Sami Kieksi seurasi läheltä nuoria miehiä, jotka pakenevat pelimaailmoihin ja jäävät syrjään – "Pelaaminen on keino päästää irti arjen paineista"

Kieksin ohjaama dokumenttisarja Logged in antaa äänen ihmisille, jotka elävät lähinnä verkossa.

pelit
Sami Kieksi istuu tupakkakopissa.
Sami Kieksillä on taito saada ihmiset kertomaan tarinansa aidosti ja kaunistelematta.Theofanis Kavvadas / Yle Kuvapalvelu

– Tehdään heistä ennemmin rokkitähtiä kuin kuvataan synkkiä tarinoita huonosti voivista ihmisistä!

Siinä ajatus, jonka pohjalta ohjaaja Sami Kieksi, 29, alkoi rakentaa viisiosaista dokumenttisarjaa syrjään jääneistä nuorista miehistä. Lähtökohdasta piirtyy tarkkanäköinen ja elämänmakuinen tutkielma nykypäivästä.

Viime vuoden aikana kuvattu Logged in kuvaa raadollisesti päihteiden ja tietokonepelien täyttämää arkea, sosiaalitukien rahoittamaa elämää näennäisessä eristyksessä.

Yhdistävä tekijä on tietokonepelit. Pelaaminen on sarjan viidelle päähenkilölle henkireikä ja tapa olla tekemisissä. Tunnelin päässä loistavat pelinäytön ja näppäimistön valot. CS:n, GTA:n, RuneScapen ja Skyrimin maailmat kiehtovat.

– Pelaaminen antaa onnistumisen tunteita. Olet jossain oikeasti hyvä ja taidon eteen on nähty vaivaa, Kieksi sanoo.

Dokumentissa kerrotut tarinat ovat ilmiön hardcoretasoa, mutta kokonaisuutena ne puhuttelevat laajalti nuoria sukupolvia. Nimimerkki palvelimella voi olla yhtä tärkeä osa identiteettiä kuin etunimi oikeassa elämässä.

– Pelaavia nuoria miehiä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei itse ole elänyt sellaisessa maailmassa. Pelaaminen antaa sosiaalisen verkoston ja on tapa pitää yhteyttä eri puolille maailmaa. Se on keino päästää irti arjen paineista ja osalle terapeuttista toimintaa.

Juholle, 23, pelaaminen auttaa pääsemään irti paineista, joita elämä tuo. Hänen äitinsä on kuollut, koulukiusaaminen murentanut itsetuntoa, eikä isältä saa tukea.
Juholle, 23, pelaaminen on eskapismia. Hänen äitinsä on kuollut ja koulukiusaaminen murentanut itsetuntoa. Nyt Juho on valmistunut koulusta ja haaveilee muutosta toiselle paikkakunnalle.Theofanis Kavvadas / Yle Kuvapalvelu

Logged in ymmärtää muttei kaunistele

Yhteiskunnasta eristäytynyt elämäntapa on vastareaktio. Päähenkilöitä yhdistävät rikkinäinen lapsuus, kiusaaminen ja yksinäisyys.

– Syrjään jääminen ei ole nuorten poikien tai miesten vika, vaan monen asian summa, Kieksi tähdentää.

Teema on Kieksille henkilökohtainen. Ehkä siksi ohjaaja löytää rehellisen tavan kuvata vaikeaa aihetta. Myös Kieksiä on kiusattu koulussa, ja aikuisiällä tuli burn out.

– Oma taustani on aika risainen, eikä minulla ollut maailman helpoin lapsuus. Veikkaan, että meillä on senkin kautta toisiimme jonkinlainen yhteys.

Lue lisää: Sami Kieksi: "Olen käynyt monesti pohjalla, mutta aina olen kömpinyt ylös" (mieli.fi) (siirryt toiseen palveluun)

Vaikka sarja ymmärtää, se ei kaunistele. Pelimaailmojen ulkopuolella syrjään jääneiden nuorten miesten elämä on usein kehämäinen rakennelma, jota suoritetaan päivä kerrallaan, usein päihtyneenä.

Aaronille, 26, RuneScape on suurin syy nousta sängystä ylös, amfetamiinin lisäksi. Hän on aiemmin saanut huumeista psykoosin, mutta hakeutuu nyt ensimmäistä kertaa katkolle.
RuneScape ja amfetamiini ovat Aaronille, 26, syy nousta sängystä ylös. Dokumentissa hän hakeutuu ensimmäistä kertaa katkolle.Theofanis Kavvadas / Yle Kuvapalvelu

Dokumentissa kuvataan rehellisesti alkoholismia ja huumeiden käyttöä.

Aaron hakeutuu dokumentissa ensimmäistä kertaa katkolle. Nyt hän on ollut kuivilla ja hänellä menee paremmin kuin vuosiin, Kieksi kertoo.

Henrin päivät kuluvat ränsistyneessä talossa olutta juoden ja pilveä polttaen. Samalla mies haaveilee ekosysteemin kehittämisestä. Hän päätyy suljetulle osastolle, ja siellä päivät kuluvat vieläkin.

– Hän on hyvissä voimissa, koska osastolla ollaan ilman alkoholia. Iloa arkeen tuo mikroleväprojekti, jota hän saa siellä edistettyä, Kieksi sanoo.

Henri, 33, asuu erakkona ränsistyneessä talossa olutta ja pilveä käyttäen ja haaveilee ekosysteemin kehittämisestä. Hermoromahduksen myötä hän päätyy suljetulle osastolle.
Henrin, 33, päivät kuluivat ränsistyneessä talossa päihteitä käyttäen. Hän haaveilee ekosysteemin kehittämisestä.Theofanis Kavvadas / Yle Kuvapalvelu

Vaikka päähenkilöiden tarinoissa on monia toistuvia teemoja, syy-seuraus-suhteita on mahdoton laskea. Ainakaan se ei ole itse tietokonepelaaminen, mikä syrjäyttää, ohjaaja uskoo.

– Kaikki asiat ovat huonoja, kun homma menee överiksi. Pelaaminenkin on hyvä asia niin kauan kuin se pysyy rajoissa.

Pelaamisesta aiheutuvista lieveilmiöistä pahimpana Kieksi pitää unirytmin sekoittumista.

– Sitä, kun yöt ja päivät menevät sekaisin. Silloin päihteetkin astuvat helposti kuvioihin, hän toteaa.

Syyllistäminen ei auta

Sarja osoittaa, kuinka vaikeaa syrjään jäämistä on lokeroida. Päähenkilöt ovat ehkä yhteiskunnan mittareilla syrjäytyneitä, mutta samalla he voivat olla hyvin sosiaalisia pelimaailmassa.

Patrikin päivät kuluvat nukkuen, pelaten ja tupakoiden. Asunnosta poistutaan vain silloin, kun on pakko.

Hän sanoo dokumentissa, että asioilla on kaksi puolta: ne voisivat olla paremmin, mutta myös huonommin. Patrik on ok tilanteensa kanssa. Sosiaalituet riittävät ruokaan ja tarvittaessa vähän muuhunkin.

Kieksi tietää, että passiivinen elämäntapa saa osakseen arvostelua. Ohjaaja itsekin mietti kuvausten aikana yhteiskunnan tukirakenteita.

– Malli ei mielestäni ole paras mahdollinen silloin, kun annetaan mahdollisuus jäädä vain kotiin.

Patrikin, 22, päivät kuluvat nukkuen, pelaten ja tupakoiden. Hän poistuu asunnosta vain, jos on pakko, kuten kerran viikossa kuntouttavaan työtoimintaan. Logged in
Patrik, 22, kertoo olevansa tietokoneella kaiken hereilläoloaikansa. Se oli hänelle dokumentin kuvausten aikaan ok.Theofanis Kavvadas / Yle Kuvapalvelu

Silti on selvää, että syyllistäminen ei auta, Kieksi lisää.

– Ei olisi auttanut sekään, että olisin kuvausten aikana ehdottanut erilaisia tukipalveluita. Parempi on antaa ajattelemisen aihetta ja kertoa vaihtoehdoista ja tsempata sellaisissa asioissa, joissa henkilö on jo hyvä.

Kuvausten aikana Patrik kävi kerran viikossa kuntouttavassa työtoiminnassa. Viime vuoden lopussa hän sai toisen kuntouttavan päivän ja halunnee tulevaisuudessa vielä kolmannenkin, Kieksi innostuu.

– Ja huomattavaa on, että kunnasta riippuen kuntouttavia päiviä voi olla hyvinkin vaikea saada.

"Kiitos kuuluu päähenkilöille"

Päähenkilöt ja ohjaaja pitävät yhteyttä ryhmäkanavalla WhatsAppissa. Kun dokumenttisarja julkaistiin maanantaina, alkoi tulla palautetta. Tekijöiden iloksi se on ollut huomattavan positiivista.

– Se rohkaisee ja antaa hyvää fiilistä. Teimme paljon taustatyötä sen eteen, että päähenkilöt ovat henkisesti valmiita tulemaan tällaisten aiheiden kanssa julkisuuteen.

Ennen Joni, 24, pelasi kotona ja syyllistyi talousrikoksiin. Nyt hän etsii kotia kihlattunsa kanssa. Menneisyys kuitenkin vaikeuttaa asunnon saamista, eikä yhteishaku onnistu.
Ennen Joni, 24, pelasi kotona ja tehtaili talousrikoksia. Sarjassa hän etsii opiskelupaikkaa ja kotia kihlattunsa kanssa. Kuvausten jälkeen Joni on päässyt opiskelemaan.Theofanis Kavvadas / Yle Kuvapalvelu

Kieksi korostaa, että suurin kiitos kuuluu päähenkilöille.

– Minun olisi vaikea ohjata dokumenttia, ellei olisi heitä, jotka haluavat kertoa tarinansa.

Katso: Logged in Yle Areenassa. Kaikki jaksot näytetään myös TV2:lla keskiviikkona 5. helmikuuta alkaen klo 23.

Lue lisää: Ei töitä, opiskelupaikkaa tai kavereita – Dokkarisarja antaa äänen syrjään jätetyille nuorille miehille

Katso: Some Deep Story: Sinnittelyä nollatuloilla (ohj. Sami Kieksi)