Raaka kapinallisjoukko sieppasi ugandalaisen Sylvia Nakoutin seksiorjaksi – hurja pako onnistui 12 vuoden jälkeen ja nyt hän asuu Vaasassa

Ugandalainen, entinen seksiorja Sylvia Nakout ei ole nähnyt lapsiaan 15 vuoteen. Vaasassa asuva Nakout kertoi tarinansa Svenska Ylelle.

Herran vastarinta-armeija
Porträtt på Nakout.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on seurannut Sylvia Makoutin vaiheita Suomeen ja Vaasaan saakka. © UNHCR/Hereward Holland

Sylvia Nakoutin seksiorjuus Joseph Konyn johtaman Herran vastarinta-armeijan LRA:n vankina kesti 12 vuotta. Nakout päätyi Suomeen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Maahanmuuttovirasto on hylännyt hänen oleskelulupahakemuksensa.

– Viranomaisten täytyy lakata kiduttamasta minua psyykkisesti. En jaksa enää, sanoo Sylvia Nakout.

Istumme hänen vuokra-asuntonsa lattialla Vaasassa.

Nyt kun elämä on turvatumpaa, trauman jälkeiset oireet iskevät ja levottomuus vaivaa. Sylvia on kovin levoton. Oleskeluluvan hylkääminen vaikuttaa siihen, ettei hän pysty keskittymään suomen opiskeluun tai psyykkisen terveytensä hoitoon.

Nakoutilla on ollut yhden vuoden oleskelulupa, mutta se umpeutui syksyllä 2019. Nyt hän odottaa uutta käsittelyä.

Mutta palataan Maahanmuuttoviraston eli Migrin päätökseen hieman myöhemmin.

Nakout syntyi 40 vuotta sitten Etelä-Sudanissa. Hänen menetti vanhempansa varhain. 15-vuotiaana hän tapasi tulevan puolisonsa. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Perhe asui pienessä kylässä Sorotin kaupungin lähistöllä pohjoisessa Ugandassa. Elämä oli vaatimatonta, mutta onnellista. Molemmat pitivät jalkapallosta. Nakout oli ja on Arsenalin innokas kannattaja.

– Parasta, mitä tiesimme, oli mennä paikalliseen pubiin seuraamaan jalkapalloa. Jos oli varaa, mieheni otti yhden oluen.

Joseph Kony år 2006 i Ri-Kwamba i Sydsudan.
Joseph Kony on pakoillut vuosia. Hän pysyy liikkeessä ja kertoo olinpaikkansa vain erittäin harvoille luotetuille. Nykyisin ryhmän uskotaan piileskelevän Darfurin ja Keski-Afrikan tasavallan rajaseudulla. Konya syytetään sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan.

Herran vastarinta-armeija lähenee

Herran vastarinta-armeija, LRA oli ilmaantunut Nakoutin asuinseudulle jo 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin alueella pyöri myös muita kapinallisryhmiä, mutta LRA tuli jäädäkseen. Sen johtaja Joseph Kony oli kuulu julmuudestaan.

Vuonna 2003 LRA:n väitettiin lymyilevän kylän lähistöllä, mutta sittemmin alettiin uskoa ryhmän valinneen toisen reitin.

Lokakuisena iltana 2003 satoi rankasti. Nakout oli syönyt perheensä kanssa ilta-aterian ja käynyt levolle. Satoi niin, ettei ulkoa voinut kuulla mitään.

– Ugandassa on sanonta, että Kony ja kuolema tulevat rankkasateen mukana. Se pitää paikkansa.

Keskiyöllä ovi murrettiin. Sotilaat tappoivat Sylvia Nakoutin puolison. Pikkupojat hän onnistui piilottamaan, pienen tyttövauvan sotilaat heittivät lattialle.

– Kyläläiset itkivät ja huusivat. Väkeä tapettiin kaikkialla.

Kuolemaa kylvettiin jokaisessa kylässä

Sotilaat ottivat Nakoutin ja muita kyläläisiä vangiksi. Niin alkoi vaellus. Nakout oli shokissa, ainoa mitä hän pystyi käsittämään oli se, että puoliso oli kuollut. Kolmen lapsensa kohtalosta hän ei tiennyt mitään.

Vaellus kohti pohjoista jatkui. Jokaisessa kylässä LRA tappoi ihmisiä ja otti vankeja. Nuorimmat olivat 10-vuotiaita.

Joukkio jatkoi vaellustaan ja ylitti rajan Etelä-Sudaniin. Siellä Sylvia Nakout tapasi toisen, mukaan pakotetun naisen, joka oli menettänyt toisen korvansa. Naisen suuta oli viillelty.

– Hän kertoi, mitä tapahtuu, jos vastustelee. Pelästyin valtavasti.

Nainen kertoi, että Nakoutista tulee seksiorja ja häntä raiskataan säännöllisesti. Naisen kertomaa oli vaikea ottaa vastaan. He saapuivat viikkojen vaelluksen jälkeen viimein länteen valtavalle pensasvyöhykkeelle. Alueesta tuli Nakoutin koti vuosikymmeneksi. Siellä hänet myös raiskattiin ensimmäisen kerran.

– Minut sidotiin niin, että sääret olivat haavoilla. Sitten he polttivat minua, kertoo Nakout ja näyttää jalassaan olevia arpia.

Julmuuksista tuli Nakoutin ja monien muiden arkea. Tyttöjä kuoli yksi toisensa jälkeen sairauksiin ja aliravitsemukseen, kehnoihin oloihin. Tapahtumat vaikuttivat Nakoutin ja muiden mielenterveyteen loppuiäksi.

Många barn tvingades fly sina hem när Herrens motståndsarmé under Joseph Kony härjade i Uganda 2004 eftersom de var rädda för att bli bortförda av gruppen.
Monet lapset pakotettiin Herran vastarinta-armeijan mukaan. LRA on tunnettu lapsisotilaiden käytöstä. /All Over Press

Sylvia Nakouti liikkui parinsadan hengen ryhmässä. heistä sotilaita oli viitisenkymmentä. Syvällä Kongon viidakoissa toimi kolme samanlaista ryhmää. Johtaja Kony liikkui vuorotellen kunkin mukana.

Ryhmä pysyi liikkeessä. He nukkuivat häthätää kyhätyissä teltoissa, söivät, jos saivat pyydystettyä villieläimen, joivat, kun satoi.

– Otimme vainajilta kumisaappaita ja keräsimme niihin sadevettä juotavaksi, kertoo Nakout. Hän kuvailee oloja helvetiksi maan päällä.

Asejoukkion johtaja Kony mielistyi Sylvia Nakoutiin ja hän synnytti tälle lapsen.

– Kukaan ei auttanut, synnytin kuin eläin, vailla lääkkeitä, rokotteita, hoitoa.

Pieni poikavauva otettiin äidiltä heti, eikä hän ole nähnyt lasta sen jälkeen.

Täpärä pelastuminen kuorma-autoon kätkettynä

Helikopterit toivat LRA:lle aseita ja tarvikkeita. Kerran kuussa tuli kuorma-auto. Naisten tehtävä oli purkaa auton lasti.

Eräänä päivänä vuonna 2015 kuorma-auton kuljettaja sanoi voivansa kätkeä purkuvuorossa olleen Nakoutin, hänen ystävänsä Ruthin ja mukana olleita poikia autoon.

He olivat vähällä jäädä kiinni, mutta kuljettaja painoi kaasun pohjaan ja ajoi tauotta kaksi vuorokautta. Niin päättyi Nakoutin 12-vuotinen vankeus.

Kuljettaja antoi pakenijoille 600 dollaria. Ryhmä pääsi Etiopiaan ja sieltä Turkin Bodrumiin matkanneeseen rahtialukseen. Salamatkustajat piileskelivät lähes kolme kuukautta pimeässä kontissa.

Nakout på ett järnvägsspår i Grekland. Vintern är på väg och hon har en tjock vinterjacka, mössa och halsduk.
Sylvia Nakout vietti pakolaisvuosinaan talvea Kreikassa. © UNHCR/Daniel Etter

Pakenijat maksoivat kuorma-autonkuljettajan antamilla dollareilla salakuljettajille päästäkseen Kreikkaan. Nakout yritti sieltä Makedonian rajalle, mutta totesi siellä rajan olevan kiinni. Vastoinkäymisten nujertamana Nakout päätyi Ateenaan, jossa hänellä todettiin HIV-tartunta. Nakout joutui myös vielä kertaalleen kahden miehen raiskaamaksi ja vakavasti pahoinpidellyksi.

Erinäisten vaiheiden jälkeen Nakout tuli Suomeen, ensin Tampereelle. Siellä häntä hoidettiin yliopistollisessa keskussairaalassa. Sittemmin matka jatkui Vaasaan, jossa hän on asunut vuodesta 2018.

Sylvia Makout yrittää keskittyä toipumiseen, mutta Migrin kielteinen päätös tekee paranemisesta vaikeaa.

–Minne menisin? Kreikassa ei ole tulevaisuutta. Ugandassa minut tapettaisiin, koska olin paennut.

Palava kaipuu lasten luo

Sylvia Nakout valitsisi epävarmuudessa mieluummin kuoleman Ugandassa, jos hän vain saisi vielä kerran tavata lapsensa.

– Lapset. He ovat kaikkeni. Minut voi ampua, kunhan olen saanut halata heitä.

Nakoutin asianajaja on hakenut hänelle oleskelulupaa vedoten siihen, että Nakout on ihmiskaupan uhri.
Maanmuuttovirasto taas katsoi, että Nakout ei ole ihmiskaupan uhri. Tämän takia Nakout on saanut kielteisen oleskelulupa-päätöksen.

Inka Klemettilä työskentelee Maahanmuuttovirastossa ihmiskaupan ja sukupuolittuneen väkivallan asiantuntijana. Migri ei ota kantaa yksittäisiin tapauksiin.

– Kielteinen päätös merkitsee sitä, etteivät tietyssä pykälässä määritellyt edellytykset täyty. Toisaalta jonkun toisen pykälän mukaisen oleskeluluvan edellytykset voivat silti täyttyä.

Klemettilä selvittää oleskelulupakäytäntöä yleisellä tasolla.

Kyse on ihmisistä jotka ovat haavoittuvassa asemassa. Terveydelliset syyt ja aiemmat kokemukset voivat johtaa siihen että oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta. Kielteinen päätös voi vaikuttaa dramaattiselta. On kuitenkin huomioitava, mitä pykäliä asiassa on arvioitu. Vaikka tietty pykälä ei täyttyisi, saattaa jokin toinen silti täyttyä, Klemettilä sanoo. _ _

Nakoutilla on Etelä-Sudanin kansalaisuus. Hän olisi mielestään oikeutettu jäämään koska Etelä-Sudanissa käydään sisällissotaa.

Nakout är ute på en löptur.
Sylvia Nakout on harras kristitty. Hänen vakaumuksensa on auttanut selviämään koettelemuksista. © UNHCR/Hereward Holland

Nakout ei halua kuolla Suomessa. Hän haluaa saada oleskeluluvan, opiskella suomea ja kouluttautua, jotta hän voi "hakea oikeutta itselleen".

Sinä päivänä, kun hän kuulee Konyn kuolleen, hän muuttaa Ugandaan lastensa luo.

– Olen saanut yhteyden nyt jo aikuisiin poikiini. 15-vuotias tyttäreni yrittää edelleen sulatella sitä, että äiti on elossa. Hän ei muista minua lainkaan, Nakout sanoo.

Hän kärsii omantunnon tuskista. Siitä, ettei ole ollut läsnä lastensa elämässä. Hän pyytää lapsiaan antamaan äidilleen anteeksi.

– En halunnut sitä, mutta se tapahtui minulle.

Lisäys 14.2. klo 11.02 Nakoutilla on ollut yhden vuoden oleskelulupa, joka on umpeutunut syksyllä 2019.

Artikkeli on tiivistelmä Svenska Ylen jutusta. Koko artikkelin voit lukea tästä linkistä:

https://svenska.yle.fi/artikel/2020/02/10/nakout-kidnappades-av-herrens-motstandsarme-valdtogs-varje-dag-i-tolv-ar-tills (siirryt toiseen palveluun)

https://www.bbc.co.uk/sounds/play/w3csyhk3?fbclid=IwAR246KF-i5tvgAiUBXodlXG5iR2geK7uixEXMxVV81f_nP-C6EGmMUcfmsM (siirryt toiseen palveluun)

Anki • 9:11 AM