Vilppu Vuori, 23, rakentaa niin jouhikon, turpapäristimen kuin huippuharvinaisen Ähtävän harpunkin – perinnesoittimet kiinnostavat ulkomailla

Nuori soitinrakentaja luo menneisyyden soittimia hämeenlinnalaisessa kellarissa

perinnesoittimet
Vilppu Vuori jouhikko kädessään, kuvattu Hattulan Pyhän Ristin kirkossa.
Kesäisin Vilppu Vuori opastaa ja soittaa Hattulan Pyhän Ristin kirkossa. Regina Rask / Yle

Muisto viime kesältä.

Hattulan Pyhän Ristin kirkon ovet auki. Ilmassa tuoksuu terva. Sisältä kantautuu oudon kaunista musiikkia. Kurkistan sisään.

Penkeillä istuu muutama turisti ja kuuntelee, yhtä ihmeissään kuin minäkin. Ihmetyksen aihe on nuori pitkätukkainen mies, joka laulaa ja tapailee sormillaan soitinta, jollaista en ole koskaan nähnyt.

Tuo yhdistelmä; upea keskiaikainen kirkko, musiikki ja komea nuori mies pysäyttää meidät kaikki.

Mies osoittautuu hämeenlinnalaiseksi soitinrakentajaksi Vilppu Vuoreksi, joka on kesätöissä Pyhän Ristin kirkolla. Soittimensakin hän esittelee. Se on huippuharvinainen Ähtävän harppu. Esseharpaksikin kutsuttu soitin on hänen itsensä rakentama. Se oli lopputyö Ikaalisten soitinrakennuskoulusta.

Kyseessä ei ole mikä tahansa soitin. Alkuperäisiä on löydetty Suomesta tasan yksi. Koko maailmassa kopioita on kymmenisen kappaletta.

Sovimme Vuoren kanssa, että tapaamme myöhemmin.

Suomalaisversio Ruotsin kansallissoittimesta

Vilppu Vuori rakentaa soittimiaan hämeenlinnalaisen omakotitalon kellarissa. Työkalut ovat siistissä rivissä, pöydällä on kirjoja vanhoista soittimista – ja nurkassa on valtava kanahäkki, jossa kotkottaa joukko eri rotuisia kanoja.

Annamme niiden kuopsuttaa rauhassa ja puhumme Ähtävän harpusta, Pohjanmaan rannikkoseutujen soittimesta 1500-luvun lopulta.

Ähtävän harppu eli esseharppa ja jouhikko kirkon penkillä.
Vilppu Vuoren rakentamia soittimia, ylempänä Ähtävän harppu eli esseharppa, sen alla jouhikko. Regina Rask / Yle

Nyckelharpa eli avainviulu on Ruotsin kansallissoitin. Meillä Suomessa on oma versiomme siitä, ruotsalaista emoaan hieman yksinkertaisempi Ähtävän harppu eli esseharppa. Ensimmmäisen tiedetään olleen käytössä vuoden 1600 tienoilla Essessä eli Ähtävällä.

– Suomesta löydettiin yksi vuonna 1909, kertoo Vuori.

– Koko maailmassa on tehty sen kopioita vain kymmenen ja risat.

Käytännössä niitä ovat Vilppu Vuoren lisäksi tehneet vain hänen opettajansa Rauno Nieminen sekä yksi soitinrakentaja Virossa.

Vuoren oman esseharpan koppa on tehty koivusta sekä talla, kielipidike, näppäinkoneisto ja viritystapit vaahterasta.

Onko se lempisoittimesi?

– Ehkä, vastaa Vuori.

– Kyllä se merkitsee minulle paljon.

Perinnesoittimet kiinnostavat ulkomailla

Myös jouhikanteleen eli jouhikon on Vilppu Vuori rakentanut itse. 1900-luvun alkuun asti jouhikko oli erityisesti tanssien säestyssoitin Itä-Suomessa ja Karjalassa.

Vilppu Vuori kädessään jouhikko.
Jouhikanteleella eli jouhikolla säestettiin tansseja. Regina Rask / Yle

Suurelle yleisölle se on ehkä hieman tutumpi kuin esseharppa, mutta ei kovin paljon. Kysyn Vuorelta eikö löisi paremmin leiville rakentaa sähkökitaroita.

– Aivan varmasti, hän nauraa. Mutta harva soitinrakentaja rakentaa sekä moderneja sähkökitaroita sekä tällaisia historiallisia, perinteisempiä soittimia. Pitää olla jotain vähän vialla päässä jos lähtee tekemään tällaisia perinteisiä soittimia. Kyseessä ovat aika marginaaliset ja vähän tunnetut ja muutenkin vähän oudot soittimet. Ehkä ne tarvitsevat vähän oudon rakentajankin.

Perinnesoittimien ehkä parhaat markkinat löytyvät yllättäen ulkomailta.

–Aasiassa ja Amerikassa on yllättävän paljon kiinnostusta historiallisiin soittimiin. Mutta onneksi kotimaastakin löytyy kiinnostuneita.

Ikiaikainen ongelma

– Kiinnostuin soitinten rakentamisesta joskus lukion alkupuolella innostuessani perinnesoittimista ja kansanmusiikista. Mielenkiintoisimpia soittimia ei voinut noin vain ostaa kaupoista ja aloin tutkimaan niiden rakentamista itse. Väkertelin myös itsekseni pieniä puukäsitöitä, ja musiikin yhdistäminen käsitöihin kiehtoi, kertoo Vuori

23-vuotias Vilppu Vuori on ollut musiikin kanssa tekemisissä koko pienen ikänsä.

– Olin koko peruskoulun musiikkiluokalla. 8-vuotiaana aloitin käyrätorven soittamisen Hämeenlinnan musiikkiopistossa. Otin siellä sivuaineeksi myöhemmin myös yksinlaulua. 11-vuotiaana aloitin kuorolaulamisen, joka jatkuu edelleen. Liki kaikki vapaa-aika meni musiikin parissa nuorempana. Kansansoittimia olen opiskellut lähinnä itsekseni.

Myös puusarvet eli paimensarvet ja munniharput eli turpapäristimet syntyvät Vuoren kellarissa.

Soitinrakentaja Vilppu Vuori työpajassaan.
Vilppu Vuori käyttää paljon tervaleppää. Regina Rask / Yle

Puu on monipuolinen materiaali. Jotkut soittimet pitää rakentaa yhdestä puusta kovertamalla, jossain pitää ottaa huomioon puun elämissuunnat ja vastaavat. Vuori käyttää paljon tervaleppää, samoin koivua ja vaahteraa.

Mitä haluaisit rakentaa vielä?

– Tässä on sellainen ikiaikainen ongelma, koska meikäläistä kiinnostaa melkein kaikki, hän nauraa.

– Yhtenä päivänä haluaisin tehdä sellaisia todella hienoja hevikitaroita, toisena päivänä vaikka muinaisia viikinkilyyriä. Unelma olisi se että jonakin päivänä pääsisin vielä tekemään täyspäiväisesti soitinrakentajan hommia ja vielä eläisinkin sillä.

Vuori odottaa tulevaisuudelta paljon mielenkiintoista opettelua ja tutkimista.

– Kaikki soittimet ovat mielestäni kiinnostavia, mutta haluaisin laajentaa osaamistani erityisesti säkkipillien ja kampiliirojen rakentamiseen.

Finntroll, Moonsorrow, Game of Thrones ja Vinland Saga

Mitä musiikkia soitinrakentaja itse kuuntelee?

– Kuuntelen musiikkia aivan laidasta laitaan: kevyimmästä ambientista brutaaleimpaan death metalliin, sanoo Vuori.

– Mutta ehdottomat lempparit löytyvät folk-metallin ja nykykansanmusiikin puolelta. Esimerkiksi Finntroll, Moonsorrow, Korpiklaani ja Pekko Käppi & K.H.H.L.

Kun toimeliaan miehen aika antaa periksi, käpertyy hän sohvannurkkaan ja pujahtaa sarjojen maailmaan.

– Lempisarjojani ovat muun muassa Game of Thrones, Black Sails sekä Makoto Yukimuran sarjakuvaan perustuva animaatiosarja Vinland Saga. Myös Vikings, vaikka sen historiallinen epätarkkuus joskus häiritseekin.

Historia kiinnostaa kaikissa muodoissaan.

– Luen paljon tietokirjoja ja tutkin omatoimisesti itseäni kiinnostavia aiheita, kuten uskontohistoriaa. Seuraan myös useiden arkeologien, tutkijoiden ja metallinetsijöiden päivityksiä ja keskustelua sosiaalisessa mediassa.

Kurkijoen kantele

Tällä hetkellä soitinrakentajalla on työn alla kopio Kansallismuseossa olevasta Kurkijoen kanteleesta.

Soitinrakentaja Vilppu Vuori kaivertaa puusta kopiota Kurkijoen kanteleesta.
Kantele on Suomen kansallissoitin ja sen historia ulottuu ainakin tuhannen vuoden taakse. Kansanrunoudessa kantele oli Väinämöisen soitin. Vuori työstää kopiota Kurkijoen kanteleesta. Regina Rask / Yle

– Siitä löytyy vanhin kaiverrettu vuosiluku, mitä kanteleista ylipäänsä on Suomesta löytynyt, 1698, hän kertoo.

– Alkuperäisessä Kurkijoen kanteleessa on viisi kieltä ja siitä löytyy riimukirjoituksen pätkiä, jonkinlainen kissan kuva piirrettynä toiselle puolelle ja kaikenlaisia pieniä hienoja yksityiskohtia.

Vanhat soittimet kiinnostavat Vuorta myös siksi, että musiikin osuus suomalaisessa kulttuurissa on ollut niin suuri.

– Laulamalla on loitsittu, sillä on otettu yhteyttä vanhoihin esi-isiin, sillä on parannettu tauteja, sillä on tuotu hyvää onnea tai yritetty kirota toinen.

Entä Kalevala, merkitseekö se nuorelle miehelle jotain muuta kuin patalakkeja ja vaikeaa kieltä?

– Kalevala ja kalevalaisuus on yhteys muinaisuuteen, joka on ihan pienestä lapsesta asti kiehtonut. Se on selkeä inspiraation lähde sekä soittimissa että soittamisessa ja kaikessa muussa, mitä harrastan. Se on iso osa meikäläisen elämää ja olemista, identiteettiä.

Kun olen lähdössä, Vilppu Vuori huikkaa vielä perääni.

– Nyt on muuten varmistunut, että olen taas tulevana kesänä töissä Hattulan Pyhän Ristin kirkossa.

Jos haluat elämyksen, käy ihmeessä kuuntelemassa.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus