Kuopallinen vihreää mönjää kertoo Lontoon Strand-kadun historiaa – muinaiset käymälät ovat arkeologeille aarreaittoja

Paavien palatseista oli vain tiedonmurusia, kunnes löytyi käymälä ja odottamattomia todisteita. Käymälät on viime vuosina kertoneet myös muun muassa viikinkien hygieniasta.

arkeologia
Tutkija syvän tiiliseinäisen kellarin pohjalla.
Courtauldin taideinsituutin alta tyhjennettiin kerroksittain käymäläjätettä ja siihen päätyneitä esineitä. MOLA

"Pönttöön vain sitä itseään!" Vesi- ja viemärilaitosten tuttu patistus on meille paikallaan, mutta arkeologit ovat iloisia, ettei se koskenut entisajan ihmisiä. Käymäläjätteestä löytyy autenttista tietoa ajoista, joista muut läheet voivat olla hyvin niukkoja tai olemattomia.

Trafalgar Squarelta kohti Cityä kulkeva Strand on yksi Lontoon pääkaduista. Nykyisin sitä reunustavat teatterit, ravintolat ja kaupat. Puoli vuosituhatta sitten alueella oli äveriäitä kartanoita.

Niistä oli säilynyt tietoa vain muutaman tekstirivin ja yhden epävarman piirroksen verran – kunnes tutkijat iskivät kätensä arkeologiseen aarteeseen, jota kansankielellä nimitettäisiin joksikin muuksi.

Strandin varrella sijaitsevan Courtauldin taideinstituutin uudistustyöt antoivat Lontoon arkeologisen museon (siirryt toiseen palveluun) MOLA:n tutkijoille tilaisuuden selvittää, mitä rakennuksen kellarin alla oli. Sieltä löytyi metrien paksuudelta vihreää tahmaa; tutkijat olivat osuneet keskiaikaisen vessan jätekuoppaan.

Mönjästä paljastui satakunta esinettä: keraamisia astioita, viinipulloja, luukahvainen haarukka ja muita aterimia. Jotkin esineet oli varmasti hylätty rikkinäisinä, mutta ainakin sormus lienee luiskahtanut kädestä vahingossa. Käymälän löytöjen joukossa oli myös kaulakoru, vyönsolki ja kannus.

Ulosteen joukkoon oli päätynyt myös keraamisia lattialaattoja, joiden kuviointi oli tyypillistä keskiajan palatseille ja luostareille.

Saaliinsa perusteella tutkijat tulivat siihen tulokseen, että he olivat sattuneet paikalle, jossa oli seisonut yksi Thamesjoen varren ökyrakennuksista, Chester Inn. Se oli yksi kartanoista, joissa maakuntien piispat pitivät majaa käydessään Lontoossa hoitamassa asioitaan.

– Se oli hämmästyttävä yhteensattuma. Juuri samalta paikalta, johon rakennetaan uudistetun gallerian käymälät, löytyi kaksi vessan edeltäjää, sanoo MOLA:n arkeologi Antoniette Lerz Courtauldin tiedeinstituutin tiedotteessa (siirryt toiseen palveluun).

1600-luvulla jätekuoppa osittain täytettiin ja päälle tehtiin kellari. Myöhemmin lattia sai useita uusia tiilikerroksia. Yksi oli kuitenkin pysyvää: käymälälle oli tarvetta kaikkina aikakausina. Vielä 1700-luvulla, viimeistä lattiakerrosta ladottaessa, kellarin nurkkaan tehtiin pieni latriini.

Kuoppaan on tallentunut yli 400 vuotta luksuselämän vähemmän loistokasta puolta, mutta samalla löydöt ovat uskomattoman tärkeitä alueen historian ymmärtämiseksi, Lerz summaa.

Viivapiirros jokivarren rakennuksista.
Anthonis van Den Wyndaergen vuonna 1543 tekemä piirros Thamesin rannasta ei tutkijoiden mukaan vastanne todellisuutta. MOLA

Käymälät, kuten tunkiotkin, ovat arkeologeille erittäin mieluisia löytöjä, sillä niiden avulla päästään niin äveriäiden piispojen kuin rahvaan elämän tosijäljille. Ruoansulatuksen tuotteet ja suolistossa eläneet loiset kertovat omaa tarinaansa ravinnosta ja taudeista.

Esimerkiksi Kööpenhaminasta Kultorvetin torin alta löytyi pari vuotta sitten kaksi tynnyriä, jotka osoittautuivat satoja vuosia vanhoiksi vessanpöntöiksi. Ne olivat olleet kaupunkitalon pihalla puumökissä mutta jääneet tien alle 1680-luvulla.

Ulosteiden perusteella pönttöjen käyttäjien ruokalistalla oli ollut paikallisen leivän, lihan ja kalan lisäksi eksoottisia asioita. Välimeren alueelta oli tullut kuivattuja hedelmiä ja Indonesiasta asti neilikkaa ruoan mausteeksi.

Heisi- ja piiskamatojen ja suolinkaisten munat todistivat, että vessasta mentiin ruokapöytään käsiä pesemättä eikä ruoka aina ollut kunnolla kypsennettyä.

Ulosteen ja ruoanjätteiden lisäksi tynnyreistä löytyi sammalta, luultavasti aikansa vessapaperia. Käymälään oli päätynyt myös kuollut kissanpoikanen, tutkimus (siirryt toiseen palveluun)kertoo.

Vessanpöntöllä on ikää ainakin 4 500 vuotta

Niin kauan kuin ihmiset vaelsivat ruokansa perässä, vakinaista asutusta ei ollut eikä siis tarvetta käymälöillekään. Kun maanviljelys sai ihmiset asettumaan paikoilleen, alkoi syntyä kyliä ja kaupunkeja ja samalla myös jäteongelma.

Kuten monet olennaiset keksinnöt, myös käymälät näyttävät juolahtaneen ihmisille mieleen eri puolilla maailmaa toisistaan riippumatta. Niiden iän määritteleminen riippuu tosin siitä, mitä pidetään käymälänä.

Neandertalinihmisten jäljiltä löydetty 50 000 vuoden takainen fossiloitunut ulostekasa (siirryt toiseen palveluun) ei täytä määritelmää, mutta riittääkö jätekuoppa, jonka päällä kykittiin?

Noin 4 500 vuotta sitten Mesopotamian kaupungeissa käymälät olivat jo varsin edistyneitä. Arkeologit ovat löytäneet muun muassa Eshnunnasta jätekuoppien ylle rakennettuja tiili-istuimia (siirryt toiseen palveluun), jotka oli käsitelty kosteutta hylkivällä bitumilla. Istuimesta jätekuoppaan johti savesta tehty putki.

Vain viitisensataa vuotta myöhemmin Indusjoen laaksossa nykyisissä Intiassa ja Pakistanissa sekä Kreetan saarella minolaisilla oli vesivessoja, joiden viemäröinti veti joidenkin tutkijoiden mukaan (siirryt toiseen palveluun) vertoja antiikin Rooman tuhansia vuosia nuoremmille kuuluisille yhteiskäymälöille, ellei peräti 1800-luvun keksinnöille.

Haju parani, hygienia ei

Roomalaisten vesivessat on laskettu jopa yhdeksi ihmiskunnan suurista oivalluksista. Kaikki tutkijat eivät tosin pidä niitä erityisessä arvossa.

Cambridgen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) paleopatologi Piers Mitchell tuli omassa tutkimuksessaan siihen tulokseen, että terveyttä rassaavien loisten määrä ei ollut antiikin Roomassa pienempi kuin aiemmin pronssi- ja rautakausilla.

Hygienialle eduksi ei ollut ainakaan se, että pyyhkimisväline oli yhteiskäytössä. Pyyhkimiseen käytettiin keppiin kiinnitettyä sienenkappaletta. Se huuhdottiin sangossa viinietikka- tai suolavedessä, johon jätösten mikrobit jäivät muhimaan.

Madonluvut Mitchelliltä saavat myös roomalaisten kuuluisat kylpylät. Niistä huolimatta kirppuja ja täitä kuhisi aivan yhtä lailla kuin ennenkin. Ehkä ne suorastaan hyötyivät kylpylöistä, sillä altaiden vesi vaihdettiin vain silloin tällöin, Mitchell sanoo.

Yhden myönnytyksen hän tekee: Vaikka vessat ja viemärit eivät parantaneet roomalaisten terveyttä, he luultavasti haisivat paremmalta kuin aiemmat sukupolvet.

"Kaksitoista jumalaa ja jumalatarta sekä Jupiter, suurin ja mahtavin, raivostuvat jokaiselle, joka tähän virtsaa tai ulostaa."

Roomalainen seinäkirjoitus varoitti tekemästä tarpeita kadulle.

Antiikin Rooman käymälät olivat kokoontumispaikkoja, joissa istuttiin vieri vieressä kuulumisia vaihtamassa tai vakavassa neuvonpidossa, mutta yksityisyydelläkin on pitkät juuret myös yleisissä käymälöissä.

Sudanissa, Nubiassa, joitakin vuosia sitten kaivauksia tehneet arkeologit luulivat olevansa keskiaikaisen luostarin hautausmaalla, mutta maasta paljastuikin 15 vessanpöntön rivistö (siirryt toiseen palveluun). Keraamisia pönttöjä erottivat väliseinät.

Vessapaperin sijasta siistiytymiseen käytettiin rikkoontuneiden keramiikka-astioiden palasia, jotka oli hiottu pyöreiksi kaapimiksi. Sellaisia oli löytynyt muualtakin, eikä ole kauankaan siitä, kun niitä vielä luultiin jonkinlaisiksi pelinappuloiksi.

Tiilistä rakennetun huoneen kulma, jossa kummallakin seinällä on kiviset penkit ja niissä vieri vieressä käymälän reikiä.
Ostia Antican roomalaisen käymälän istuimien alta jätökset huuhtoutuivat viemäriin. Tiffany Lacey / Alamy / AOP

Nubialaiskäymälän suuri koko kertoo, että luostari oli iso ja siellä kävi paljon vierailijoita, mutta hygienian päälle ymmärrettiin maallakin, osoittaa puolestaan viikinkiaikainen löytö Stevnsistä Tanskasta.

Sielläkin arkeologit olivat etsimässä jotakin aivan muuta kuin käymälää. Tavoitteissa oli löytää osittain maan alle kaivettu työpaja. Sen sijaan löytyikin parin metrin syvyinen kuoppa, jossa tuhannen vuoden ikäinen uloste oli säilynyt hapettomissa olosuhteissa.

Aiemmin oletettiin, ettei maalla asuneilla viikingeillä ollut käymälöitä, vaan tunkio tai talli riitti eläinten lisäksi myös ihmisten tarpeille. Jätekuopassa oli kuitenkin merkkejä paaluista, joiden uskotaan kannatelleen kuopan päällä jonkinmoista rakennusta.

Saattaa olla, että Stevnsissä oltiin aikaansa edellä, mutta löytö osoittaa, että siisteydellä oli viikingeille arvoa, sanoo tutkimusta johtanut Kaakkois-Tanskan yliopiston arkeologi Anna Beck.

– Löytyneet kammat, neulat, pinsetit ja nyt myös käymälä osoittavat, että viikingit välittivät ulkonäöstään ja ehkä jopa hygieniastaan, vaikka eivät mieltäneetkään sitä samalla tavoin kuin me, Beck kommentoi Mental Floss -lehdelle. (siirryt toiseen palveluun)