Kansallisrunoilijan unohdettu sisar Carolina Runeberg oli ensimmäinen nainen, joka julkaisi Suomessa kirjan omalla nimellään

Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkösen mukaan vuonna 1855 julkaistu kirja pitäisi nostaa sille kuuluvaan arvoon.

kirjallisuus
Carolina Runebergin teos Små diktförsök julkaistiin vuonna 1855
Sisarusten kirjeenvaihdon perusteella tiedetään, että Carolina Runebergin runoteoksen nimen Små diktförsök on keksinyt hänen Johan Ludvig -veljensä. Raila Paavola / Yle

Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin perheessä oli kuusi lasta: kolme poikaa ja kolme tyttöä. Johan Ludvig oli sisarussarjan vanhin, hän on kirjallisesta työstään parhaiten tunnettu, mutta ei ainoa, jolla on paikka suomalaisen kirjallisuuden historiassa.

Runebergin perheen tyttäristä vanhin, Ulrika Carolina Runeberg (1808-1891) (siirryt toiseen palveluun) on nimittäin tiettävästi ensimmäinen suomalainen nainen, joka julkaisi kirjan omalla nimellään.

Hänen runokirjansa Små diktförsök julkaistiin vuonna 1855.

Poikkeuksellinen julkaisu on kuitenkin jäänyt historian pimentoon, paljastaa yhteydenotto Suomen kirjailijaliittoon.

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen tunnustaa, että sekä Carolina Runeberg että tämän teos ovat hänellekin tuntemattomia.

– Häpeäkseni tunnustan, etten tiennyt Runebergin runoilijasisaresta. Täytyy koittaa saada teos nyt jotenkin näkyville. Tämä on todella tärkeä asia, Kähkönen sanoo.

Nimimerkin suojissa

Suomalaiset naiset kirjoittivat ja heidän tekstejään julkaistiin esimerkiksi sanomalehdissä ainakin 1830-luvulta lähtien, tietää museonjohtaja Carola Sundqvist Pietarsaaresta, missä Runebergin perhe asui pitkään.

Kirjoitukset allekirjoitettiin kuitenkin ajan tavan mukaan pseudonyymein tai nimimerkein.

Myös Carolina Runeberg käytti nimimerkkiä.

– Carolina Runeberg käytti etunimensä ensimmäistä ja viimeistä kirjainta sekä sukunimensä ensimmäistä ja viimeistä kirjainta eli kirjainyhdistelmää C-a. R-g., Carola Sundqvist kertoo.

Sirpa Kähkösen mukaan nimimerkkejä käyttivät miehetkin, mutta naisilla niiden käyttö kesti pidempään. Minna Canth toi näkyvimpänä naisena keskusteluun naisnäkökulmaa omalla nimellään ja persoonallaan myöhemmin 1800-luvun lopulla.

– 1880-luvulla oli jo uusi sukupolvi liikkeellä, Kähkönen sanoo.

Vaatimattomuus naisten ongelma

Carolina Runebergin runokirja sai nimen Små diktförsök ilmeisesti Johan Ludvigin ehdotuksesta.

Sisarusten kirjeenvaihdosta käy ilmi, että Johan Ludvig oli lukenut runot ennen julkaisua.

– Kirjeistä selviää, että hänen mielestään ne olivat ihan hyviä ja Carolina voisi kirjoittaa vielä joitain lisää. Johan Ludvig myös ehdottaa, että kokoelman nimi voisi olla Små diktförsök, Carola Sundqvist kertoo.

Små diktförsök eli suomeksi Pieniä runoyritelmiä on vaatimaton nimi, jossa Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen näkee naisia yleisemminkin ja yhä vaivaavan ongelman.

– Edelleen naistutkijat sanovat tutkimuksensa alussa, että tässä tutkimuksessa olen yrittänyt selvittää jotain. Miestutkijat sen sijaan sanovat, että tutkin tätä asiaa. Yrittäminen on ikävä kyllä niin syvällä naisen luomisessa, että oma työ tuodaan hyvin vaatimattomasti esille, Kähkönen sanoo.

Kansalliskirjailija Johan Ludvig Runebergin patsas Pietarsaaressa, missä perhe asui vuosia.
Runebergin perhe asui pitkään Pietarsaaressa, missä on myös Carolina Runebergin veljen kansallisrunoilija J.L. Runebergin patsas. Raila Paavola / Yle

Samanlaiset mahdollisuudet?

Museonjohtaja Carola Sundqvistin mukaan Carolina Runebergin runot ovat selvästi tekijänsä ensimmäisiä, eivätkä sillä tavalla erikoisia. Niiden aihepiiri oli kuitenkin kiinnostava, sillä Runeberg kirjoittaa naisista.

– Ensimmäinen runo kertoo siitä, että naisen paikka on koti ja, kun hän menee julkisuuteen, hänelle sanotaan, että paikkasi ei ole julkisuudessa, Sundqvist sanoo.

Vaikka Carolina Runeberg työskenteli elinaikanaan opettajana yksityiskouluissa sekä Pietarsaaressa että Helsingissä, 1800-luvun puolivälissä porvaristoon kuuluvan naisen elinpiiri oli yleisesti koti.

Sirpa Kähkönen pohtii naisten mahdollisuuksia kirjoittamiseen ja luomistyöhön. Ovatko ne milloinkaan olleet samanlaiset kuin miehillä. Entä nykyään.

– Onko naisilla koskaan historiassa ollut niin paljon aikaa ajatteluunsa ja työhönsä kuin miehillä. Naiset ovat omistaneet huoltotehtäville niin paljon ja mahdollistaneet miesten luomistyön.

Tähtiä pimeässä

Carolina Runebergin Små diktförsök -kirja löytyy Pietarsaaren museosta.

Kokoelmaa ei Carola Sundqvistin mukaan ole todennäköisesti koskaan käännetty suomeksi.

Siitä, miten kirjaan suhtauduttiin ei ole tietoa. Sundqvist tietää kuitenkin Johan Ludvig Runebergin todenneen kirjeessään, että suomalaiset lukijat ottavat kirjan varmaan mielellään vastaan.

– Hänen mielestään se oli “mukava” kirja ja sikäli erikoinen, että se oli naisen kirjoittama, Sundqvist sanoo.

Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen aikoo etsiä teoksen käsiinsä. Hän toteaa, että Carolina Runebergin kaltaiset tienraivaajat ansaitsevat tulla mainituiksi historiassa ja työnsä tunnistetuksi.

– Heidän merkityksensä on aikanaan jäänyt pieneksi. He ovat pieniä loistavia tähtiä pimeässä, mutta nyt heidät otetaan esiäideiksi ja heistä otetaan voimaa. Uskon sellaisen työn voimaan.

Lue seuraavaksi:

Runebergin sisko jäi kirjailijana täysin veljensä varjoon – "Elämässähän naisen osana on vain kodin maailmaan vaikuttaa"

Kymmenen kysymystä J. L Runebergista