Kaikki lapset eivät tuijota ruutua - Vertaisohjaaminen on nouseva trendi, kahden koululaisen kerho kerää naapuruston lapset autotalliin jumppaamaan

Ruutuajasta väännetään lähes kaikissa perheissä, mutta kaikkia lapsia ei siitä tai liian vähäisestä liikkumisesta tarvitse huomautella.

liikuntaharrastus
Kuvassa lapsia jumppaamassa
Koululaistytöt jumppauttavat lähiseudun lapsia.

Kaksi kokkolalaista koulutyttöä tarttui tietämättään maailmalla nousemassa olevaan trendiin. Kuka tahansa voi pistää pystyyn jumppakerhon ja ryhtyä vertaisohaajaksi. Vilma Knutar ja Ella Erkkilä tekivät niin. Nyt he toteuttavat trendiä omakotitalon autotallissa.

Ovi käy tiuhaan Kokkolan Vaeltajantiellä. Kylmän ilman mukana autotalliin tupsahtelee innokkaan oloisia tyttöjä ja tällä kertaa yksi poikakin. Jumppakerho on alkamassa.

Ulkovaatteet heitetään nurkkaan ja sitten alkaa puheensorina ja kysely “Vilma, Vilma, mitä me tehdään?” “Ella hei, tehdäänkö kärrynpyöriä?”

Näyttäisi siltä, että huoli suomalaislasten liian vähäisestä liikkumisesta (siirryt toiseen palveluun) tai liikunnan vetovoiman vähentymisestä ei koske ainakaan Mineaa, Neelaa, Sofiaa, Elleniä, Robinia, Essiä, Venlaa ja kahta Melinaa.

Kuvassa Vilma Knutar ja Ella Erkkilä
Vilma Knutar ja Ella Erkkilä eivät ole saaneet koulutusta ohjaamiseen, mutta tutut lapset kuuntelevat mielellään.Heini Holopainen / Yle

Autotallissa mahtuu hyvin kymmenen lasta jumppaamaan

Autotalliin rakennetussa liikuntatilassa 13 vuotias Vilma Knutar ja 12 vuotias Ella Erkkilä järjestävät tulijat riviin ja alkavat ohjeistaa seuraavan tunnin tekemisiä. Osa lapsista ohjataan pienelle trampoliinille, osa matalalle puomille ja loput jumppamattojen ääreen.

Jumppakerho on kokoontunut viikoittain kesästä alkaen. Kesällä kirmattiin pihalla, mutta talvella on mahduttava omakotitalon autotalliin. Yllättävän hyvin kymmenkunta lasta mahtuu peuhaamaan, kun tekemiset jaetaan pieniin ryhmiin.

Kuvassa harjoitetaan selkälihaksia
Selkätreeni saa lapset hetkeksi hiljaisiksi.Heini Holopainen / Yle

Jumppakerho Vaeltajanvoltti syntyi Vilman ja Ellan ideasta. Telinevoimistelutunneilla oli opittu hyviä liikkeitä, joita haluttiin opettaa muillekin.

– Olemme pitäneet joskus yksittäisiä voimistelujuttuja joillekin lapsille täällä. Sitten tuli vaan ajatus, että ois kiva pitää useammallekin. Siitä se alkoi, muistelee Ella Erkkilä.

Idea sai kannatusta kotikadun eli Vaeltajantien varrella asuvilta lapsilta. Nyt Voltin tapaamisiin tulee jumppaajia kauempaakin asuinalueelta. Ryhmällä on oma WhatsApp-ryhmä, jossa tunteja sovitaan. Osallistujat ovat ohjaajia hiukan nuorempia, 5-10 -vuotiaita.

Tämänkertainen tunti alkaa erilaisilla viesteillä. Karhunkävelyä tai pikemminkin juoksua eteen ja taaksepäin sekä sammakkohyppyjä samaan tyyliin. Äänitaso nousee, kun oma ryhmä kiritetään vauhtiin.

Tyttöjen idea herättää ihastusta

Alueellisen liikunnan kattojärjestön Keski-Pohjanmaan Liikunnan asiantuntija Emilia Hirvi on ihastunut kuullessaan koulutyttöjen perustamasta liikuntakerhosta. Samantyyppisiä ryhmiä on hänen arvionsa mukaan harvassa, vaikka juuri “vertaisohjaaminen” on maailmalla nouseva trendi ja erittäin suositeltavaa.

Huoli ruutuajan lisääntymisestä ja lasten sekä nuorten vähäisestä liikkumisesta on synnyttänyt maahan monia hankkeita, joissa lapsia ja nuoria pyritään saamaan liikkeelle. Esimerkiksi Olympiakomitea kanavoi yksityistä rahaa Lasten liike (siirryt toiseen palveluun) -kerhoihin ympäri maan.

Ellan ja Vilman kerhoon ei ole haettu mistään tukea. Tytöt liikuttavat lapsia vapaaehtoisesti ja oman innostuksensa vuoksi.

Opettamansa temput ja liikkeet tytöt ovat omaksuneet telinevoimisteluharjoituksistaan. Kumpaakin miellyttää lajissa sen monipuolisuus. Jatkamaan kannustaa se, että huomaa kehittyvänsä ja tapaa harjoituksissa kavereita. Samaa tytöt toivovat ohjattavilleenkin.

Kuvassa tyttö ohjaa lasta liikkumaan
Ella opastaa takaperinvoltin alkuun.Heini Holopainen / Yle

Moni suomalaislapsi viettää nykyään enemmän aikaa ruudun ääressä kuin liikkuen. Tutkimusten (siirryt toiseen palveluun) mukaan yli puolet 9-15-vuotiaista viettää aikaa ruudun ääressä enemmän kuin kaksi tuntia päivässä.

Vaeltajanvoltin vetäjät eivät kuulu tähän ryhmään, sillä molemmilla vanhemmat säätelevät ruutuaikaa. Viikoittaista liikunta-aikaa kertyy tietysti telinevoimistelusta ja jumpparyhmän ohjaamisesta, mutta Vilmalla myös yleisurheilutreeneistä ja Ellalla esimerkiksi suunnistuksesta.

Jännittävin temppu on vielä edessä

Jumppa-areenaksi valjastetussa autotallissa on ehditty venytellä ja vahvistaa esimerkiksi selkää ja vatsalihaksia. Koordinaatio ja tasapaino ovat harjaantuneet matalalla puomilla.

Melina Myllymäki ja Melina Kinnunen odottavat kovasti, että treenattaisiin temppua, joka tytöiltä sujuu vasta vain trampoliinilla: bäkkiä eli volttia taaksepäin. Sitä harjoitellaankin niin, että toinen ohjaajista auttaa hyppääjää selästä ja toisesta jalasta tukien.

Jumppakerhossa lasten kasvoilta paistaa innostus. Liikunnan riemu on ohjaajillakin taustalla. Ella ja Vilma ovat liikkuneet perheidensä kanssa pienestä alkaen.

– Liikunnasta tulee hyvä olo. On mukavaa, kun tietää treenanneensa hyvin ja kehittyy, analysoivat tytöt.

Tunti liikkuen hurahtaa nopeasti.

Ennen kotiinlähtöä täytyy kuitenkin kajauttaa oma tsemppihuuto “vaeltajanvoltti” sekä etsiä paras tarra omaan osallistujavihkoon. Sitten ryhmä hajaantuu. Osa menee kotiin, osa lähtee suoraan seuraaviin treeneihin.

Kuvassa kerhoon osallistumisesta kertova tarravihko
Toisilla on tarrakirjassa hyvin tilaa uusille kuville. Osa taas on käynyt kerhossa sen alkamisesta lähtien.Heini Holopainen / Yle