– Tehdään heistä ennemmin rokkitähtiä kuin kuvataan synkkiä tarinoita huonosti voivista ihmisistä!
Siinä ajatus, jonka pohjalta ohjaaja Sami Kieksi, 29, alkoi rakentaa viisiosaista dokumenttisarjaa syrjään jääneistä nuorista miehistä. Lähtökohdasta piirtyy tarkkanäköinen ja elämänmakuinen tutkielma nykypäivästä.
Viime vuoden aikana kuvattu Logged in kuvaa raadollisesti päihteiden ja tietokonepelien täyttämää arkea, sosiaalitukien rahoittamaa elämää näennäisessä eristyksessä.
Yhdistävä tekijä on tietokonepelit. Pelaaminen on sarjan viidelle päähenkilölle henkireikä ja tapa olla tekemisissä. Tunnelin päässä loistavat pelinäytön ja näppäimistön valot. CS:n, GTA:n, RuneScapen ja Skyrimin maailmat kiehtovat.
– Pelaaminen antaa onnistumisen tunteita. Olet jossain oikeasti hyvä ja taidon eteen on nähty vaivaa, Kieksi sanoo.
Dokumentissa kerrotut tarinat ovat ilmiön hardcoretasoa, mutta kokonaisuutena ne puhuttelevat laajalti nuoria sukupolvia. Nimimerkki palvelimella voi olla yhtä tärkeä osa identiteettiä kuin etunimi oikeassa elämässä.
– Pelaavia nuoria miehiä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei itse ole elänyt sellaisessa maailmassa. Pelaaminen antaa sosiaalisen verkoston ja on tapa pitää yhteyttä eri puolille maailmaa. Se on keino päästää irti arjen paineista ja osalle terapeuttista toimintaa.
Logged in ymmärtää muttei kaunistele
Yhteiskunnasta eristäytynyt elämäntapa on vastareaktio. Päähenkilöitä yhdistävät rikkinäinen lapsuus, kiusaaminen ja yksinäisyys.
– Syrjään jääminen ei ole nuorten poikien tai miesten vika, vaan monen asian summa, Kieksi tähdentää.
Teema on Kieksille henkilökohtainen. Ehkä siksi ohjaaja löytää rehellisen tavan kuvata vaikeaa aihetta. Myös Kieksiä on kiusattu koulussa, ja aikuisiällä tuli burn out.
– Oma taustani on aika risainen, eikä minulla ollut maailman helpoin lapsuus. Veikkaan, että meillä on senkin kautta toisiimme jonkinlainen yhteys.
Vaikka sarja ymmärtää, se ei kaunistele. Pelimaailmojen ulkopuolella syrjään jääneiden nuorten miesten elämä on usein kehämäinen rakennelma, jota suoritetaan päivä kerrallaan, usein päihtyneenä.
Dokumentissa kuvataan rehellisesti alkoholismia ja huumeiden käyttöä.
– Aaron hakeutuu dokumentissa ensimmäistä kertaa katkolle. Nyt hän on ollut kuivilla ja hänellä menee paremmin kuin vuosiin, Kieksi kertoo.
Henrin päivät kuluvat ränsistyneessä talossa olutta juoden ja pilveä polttaen. Samalla mies haaveilee ekosysteemin kehittämisestä. Hän päätyy suljetulle osastolle, ja siellä päivät kuluvat vieläkin.
– Hän on hyvissä voimissa, koska osastolla ollaan ilman alkoholia. Iloa arkeen tuo mikroleväprojekti, jota hän saa siellä edistettyä, Kieksi sanoo.
Vaikka päähenkilöiden tarinoissa on monia toistuvia teemoja, syy-seuraus-suhteita on mahdoton laskea. Ainakaan se ei ole itse tietokonepelaaminen, mikä syrjäyttää, ohjaaja uskoo.
– Kaikki asiat ovat huonoja, kun homma menee överiksi. Pelaaminenkin on hyvä asia niin kauan kuin se pysyy rajoissa.
Pelaamisesta aiheutuvista lieveilmiöistä pahimpana Kieksi pitää unirytmin sekoittumista.
– Sitä, kun yöt ja päivät menevät sekaisin. Silloin päihteetkin astuvat helposti kuvioihin, hän toteaa.
Syyllistäminen ei auta
Sarja osoittaa, kuinka vaikeaa syrjään jäämistä on lokeroida. Päähenkilöt ovat ehkä yhteiskunnan mittareilla syrjäytyneitä, mutta samalla he voivat olla hyvin sosiaalisia pelimaailmassa.
Patrikin päivät kuluvat nukkuen, pelaten ja tupakoiden. Asunnosta poistutaan vain silloin, kun on pakko.
Hän sanoo dokumentissa, että asioilla on kaksi puolta: ne voisivat olla paremmin, mutta myös huonommin. Patrik on ok tilanteensa kanssa. Sosiaalituet riittävät ruokaan ja tarvittaessa vähän muuhunkin.
Kieksi tietää, että passiivinen elämäntapa saa osakseen arvostelua. Ohjaaja itsekin mietti kuvausten aikana yhteiskunnan tukirakenteita.
– Malli ei mielestäni ole paras mahdollinen silloin, kun annetaan mahdollisuus jäädä vain kotiin.
Silti on selvää, että syyllistäminen ei auta, Kieksi lisää.
– Ei olisi auttanut sekään, että olisin kuvausten aikana ehdottanut erilaisia tukipalveluita. Parempi on antaa ajattelemisen aihetta ja kertoa vaihtoehdoista ja tsempata sellaisissa asioissa, joissa henkilö on jo hyvä.
Kuvausten aikana Patrik kävi kerran viikossa kuntouttavassa työtoiminnassa. Viime vuoden lopussa hän sai toisen kuntouttavan päivän ja halunnee tulevaisuudessa vielä kolmannenkin, Kieksi innostuu.
– Ja huomattavaa on, että kunnasta riippuen kuntouttavia päiviä voi olla hyvinkin vaikea saada.
"Kiitos kuuluu päähenkilöille"
Päähenkilöt ja ohjaaja pitävät yhteyttä ryhmäkanavalla WhatsAppissa. Kun dokumenttisarja julkaistiin maanantaina, alkoi tulla palautetta. Tekijöiden iloksi se on ollut huomattavan positiivista.
– Se rohkaisee ja antaa hyvää fiilistä. Teimme paljon taustatyötä sen eteen, että päähenkilöt ovat henkisesti valmiita tulemaan tällaisten aiheiden kanssa julkisuuteen.
Kieksi korostaa, että suurin kiitos kuuluu päähenkilöille.
– Minun olisi vaikea ohjata dokumenttia, ellei olisi heitä, jotka haluavat kertoa tarinansa.
Katso: Logged in Yle Areenassa. Kaikki jaksot näytetään myös TV2:lla keskiviikkona 5. helmikuuta alkaen klo 23.
Katso: Some Deep Story: Sinnittelyä nollatuloilla (ohj. Sami Kieksi)
