Merikotkapariskunta kaavailee perheenlisäystä Helsingin keskustassa – vainoista ja myrkyistä selvinnyt laji yllätti tottumalla ihmiseen

Merikotkan poikasia syntyi 1970-luvun alussa vain muutama vuodessa, viime vuonna 550. Tänä keväänä joukkoon saattaa liittyä myös pari pääkaupunkilaispienokaista.

merikotka
Merikotkapari Helsinki Vanhankaupunginlahdella 3. helmikuuta 2020.
Merikotkapari Helsinki Vanhankaupunginlahdella 3. helmikuuta 2020.Tomi Muukkonen

Katsopa tarkkaan! Helsingin helmikuisessa tunnelmakuvassa on jotakin aivan poikkeuksellista: puussa istuu rinta rinnan merikotkapariskunta, joka on löytänyt pesän pääkaupungista.

Pari on remontoinut Vanhankaupunginlahdella Klobbenin saaressa vanhan harmaahaikaran pesän, ja linnut on nähty myös suvunjatkamispuuhissa. Munansa merikotkat pyöräyttävät helmi- tai maaliskuussa.

Luontojärjestö WWF:n merikotkatyöryhmän seurantavastaava Heikki Lokki sanoo, ettei olisi 20 vuotta sitten uskonut kuulevansa moisesta asuinpaikasta.

– Vastaus olisi varmaan ollut, että se ei ole mahdollista. Kyllä tässä nyt on sellaista tapahtunut, että merikotkat ovat tottuneet ihmisiin eri tavalla kuin perinteisesti luultiin, Lokki sanoo.

Kaksi vuosikymmentä sitten merikotkakanta oli jo toipumaan päin, mutta kun aikaa kelataan vielä joitakin vuosikymmeniä taaksepäin, näytti aivan mahdolliselta, että merikotka katoaisi Suomesta kokonaan.

Vaino ja myrkyt olivat koitua kohtaloksi

Merikotkia vainottiin 1950-luvulle asti. Vaikka "vahinkoeläimen" tapporahan maksaminen oli loppunut ja laji rauhoitettu jo paljon aiemmin, monet pitivät merikotkien tappamista ja pesien hävittämistä yhä perusteltuina.

Seuraavilla vuosikymmenillä lajista uhkasivat tehdä lopun Itämeren ympäristömyrkyt, jotka kasaantuivat ravintoketjun huipulla saalistaviin lintuihin. Munien kuorista tuli niin hauraita, että ne eivät kestäneet hautovan emon painoa.

Vuonna 1972 syntyi vain neljä merikotkanpoikasta. Toipuminen alkoi 1980-luvulla, ja viime vuonna tuli poikasennätys: 550. Heikki Lokin mukaan on hyvin vaikea sanoa, kuoriutuuko poikasia tänä keväänä myös helsinkiläispesään.

– Merikotkille olisi siunauksellista, jos ei tulisi jäitä. Silloin siellä ei liikuttaisi. Ne kuitenkin vaativat pesimärauhan.

Säikkyessään iso lintu lentää kauaksi, ja silloin munilla on ottajia.

– Kyllä siellä varikset ja korpit ja muut ovat ihan heti tarkkana.

Ihmisistä Lokki ei ole huolissaan, kunhan he ymmärtävät pysytellä saaresta ja pesäpuusta riittävän loitolla.

Jos jollekulle tulisikin kiipeämishaluja, hänen puuhansa näkyisivät moneen ikkunaan. Lintujen seuraamisesta saattaa tulla monelle Vanhankaupunginlahden ympäristössä asuvalle mieluista aamiaispöytäpuuhaa.

Haahkanpyytäjät vastahangassa

Suomessa on kuitenkin myös sellaisia, jotka eivät pidä merikotkakannan vahvistumista hyvänä uutisena.

– Suuri petolintu järkyttää joidenkin mielestä luonnon tasapainoa syömällä sieltä sitä, mitä se ruuakseen tarvitsee. Esimerkiksi Saaristomeren ja muutenkin saariston ulkovyöhykkeellä oli erittäin runsas haahkakanta. Se on romahtanut, ja merikotkat ovat yksi tekijä.

Muitakin tekijöitä on mutta ei yhtä silmiinpistäviä. Merikotkan saalistaminen näkyy, ja saarista löytyy saaliin jäänteitä.

Merikotkaviha elää etenkin Ahvenanmaalla. Siellä harrastetaan yhä haahkojen kevätmetsästystä, jota osa poliitikoistakin puolustaa voimakkaasti. Porukka on pieni mutta äänekäs, Lokki sanoo.

Ison petolinnun kannan runsastuminen ei ole yksiselitteisen mieluisaa kaikille niillekään, jotka eivät pidä haahkoja itselleen kuuluvana riistana. Merikotkat herättävät harmia myös monissa, jotka seuraavat muiden lintujen elämää.

– Merikotka syö munia ihan varisten tapaan ja putsaa luotoja, joissa pesii lokkeja ja vesilintuja. Esimerkiksi selkälokilla on hyvin suuria muita ongelmia, ja kun siihen tulee vielä merikotka lisäksi, niin jopa vakava akateeminen tutkimus voi mennä ihan läskiksi.

Metsästäjät ruokkivat kotkia tietämättään

Olennainen syy merikotkakannan toipumiseen oli talviruokinta, jonka WWF:n merikotkatyöryhmä aloitti 1970-luvun alkuvuosina.

Ruokittuina Suomen merikotkat sekä saivat puhdasta ruokaa että säästyivät muuttomatkan uhilta. Kun ruokaa riitti, ei tarvinnut lähteä talveksi minnekään.

– Varsinkin nuoret linnut olisivat menneet esimerkiksi Ukrainaan tai Valko-Venäjälle, ja siellä niitä olisi ammuttu aika paljon, Heikki Lokki kertoo.

Talviruokinta lopetettiin 20 vuotta sitten, kun Itämeren myrkyt olivat vähentyneet ja merikotkakanta hyvää vauhtia toipumassa. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä sitä vieläkään vaan syyttävät suojelijoita ruokinnan jatkamisesta.

– Metsästäjät niitä ruokkivat ilman, että edes tajuavat sitä. Tuotantoeläinhaaskat, joilta ammutaan pienpetoja, pitää ilmoittaa ELY-keskuksiin, ja ilmeisesti ne varsin tunnollisesti ilmoitetaankin. Niitä on aivan tajuton määrä, ja niillä käyvät myös merikotkat.

Raato voi koitua merikotkalle myös kuolemaksi. Auton alla henkensä heittänyt otus houkuttelee merikotkia maanteille.

– Ja junaradoille. Varsinkin Norjassa. Kun vaikkapa metsäkauris jää junan alle, niin merikotkat ovat heti kohta paikalla. Muistaakseni Norjassa on sellainen sääntö, että junankuljettajan pitää ilmoittaa raadosta, ja se käydään hakemassa heti pois juuri merikotkien takia, Lokki kertoo.

Perimä säästyi terveenä

Norjan merikotkilla ei ole populaationa hätää. Niiden kanta oli Atlantilla vahva silloinkin, kun saastunut Itämeri koitui muualla poikasten kohtaloksi. Nyt näyttää hyvältä myös muualla Euroopassa.

Lajien tilanteesta kertovalla kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uusimmalla punaisella listalla (siirryt toiseen palveluun) merikotka lehahti viime keväänä yhden uhanalaisuusluokan ylitse. Laji määriteltiin elinvoimaiseksi. Esimerkiksi metsäpetolintujen luokitus on syöksylaskussa.

– Merikotka ja sääksi tulivat nyt elinvoimaisiksi. Se on kova juttu, iloitsee Heikki Lokki.

Merikotka selvitti 1900-luvulla kaksi pullonkaulaa – vainot ja myrkyt – joihin sen elämä olisi voinut päättyä. Populaatio ei ole nyt vain vahva vaan säilyi myös perinnöllisesti terveenä, kertoo Lokki.

Vastaisilta uhilta suojelee myös se, että Suomen merikotkilla on kaksi perimältään erilaista kantaa, yksi etelässä ja lounaassa, toinen pohjoisessa ja idässä. Plussaa on myös se, ettei merikotka paljoakaan nirsoile pesimäpaikkavaatimuksissaan.

– Jos Itämerellä tapahtuu jotakin, niin Suomessa on sen verran sisämaan kantaa, että kaikki munat eivät ole samassa korissa, sanoo Lokki.

Kaksi merikotkaa ja kaksi varista haaskalla hangella
Merikotkia ja variksia haaskalla Loviisassa. Juha Metso / AOP

Sylikoirat vaarassa?

Helsingin kaupunki pyytää Vanhankaupunginlahden merikotkapariskunnalle pesimärauhaa (siirryt toiseen palveluun). Sitä varmaan mielellään noudatetaankin, mutta jos merikotkia alkaa ilmestyä yhä enemmän kaupunkeihin, mahtaako ihastus muuttua peloksi?

Joko piankin lööpit kertovat, että "merikotka sieppasi sylikoiran"? Mitä sanoo WWF:n merikotkatyöryhmän seurantavastaava Heikki Lokki?

– Sellainen otsikko voi tulla, mutta se on luultavasti soopaa. Norjassa, jossa on lampaita mahdottomasti ja merikotkia paljon, ei lammasfarmareilla ole mitään ongelmia karitsoiden suhteen. Maakotka on ihan toinen asia. Se saaliistaa esimerkiksi vastasyntyneitä poronvasoja.

Merikotkakannan kasvamista määrättömiin ei myöskään tarvitse pelätä.

– Ydinalueilla eli Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjanlahden rannikolla, Vaasan saaristoon asti, kanta ei näytä enää olevan kasvamassa vaan pikemminkin vähenemässä, Lokki sanoo.

Ruokaa ei riitä nykyistä useammalle, ja tiheimmille alueille nuoret linnut eivät enää mahdu pesimään vaan joutuvat odottelemaan vuoroaan tuleviin vuosiin. Aikaa odotteluun on, sillä merikotkat elävät hyvinkin yli 20-vuotiaiksi, ja joillekin ehtii tulla täyteen 30 vuotta.

Voit keskustella tästä aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka.