Kun Tallinna yksityisti vesihuoltonsa, melkein kaikki meni pieleen – "Älkää tehkö Suomessa näitä virheitä", sanoo kilpailuviraston johtaja

Yksityistämisen jälkeen veden hinta Tallinnassa moninkertaistui. Ongelmien korjaaminen vei lähes 20 vuotta.

Tallinna
Tallinnan kraanavesi tulee pääosin Ülemiste-järvestä ja on täysin juomakelpoista.
Tallinnan kraanavesi tulee pääosin Ülemiste-järvestä.Silja Massa

TallinnaSyksyllä 2000 Tallinnan kaupunginvaltuusto päätti myydä suurimman osan Tallinna Vesi -nimisen vesilaitoksensa osakkeista kansainväliselle suuryritykselle, International Water UU:lle.

Neuvostoliiton hajoamisesta ei ollut kulunut vielä kymmentäkään vuotta, ja uudelleen itsenäistynyt Viro pyrki tekemään mahdollisimman suuren pesäeron kommunistiseen talousjärjestelmään.

Julkinen sektori haluttiin pitää mahdollisimman pienenä ja verotus matalana.

Osana uutta ääriliberaalia talouspolitiikkaa valtion ja kuntien omaisuutta yksityistettiin vauhdilla.

Neuvostovuosien jäljiltä surkeassa kunnossa ollut Tallinnan putkiverkosto oli saneerattu yhteistyössä Suomen ja Ruotsin kanssa, ja kunnostettu vesilaitos oli houkutteleva investointi kansainvälisille yrityksille.

Yksityistämisen seurauksia ei kuitenkaan osattu ajatella tarpeeksi pitkälle.

– Tallinnan vesihuollon yksityistämisessä meni pieleen lähes kaikki mahdollinen. Virheiden korjaaminen on vienyt melkein kaksikymmentä vuotta, kertoo Viron kilpailuviraston johtaja Märt Ots Ylelle.

Kun Jyväskylän kaupunki ilmoitti viime viikolla aikovansa myydä noin 30 prosenttia vesihuollostaan yksityiselle sektorille, Suomessa alkoi kiivas keskustelu veden yksityistämisestä.

Yksityistämistä vastustava Vesi on meidän (siirryt toiseen palveluun) -kansalaisaloite on kerännyt vähän yli viikossa jo lähes 84 000 allekirjoitusta ja etenee eduskuntaan.

Märt Ots ei ota kantaa siihen, onko Jyväskylän järkevää yksityistää vesihuoltonsa vai ei, mutta hän lähettää terveisiä Suomeen:

– Ottakaa oppia siitä, mitä Tallinnassa tapahtui älkääkä tehkö samoja virheitä.

Veden hinta nousi rajusti

Mikä kaikki Tallinnassa sitten meni pieleen?

Märt Otsin mukaan suurin virhe oli se, että kaupunki solmi vesilaitoksen uusien omistajien kanssa pitkän, peräti kahdenkymmenen vuoden sopimuksen, joka päättyy vasta vuonna 2021.

Sopimuksessa uusien omistajien myös annettiin määritellä veden hinta.

– Mitään ulkopuolista tahoa ei määrätty valvomaan eikä sääntelemään veden hintaa. Tämä oli toinen kardinaalivirhe, Ots sanoo.

Kun uudet omistajat astuivat Tallinnan vesilaitoksen johtoon vuonna 2001, veden hinta moninkertaistui.

Lisäksi yhtiö irtisanoi reilun kolmasosan vesilaitoksen työntekijöistä. Koko aiempi johto sai potkut ja tilalle astuivat uudet brittiläiset johtajat.

Tallinna oli päättänyt yksityistää vesipalvelunsa siinä toivossa, että uudet omistajat toisivat pääomia kunnalle. Toive osoittautui turhaksi. Lähes kaikki tuotto maksettiin osinkoina yrityksen omistajille.

Heti ensimmäisenä vuonna omistajat nostivat lähes kahdeksankertaiset osingot yhtiön voittoon nähden. Tällä tavoin yhtiö puhdistettiin monien edellisvuosien tuloksesta.

"Yksityistämisestä ei ole juurikaan hyviä esimerkkejä"

Dosentti Petri Juuti Tampereen yliopiston vesihuoltopalvelujen tutkimusryhmästä kertoo Ylelle, ettei vesihuollon yksityistämisestä ole maailmalla juurikaan hyviä esimerkkejä.

– Yksityistämisellä tavoitellaan yleensä vapaata kilpailua, joka toisi mukanaan matalammat kustannukset ja paremmat palvelut, hän sanoo.

– Mutta yksityistämisen puolustajat unohtavat helposti, että vesihuolto on luonnollinen monopoli. Markkinat eivät toimi luonnollisessa monopolissa, kun kuluttajat eivät voi valita, kenen palveluja ostavat.

Monissa kaupungeissa vesihuollon yksityistäminen ei olekaan Juutin mukaan vastannut odotuksia. Päinvastoin. Kuluttajahinnat ovat nousseet, investointeja esimerkiksi infrastruktuuriin on tehty vähemmän ja palvelu on heikentynyt.

Kansainvälinen trendi onkin nyt aiemmin yksityistettyjen palvelujen kunnallistaminen.

– Esimerkiksi monissa Euroopan miljoonakaupungeissa kunnallinen vesihuolto on ensin yksityistetty, mutta sittemmin taas kunnallistettu, Juuti kertoo.

Yrityksille vesihuolto on Juutin mukaan loistava bisnes, sillä ihmiset eivät voi elää ilman vettä. Sijoittajat sijoittavat tämänkaltaisiin kohteisiin mielellään.

Hänen mielestään vesihuolto on kuitenkin ydinpalvelu, joka kuntien pitäisi järjestää.

Tallinna myi aikoinaan vesiyhtiönsä osakkeista enemmistön eli 50,4 prosenttia. Vaikka Jyväskylä on aikeissa myydä vain noin 30 prosenttia vesilaitoksensa osakkeista, Petri Juutin mielestä kyse on samasta asiasta.

Jyväskylän kaupunginjohtaja on painottanut, että päätösvalta säilyy jatkossakin Jyväskylällä, mutta Juuti ei usko tähän.

– Markkinaehtoisen toimijan kanssa pätevät aina samat lainalaisuudet. Vaikka myynnissä olisi vain pieni osuus yhtiöstä, myymisen jälkeen osakkeenomistajan etu on aina se ensimmäinen juttu, jota pitää miettiä.

Pitkä oikeusprosessi tuotti vihdoin tulosta

Kymmenen vuotta Tallinnan vesihuollon yksityistämispäätöksen jälkeen, vuonna 2010, Virossa astui voimaan lakimuutos, jonka seurauksena valtion kilpailuvirasto määrättiin valvomaan ja sääntelemään veden hintaa kaikkialla maassa.

Kilpailuvirasto teki analyysin, jonka mukaan veden hinta Tallinnassa oli huomattavasti korkeampi kuin sen olisi lain mukaan pitänyt olla.

Tästä alkoi vuosikausien oikeusprosessi Viron valtion ja Tallinna Vesi -yhtiön välillä. Lopulta vuonna 2017 Viron korkein oikeus ratkaisi kiistan valtion hyväksi; oikeus piti veden hintaa Tallinnassa liian korkeana.

Asiasta kiisteltiin samanaikaisesti myös kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, jossa Tallinna Vesi vaati Viron valtiolta korvauksia alkuperäisen sopimuksen rikkomisesta.

Myös kansainvälinen välimiesmenettely ratkaisi jutun valtion hyväksi. Ratkaisu syntyi kesällä 2019, ja vasta tähän päättyivät riidat valtion ja vesiyhtiön välillä.

Joulukuussa 2019 vesilaitos laski veden hintaa Tallinnassa noin viidenneksellä. Nyt hinta on vihdoin sellaisella tasolla, jota kilpailuvirasto pitää kohtuullisena.

Vaikka veden hinta saatiin hallintaan, se ei poista sitä tosiasiaa, että Tallinnan kaupungin asukkaat joutuivat maksamaan vuosikausia ylihintaa vedestä – ainoastaan siksi, että kaupunki teki aikoinaan huonon sopimuksen.

– Tämä on varoittava esimerkki siitä, että ennen minkään julkisen palvelun yksityistämistä lakien ja hintojensääntelyn pitäisi olla kohdillaan, Märt Ots sanoo.

Tallinnan kaupungin ja Tallinna Vesi -yhtiön sopimus päättyy ensi vuonna. Yhtiö vastaa silti jatkossakin Tallinnan vesihuollosta.