolimatta päädyin tarjoilijaksi tupakansavuiseen kahvilaan, jossa minun piti sanoa jokaiselle asiakkaalle ostotapahtuman jälkeen “oikein mukavaa päivänjatkoa”, ja vapaa-ajalla sain elämääni sisältöä matopelistä. Vihasin kaikkea.

Kun minä olin parikymppinen, en tuntenut yhtään ikäistäni, joka olisi tienannut enemmän kuin monen vanhemmat yhteensä.

No, sellaista elämä on, ajattelin nyt kun olin fiksu ja kypsä, ja jatkoin sanomalehden selaamista – kunnes huomasin, että se piti sisällään Koulutus-liitteen. Sen sivuilla haastateltiin tubettaja Mandimaita, eli Edina Mandimai Sundbergia. Jutussa (siirryt toiseen palveluun), jonka otsikko oli ”Unelma-ammatissa”, mainittiin, että Sundberg haaveili aiemmin huippumallin urasta – ihan niin kuin minäkin! Nyt 19-vuotias Sundberg elättää itsensä Youtube-videoilla. Mandimain Youtube-kanavalla on yli 140 000 tilaajaa.

Jos kadehdinkin vähän tunnettujen tubettajien ansioita, en kyllä kadehdi muita nuoria. Kun minä olin parikymppinen, en tuntenut yhtään ikäistäni, joka olisi tienannut enemmän kuin monen vanhemmat yhteensä. Kenelläkään ystävistäni ei ollut omaa autoa, omasta asunnosta puhumattakaan. Ainoat rikkaat nuoret, jotka tiesin, asuivat kaukana minusta. Heidän nimensä olivat Macaulay Culkin, Christina Aguilera ja Britney Spears. En juuri vertaillut itseäni heihin, mikä oli hyvä. Siinä iässä oli tarpeeksi alemmuuskomplekseja muutenkin.

On kiinnostava ilmiö, että yhä useampi nuori aikuinen tienaa elantonsa sosiaalisen median avulla. Mutta kenestä tahansa ei tule ympäri maailmaa lentävää tubettajaa, ihan niin kuin kenestä tahansa ei tule päitä kääntävää huippumalliakaan. Ja se on meidän kaikkien etu. Sillä minkälainen olisi maailma, jos meistä jokainen olisi ”vaikuttaja”?

Aniharva saavuttaa työelämässä tavoitteensa oikopolkua kulkien. Siksi olen kyllästynyt tahtiin, jolla media toitottaa tarinoita yksittäisistä menestyjistä. Haluaisin lukea enemmän niistä aloista, joilla on oikeasti työvoimapula. Vai eikö muka ole olemassa nuoria, jotka haluavat sairaanhoitajiksi tai töihin kahvilaan?

Tähdiksi ja tubettajiksi tahtovia riittää kyllä – ilman hehkutustakin.

Sisko Savonlahti

Kirjoittaja on Helsingissä asuva toimittaja ja kirjailija, joka haluaa toivottaa kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa.

Aiheesta voi keskustella 10.02. klo 23.00 asti.

Lue myös

Sisko Savonlahden kolumni: Ihminen kehittää loputtomasti itseään, muttei vaivaudu edes tervehtimään toista

Sisko Savonlahden kolumni: Raha toi onnen

Johanna Malisen kolumni: Milloin pitää tietää, mitä haluaa tehdä isona?

Linda Liukkaan kolumni: Kolme vinkkiä työelämään 2020-luvulla

Ei töitä, opiskelupaikkaa tai kavereita – Dokkarisarja antaa äänen syrjään jätetyille nuorille miehille