Intiaan tuodaan gepardeja – onnistuuko sukupuuttoon kuolleen lajin palauttaminen luontoon ja kannattaako se?

Aasiangepardit ovat kuolleet sukupuuttoon muualta kuin Iranista. Intiassa ryhdytään nyt yrittämään kadonneen kannan korvaamista afrikkalaisserkuilla.

luonnonsuojelu
Gepardi makaa kivellä savannimaisemassa.
Gepardi lekottelemassa aamuauringossa Masai Marassa Keniassa. Rex Features / AOP

Intian korkein oikeus on antanut luonnonsuojeluviranomaisille luvan kokeilla gepardien palauttamista Intian luontoon tuomalla muutamia yksilöitä Namibiasta.

Gepardit olivat Intian niemimaalla yleisiä, kunnes ne metsästettiin sukupuuttoon. Osasyy isojen kissojen perikatoon oli myös ihmisten levittäytyminen yhä uusille alueille. Viimeinen havainto villistä gepardista Intiassa on vuodelta 1952.

Lupa annettiin kokeilulle, jossa selvitetään, sopeutuvatko afrikangepardit Intian oloihin.

Sieltä kadonneiden aasiangepardien läheisintä sukua elää enää Iranissa. Se ei kuitenkaan ole valmis luovuttamaan 40 yksilön aasiangepardikannastaan eläimiä Intiaan.

Iran ei myöskään suostunut ajatukseen, että sen gepardien spermaa ja kudosnäytteitä olisi käytetty kloonaamiseen Intiassa.

Riittääkö tila maailman nopeimmalle?

Ajatus gepardien saamisesta takaisin myös Intiaan virisi jo 1970-luvulla. Kymmenen vuotta sitten ympäristöministeriö asetti työryhmän pohtimaan hanketta.

Vuonna 2013 korkein oikeus katsoi, että afrikangepardi on Intialle vieras laji eikä sitä niin ollen voi myöskään palauttaa. Hallituksen pyynnöstä asia käsiteltiin uudelleen, ja oikeus pyörsi kantansa.

Päätöksellä on myös vastustajansa. Hankkeen kumoamista vaatineen vetoomuksen alulle pannut biologi Fayaz Khudsar pitää gepardien palauttamista unelmana, jota ei ole ajateltu loppuun saakka, kertoo Hindustan Times (siirryt toiseen palveluun) -lehti.

Vastustajat kehottavat panostamaan suojelun voimavarat muihin suuriin lajeihin, joita Intiassa edelleen on.

Kiistaa on ollut muun muassa siitä, kuinka suuri alue riittää maailman nopeimmille maaeläimille, jotka tarvitsevat viikossa vähintään kahden antiloopin verran lihaa.

Valitulla alueella pitää olla sekä kylliksi sopivaa riistaa että mahdollisimman vähän kitkan mahdollisuuksia isojen kissapetojen ja paikallisten asukkaiden välillä. Arvostelijoiden mukaan tällaisia alueita ei ole Intiassa enää lainkaan.

Epäilyksiä herättää myös se, tarkoittaako aasian- ja afrikangepardien eroaminen aikoinaan omille geneettisille poluilleen olennaisia eroja niiden selviytymiskeinoissa. Ulkonaisesti aasiangepardi on hieman pienempi ja sen turkki on himpun vaaleampi kuin afrikkalaisilla sukulaisilla.

Tiikereillä menee jo paremmin

Afrikangepardien elinalueen laajentaminen Intiaan saattaa toisaalta olla eduksi lajille, joka kansainvälisen eläinsuojeluliiton IUCN:n punaisella listalla (siirryt toiseen palveluun) arvioidaan vaarantuneeksi. Maailman koko villikannan tuorein arvio on 6 700 yksilöä.

Hyvässä tapauksessa gepardeille voi Intiassa käydä kuten tiikereille. Huonossa tapauksessa kohtalo on yhtä epävarma kuin leijonilla.

Tiikerien suojeluohjelman kerrotaan kasvattaneen niiden populaatioita aina vuodesta 2006 asti, vaikka salametsästyksen lisäksi myös muun muassa liikenneonnettomuudet yhä koituvatkin monen tiikerin kohtaloksi niiden 50 suojelualueella.

Tuoreimmassa eli toissa vuoden laskennassa (siirryt toiseen palveluun) tiikereitä oli lähes kolmetuhatta, kolmannes enemmän kuin neljä vuotta aiemmin. Maailman koko tiikeripopulaatiosta se on noin 70 prosenttia.

Taudit vaarantavat leijonien menestystarinan

Jos tiikerien tarina kannustaakin kokeilemaan saman onnistumista gepardeilta, Intian ainoalta aasianleijonin suojelualueelta kuului viime vuonna surullisia uutisia.

Girissä Gujaratin osavaltiossa ilmeisesti koirista ja karjasta levinnyt penikkatauti ja muut sairaudet olivat tappaneet kahden vuoden aikana 200 leijonaa. Ihmisten rakennelmien – junaratojen, teiden, kaivojen ja voimajohtojen – aiheuttamat onnettomuudet olivat vieneet hengen pariltakymmeneltä.

Vuoden 2015 laskennassa, joka on tuorein, Girin suojelualueella ja sen ympäristön metsissä eli 532 leijonaa. Ne olivat viimeiset lajista, joka aikoinaan oli yleinen kaikkialla Lähi-idässä ja suuressa osassa Pohjois-Intiaa.

Vaikka luku on pieni, se on loistava verrattuna 1900-luvun alkuun. Silloin Intiassa arvioitiin olevan enää 20 villiä aasianleijonaa. Girin suojelualue pelasti lajin viime hetkellä.

Vuonna 2015 IUNC siirsi lajin kriittisesti vaarantuneiden joukosta vaarantuneisiin. Se oli poikkeuksellinen eläinsuojeluvoitto.

Leijona jyrsii veristä lihapalaa makuulla kalliolla.
Girin suojelualueen lisäksi aasianleijonia on eläintarhoissa, Euroopassa liki 150. Rex Features / AOP

Tautien säikäyttämät viranomaiset ovat luvanneet leijonille Giriin oman eläinsairaalan ja tutkimuslaboratorion. Leijonia yritetään pitää ihmisiltä turvassa muun muassa kameravalvonnalla ja GPS-paikannuksella sekä aitaamalla junaratoja.

Liian kiinnostuneet turistit ovat yksi uhka. Paikalliset asukkaat ovat houkutelleet leijonia viidakosta herkuilla pannakseen "osavaltionsa ylpeydet" esiintymään matkailijoille. Kun se selvisi viranomaisille, villileijonien videokuvauksesta tehtiin yhtä ankarasti rangaistava teko kuin metsästyksestä.

Aasianleijonille on kohtalonkysymys myös se, onko niille lisää alueita, joilla kanta voi kasvaa rauhassa. Asiantuntijoiden mukaan Girin suojelualueelle 500 leijonaa on jokseenkin kantokyvyn yläraja.

Gujaratin viranomaiset ovat olleet haluttomia luovuttamaan leijonia muualle, vaikka korkein oikeus antoi jo viisi vuotta sitten määräyksen muutamien yksilöiden siirtämisestä Madhya Pradeshin osavaltioon.

Ympäristöministeriön huolestuneen asiantuntijan Ravi Chellamin mukaan tautiepidemiat tarkoittavat, että "kaikki munat ovat nyt samassa korissa". Gujaratin käsitys siitä, että se on ainoa leijonille sopiva osavaltio, on suuri riski, Chellam sanoo The Revelator -lehdessä (siirryt toiseen palveluun).