1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Urheiluvalmennus

Taitoluisteluvalmentaja lopetti ilkeilyn – jos on ihmisenä kiltti, saako sitä olla myös valmentajana?

Urheilupsykologin mielestä kiltteydestä voisi tulla uusi arvo kovaan urheilumaailmaan.

Tehokas alku päivälle. 16-vuotias SM-juniori Aada Salo on Ulla Pappin kanssa aamutreeneissään. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Taitoluisteluvalmentaja Ulla Papp tunnustaa olleensa aikoinaan ilkeä valmentaja.

Huutaja, räyhääjä, itkettäjä.

Ammattivalmentaja miettii omaa historiaansa, kun maata kuohuttaa kohu muodostelmaluisteluvalmentajan nöyryyttävistä psyykeharjoituksista, epäonnistujan ympärille kootuista haukkumisringeistä ja itsemurhakehotuksista.

Myös Pappin menneisyydestä löytyy hetkiä, joiden takia joutuu katumaan. Hän muistelee tilannetta, joka veti hiljaiseksi.

Nelilapsisen perheen äiti imetti kuopustaan Kanadassa ja katseli samalla vanhaa luisteluvideota. Näky kauhistutti.

– Kuka tuo lasta kiusaava hirviövalmentaja on? Miten voin olla noin ilkeä?

Video oli seitsemän vuotta vanha. Papp tarttui puhelimeen ja pyysi anteeksi jo aikuiseksi ennättäneeltä luistelijalta. Anteeksiannosta huolimatta oma käyttäytyminen hävettää edelleen.

Välillä pelottaa, kuinka vahvasti voin vaikuttaa näihin lapsiin.

Päävalmentaja Ulla Papp, Kokkolan Taitoluistelijat

Suomessa ja maailmalla vuosikymmeniä valmentaneen naisen elämässä tarvittiin romahdus, että löytyi rohkeus olla ihminen joka ei halua kyykyttää ketään.

Avioero ja yksinhuoltajuus ilman minkäänlaista turvaverkkoa pysäyttivät kertaheitolla.

– Olin ihmisenä täysin rikki. Ystävä neuvoi hankkimaan hyvän lakimiehen lisäksi psykoterapeutin.

Papp kävi vastaanotolla ja kiinnostui psykoterapiasta niin, että kriisistä selvittyään suoritti itsekin Kanadassa viiden vuoden opinnot ja tutkinnon.

– Psykoterapia pelasti minut ihmisenä ja valmentajana.

Kokkolan Taitoluistelijoita luotsaava Papp on kansainvälisen tason osaaja. Taskussa on viidennen tason eli korkein Euroopassa myönnettävä valmennustutkinto ja työkokemusta Kanadasta, Luxenburgista, Saksasta, Italiasta ja Islannista. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Kiltteydestä tulevaisuuden taktiikka?

Tunne itsesi, omat vahvuutesi ja heikkoutesi. Vasta sitten pystyt luomaan toiseen luottamuksellisen ja arvostavan suhteen. Kun välität itsestäsi, välität myös heistä, joita valmennat.

Ulla Papp sanoo psykoterapiassa löytäneensä itsensä ja tajuneensa, ettei tarvitse esittää olevansa jotakin, mitä ei ole. Jos on hyväntahtoinen ihminen, sitä saa olla valmentajankin.

Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen näkee kiltteydessä potentiaalia jopa tulevaisuuden valmennustaktiikaksi.

– Kiltteys ja sen parempana synonyymina ehkä arvostava kohtaaminen, voisi olla arvo, josta urheilumaailma ja menestystä tavoitteleva valmennus hyötyisivät valtavasti.

Hän korostaa, että juuri kiltteys vaatii rohkeutta, että uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä itselle sopivia päätöksiä.

Kokkolan Taitoluistelijoiden päävalmentaja Ulla Papp yrittää toimia niin, ettei kukaan joudu lähtemään treeneistä itkien kotiin. SIlti hän ei halua sanoa olevansa kiltti valmentaja, vaan pikemmin kannustava ja rakentava. Luistelijoiden vanhemmilta tulee välillä palautetta, että olisit varmaan tosi hyvä, jos et olisi niin lälly.

Onko uskottavuus kortilla, jos valmentaja sanoo olevansa kiltti? Herättääkö adjektiivi vain kielteisiä mielikuvia naiiviudesta ja lepsuudesta? Onko se signaali vääränlaisesta varovaisuudesta ja alistumisesta?

Urheilupsykologi liittää kiltteyden avoimuuteen, ystävällisyyteen ja hyvätapaisuuteen. Toisia arvostavaan kohtaamiseen, jossa kuullaan toista, ja suhtaudutaan toisiin empaattisesti.

– Kiltit ominaisuudet eivät missään nimessä sulje pois sitä, että ihminen voi olla yhtä aikaa myös määrätietoinen, sitkeä, sitoutunut, tavoiteorientoitunut ja menestystä tavoitteleva, Ronkainen miettii.

“Perhana, osaan olla kova”

Useat valmentajat ovat ottaneet Ulla Pappiin yhteyttä valmennuskohun myötä. Hän sanoo olevansa huolissaan kollegojen jaksamisesta. Moni miettii, onko omalla työllään aiheuttanut jotakin peruuttamatonta.

– Muutama mätä omena ei kuitenkaan tarkoita, että koko säkillinen olisi pilalla. Tämä maa tarvitsee nyt hyvää urheilujohtamista!

Papp ei pidä valmennuskulttuurista, joka vaatii itsensä kovettamista.

Jyväskylän liikuntatieteellisestä valmistunut maisteri ja valmentaja pakotti itsensä olemaan ilkeä, koska halusi todistaa vähättelijöille, että kiltistä nuoresta naisesta on v-mäiseksi valmentajaksi.

Pappin kanssa valmennukseen suuntautui vain kolme naista. Miesvaltaisessa yhteisössä häntä kehotettiin kouluttautumaan mieluummin vaikka lastentarhaopettajaksi.

Kun Papp pysyi opinnoissaan valitsemallaan tiellä, muut opiskelijat tulivat kannustamaan jäähallille: ole tiukempi, ole kovempi!

– Kunnianhimoisena hoin itselleni, että perhana, osaan olla kova. Se söi naista enemmän kuin ymmärsinkään.

Urheilumaailma ihaili kovalla kouluttamista. Urheilijat olivat valmentajia varten.

– Muovailuvahaa, josta valmentaja muokkasi haluamansa, Papp puuskahtaa ja huomauttaa, ettei autoritäärinen valmennustapa ole suinkaan kadonnut, vaan porskuttaa hyvissä voimissa suomalaisessa urheilukulttuurissa.

– Kun valmentaja ja urheilija riisuvat egonsa, uskaltaa sanoa, mitä ajattelee. Silloin voi olla myös eri mieltä, Papp sanoo. Kuva: Kalle Niskala / Yle

12-vuotiaana Yhdysvaltoihin harjoittelemaan lähtenyt Ulla Papp ehti itse kokea autoritäärisen valmennuksen kaikki puolet.

Hän pääsi luistelemaan sekä amerikkalaisten että neuvostoliittolaisten huippujen kanssa. Molemmissa leireissä valmennettiin kovilla otteilla.

Yhdysvaltalaiset kyykyttivät nuorta suomalaista henkisesti, Neuvostoliiton maajoukkueen treeneissä kyykytyksen sai kokea fyysisenä rääkkinä.

Jatkuva painon tarkkailu ja julkiset punnitukset sairastuttivat Pappin bulimiaan. Sairaus paljastui, kun syömättömyyden, ahmimisen ja oksentelun kierre sai kehon reagoimaan rankoilla rytmihäiriöillä.

– Silloin sitoutumista haettiin syyllistämisellä, ei luottamuksen rakentamisella, mikä kuitenkin on tärkeintä, miettii Papp, jonka oma luistelu-ura katkesi loukkaantumiseen.

"Tyyristä jääaikaa ei tuhlata"

Ulla Papp korottaa edelleen ääntään harjoituksissa. Pinna palaa, jos murrosikäiset luistelijat mieluummin höpöttävät kuin keskittyvät harjoituksiin.

– En karju, enkä kiroile, mutta teen tiukasti selväksi, että tämä harrastus on vanhemmillenne kallista, joten tyyristä jääaikaa ei tuhlata. Kentällä tehdään töitä ja pukuhuoneessa vasta höpötetään.

Hän uskoo, ettei pään silittelyllä nousta huipulle. Urheilija tarvitsee tsemppiä, kun pitää tehdä kovin rääkki. Silloin on kannustettava ja komennettava: pystyt siihen, vielä vaan, anna mennä, nyt kaikki peliin!

Urheilussa tunteet kuohuvat. Urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen muistuttaa, että tiiviiseen valmennussuhteeseen kuuluu välillä jopa riitely. Olennaista on, miten riita ratkotaan.

Kiistojen selvittämiseen tarvitaan ihmissuhdetaitoja. Kykyä asettua toisen asemaan, myöntää virheensä ja pyytää ja antaa anteeksi.

Kovan linjan vuosina puhelimen pirahdus ahdisti Ulla Pappia. Puhelu tiesi yleensä vääntöä valmennettavien vanhempien kanssa.

Soittoja tulee aina silloin tällöin vieläkin, mutta nykyään Papp kiittää niistä. Hän haluaa, että pienimmätkin murheet selvitetään heti ennen kuin ne ehtivät paisua vuoriksi. Hän kertoo haluavansa tehdä lapsille ja nuorille turvallisen olon, että he kokisivat olevansa hyväksyttyjä juuri sellaisena kuin ovat.

– Kiusaamiseen on nollatoleranssi.

Ulla Papp ja Aada Salo iloitsevat arvostetusta vieraasta. Viisi kertaa USA:n parhaimmaksi koreografiksi valittu Tom Dickson tekee Kokkolan piipahduksellaan muutamalle luistelijalle koreografian. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Papp pitää huolestuttavana Taitoluisteluliiton viimeisintä lajikulttuuritutkimusta, jonka mukaan kyselyyn vastanneista urheilijoista 46 prosenttia kokee epäonnistumisen pelkoa.

Urheilupsykologin mielestä valmennuksessa kiltteys näkyy myös lupana epäonnistua.

Virheet myönnetään, ja myös valmentaja saa tehdä virheitä.

– Epäonnistumisen jälkeen ei rangaista,eikä syyllistetä, vaan pohditaan, miten päästään eteenpäin, ja mikä on tärkeintä muistaa jatkossa, Ronkainen korostaa.

Haukkuminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen eivät tue kenenkään menestystä.

Ulla Papp puhuu lämpimästi Kanadan-mallista. Jokainen valmentaja on koulutettu ja rekisteröity. Jokaisen on myös päivitettävä säännöllisesti eettisen valmennuksen osaamisensa.

Hän ihailee myös maan tapaa ensin sitouttaa lapset hauskuuden kautta lajiin, sitten harjoituttaa harjoittelemaan, harjoituttaa kilpailemaan ja lopuksi harjoituttaa voittamaan.

– Siellä myös ymmärretään, että ensin tulee ihminen ja vasta sitten urheilija. Niin ajattelemme myös Kokkolan Taitoluistelijoissa.

Urheilupsykologi Hannaleena Ronkaisen mielestä psyykkinen valmennus on mennyt Suomessa kymmenessä vuodessa paljon eteenpäin.

– Urheilijat ja valmentajat tiedostavat yhä paremmin, ettei kyse ole irrallisesta saarekkeesta vaan asiasta, joka on läsnä kaikessa tekemisessä.

Valmentajan vaikutus lapsiin vahva

Ulla Papp sanoo tehneensä valmentajana paljon virheitä, mutta pystyy myös nauttimaan aikaansaannoksistaan.

Hän on sinut sen kanssa, ettei jokainen pidä hänestä. Valmentajana hän haluaa olla reilu, tasapuolinen ja rehellinen.

Vastuu on kova, kun vanhemmat antavat lapsensa valmentajan hoiviin.

– Välillä pelottaa, kuinka vahvasti voin vaikuttaa näihin lapsiin. Siksi haluan, että he kasvavat kokonaisiksi ja ehjiksi, Papp miettii.

Nyrkkisäännöksi hän neuvoo vanhempia valitsemaan lapselleen valmentajan, jolla on samat arvot kuin heillä itsellään. Se selviää, kun käy tutustumassa ja juttelemassa valmentajan kanssa.

Papp on välillä pohtinut, voiko hän sanoa olevansa menestynyt valmentaja, koska hänellä ei ole yhtään olympiavoittajaa tai maailmanmestaria.

Mielestään hän on kuitenkin pystynyt tekemään tärkeimmän eli välittämään monelle lapselle ja nuorelle, myös omille kansainvälisille kentälle yltäneille lapsilleen, mitä taitoluistelu parhaimmillaan on.

– Kun lapsi tulee silmät suurina jäältä suorituksensa jälkeen ja sanoo, Ulla, mä lensin! Se on juuri sitä taikaa, jonka haluaa kokea yhä uudelleen ja uudelleen.