Erkka Mikkonen: Venäläisille raja laittoman ja laillisen välillä on häilyvä, eikä se ole mikään yllätys

Epäoikeudenmukaiset valtarakenteet ajavat venäläisiä suhtautumaan sääntöihin väljästi, kirjoittaa Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen blogissaan.

Venäjä
Erkka Mikkonen
Karoliina Simoinen / Yle

MOSKOVA Hätkähdin taannoin, kun maksoin ostoksiani lähimarketissa. Kassa tiedusteli perässäni jonottavalta asiakkaalta, olisiko hänellä lainata minulle kanta-asiakaskorttia.

Kauppojen etukortit ovat Venäjälläkin henkilökohtaisia. Takanani seisova nainen ei tilanteesta silti hämmentynyt, vaan ojensi korttinsa kassalle.

Venäjällä on tuikitavallista pyytää tuntemattomalta etukorttia kanta-asiakastarjousten hyödyntämiseksi. Näköjään myös huomaavainen myyjä voi tehdä sen saamattoman asiakkaan puolesta.

Tilanne oli viaton ja hyödyksi minulle. Samalla se kertoo jotakin olennaista venäläisten suhtautumisesta normeihin.

Muistan ihmetelleeni, kun kuulin ensimmäistä kertaa sanan ’polulegalnyi’ eli vapaasti suomennettuna puolilaillinen.

Venäjällä sääntöjä ei oteta yhtä kirjaimellisesti kuin Suomessa, oli sitten kyse etukorteista tai jostain muusta.

Venäläiset ovat oppineet arjessaan, että rajoituksia tulee kyseenalaistaa ja niitä voi tarpeen tullen kiertää.

Suomalaisen tiukkapipoisuuden jälkeen venäläisten luova suhtautuminen normeihin tuntuu välillä virkistävältä. Toisaalta siitä seuraa myös koko joukko ongelmia, etenkin kun edes lain kirjain ei ole lähtökohtaisesti yksiselitteinen.

Muistan ihmetelleeni, kun kuulin ensimmäistä kertaa sanan ’polulegalnyi’ eli vapaasti suomennettuna puolilaillinen. Sitä ennen kuvittelin, että asia voi olla vain joko laillinen tai laiton.

Korruptio on yksi esimerkki laittomasta toiminnasta, joka on laajasti hyväksyttyä venäläisten keskuudessa.

Kansalaiset ostavat väärennettyjä todistuksia ja voitelevat virkamiehiä selvitäkseen ylitsepääsemättömältä tuntuvasta byrokratiasta.

Yhtä lailla lahjontaan törmää virastojen ulkopuolella. Sillä varmistetaan niin lääkäriin pääseminen, tentin läpäiseminen kuin hautapaikan saaminen.

Korruption pesiytymisestä syvälle venäläiseen yhteiskuntaan kertoo kansalaisjärjestö Transparency Internationalin indeksi. Venäjä on Euroopan korruptoitunein maa (siirryt toiseen palveluun).

Venäläisten käytöstä voi ymmärtää, kun katsoo asiaa suuremmassa mittakaavassa.

Venäjän valtio perustuu itsevaltaiseen hallintoon, joka käyttää demokratiaa kulissinaan. Toisin sanoen maassa toimii näennäisesti länsimaisen demokratian kaltaisia instituutioita, mutta ne eivät takaa vapaita vaaleja tai riippumatonta oikeusjärjestelmää.

Valta on keskittynyt pienelle, lähinnä turvallisuuspalvelutaustaiselle sisäpiirille. Se on häikäilemättömästi kahminut itselleen maan valtaviin luonnonvaroihin perustuvia rikkauksia.

Alkuvuoden ajan Venäjällä on seurattu, miten maan koko laillisen järjestyksen takaavaan perustuslakiin runnotaan merkittäviä uudistuksia. Harvalle näyttää olevan epäselvää, mikä on pikamarssia toteuttavan muutoksen todellinen syy.

Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) puolet venäläisistä katsoo, että tarkoituksena on pitää presidentti Vladimir Putin maan johdossa myös hänen vuonna 2024 loppuvan kautensa jälkeen. Silti useimmat tuntuvat hyväksyvän järjestelyt, jotka eivät näytä länsimaisesta demokratiasta katsottuna laillisilta.

Ristiriitaa voidaan selittää kirjailija George Orwellin Vuonna 1984 -romaanissa esittelemän kaksoisajattelun käsitteen avulla. Masha Gessen selittää tällä termillä kansalaisten arkea neuvostojärjestelmässä Venäjä vailla tulevaisuutta -teoksessaan.

Kaksoisajattelulla kuvataan sitä, kuinka neuvostoihmistä, Homo sovieticusta, vaadittiin uskomaan jotain, mikä on ristiriidassa tosiasioiden kanssa.

Valtio teeskenteli pitävänsä huolta kansalaisista, jotka teeskentelivät olevansa kiitollisia. Mutta koska valtio todella hallitsi kansalaistensa kohtaloa, niin kyse ei ollut pelkästä teeskentelystä. Silloin neuvostokansalaisista tuli rikoskumppaneita.

– Homo sovieticus teeskenteli osallistuvansa valtion asioiden hoitoon ja oli sen takia osasyyllinen kaikkeen, mitä valtio teki, Gessen kirjoittaa.

Gessenin mukaan neuvostoihminen voi edelleen hyvin kauan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tätä edesauttaa se, että vaikka paperilla yksipuoluejärjestelmä lakkautettiin, niin käytännössä samat ihmiset jatkoivat vallassa säilyttäen samaan byrokratiaan ja turvallisuuskoneistoon pohjautuvan järjestelmän.

Näissä oloissa kansalaisten löyhä suhtautuminen sääntöihin ei näyttäydy enää niin kummallisena. Toisaalta hyväksyessään korruption arjessaan venäläisistä tulee rikoskumppaneita, joita ilman nykyjärjestelmä ei pysyisi pystyssä.

Hieman karrikoiden voi sanoa, että venäläiset näyttävät arvostavan Suomessa pitkälti niitä asioita, joita he pitävät suurimpina puutteina omassa maassaan.

Kaikki tämä ei silti tarkoita, etteivätkö venäläisetkin arvostaisi rehellisyyttä ja haluaisi asua maassa, jossa säännöt ovat tehty noudatettavaksi.

Tästä kertoo myös Suomen ulkoministeriön teettämä tutkimus (siirryt toiseen palveluun) venäläisten mielikuvista pohjoisesta naapurimaastaan. Korkean elintason lisäksi venäläiset liittävät Suomeen muun muassa hyvinvointivaltion, demokratian ja oikeudenmukaisuuden.

Toisen kyselyn mukaan (siirryt toiseen palveluun) venäläiset näkevät maansa suurimpina ongelmina hintojen nousun lisäksi korruption sekä rikkaiden ja köyhien välisen jyrkän epätasa-arvon.

Hieman karrikoiden voi sanoa, että venäläiset näyttävät arvostavan Suomessa pitkälti niitä asioita, joita he pitävät suurimpina puutteina omassa maassaan.

Suomalaisilla on omat ennakkoluulonsa venäläisiä kohtaan. Yksi niistä liittyy sääntöjen noudattamiseen, tai tarkemmin sanottuna niiden noudattamatta jättämiseen.

Moraalisen päivittelyn sijaan lienee hedelmällisempää miettiä, mikä saa venäläiset turvautumaan vilppiin tai tukemaan itsevaltaista järjestelmää. Ristiriita yksilön omien periaatteiden ja ympärillä olevan todellisuuden välillä voi olla valtava.

Venäläisten käyttäytymistä ei voi arvioida suoraan suomalaisista lähtökohdista käsin. Se, mikä näyttää meillä luonnolliselta tavalta toimia, ei Venäjällä välttämättä ole sitä – ja päinvastoin.

Myös yltiöpäistä rehellisyyttä voi pitää lapsellisena sinisilmäisyytenä.

Pietarissa kerrotaan tarinoita siellä aikoinaan työskennelleistä suomalaispalvelijoista, jotka eivät tajunneet varastaa isäntäperheeltä. Ajan tavan mukaan palvelusväen suorastaan odotettiin vetävän välistä, kunhan varastelu pysyi kohtuudessa.

Erkka Mikkonen

Kirjoittaja on Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja. Hän kommentoi tässä blogissa naapurimaan asioita ja korostaa, että Venäjää ja venäläisiä ei pidä sekoittaa keskenään.

Aiheesta voi keskustella 08.02. klo 23.00 asti.

Lue myös

Erkka Mikkonen: Haluavatko venäläiset sotaa? Ainakin kansalaisia valmistellaan sitä varten

Erkka Mikkonen: Venäjä tekee venäläisten rakastamisesta vaikeaa

Erkka Mikkonen: Tavallisilta venäläisiltä vaaditaan nyt ennennäkemätöntä rohkeutta