Ensimmäiset retkiluisteluryhmien vetäjät valmistuvat Järvi-Suomeen – vetäjäkin "plutasi", mutta samalla karisivat pelot

Retkiluistelijan on osattava lukea jäitä, sanoo Pohjois-Savoon vetäjäksi valmistuva Marja Hartikainen.

retkiluistelu
Retkiluistelijoita Saimaan jäällä.
Retkiluistelussa turvallisuusasiat ja hyvä varustus ovat tärkeitä. Kuvituskuva.Kalle Purhonen / Yle

Retkiluistelu on kasvattanut kovasti suosiotaan. Kysyntään vastatakseen Suomen retkiluistelijoiden järjestö on ryhtynyt kouluttamaan retkiluisteluryhmien vetäjiä.

Tähän saakka vetäjiä on ollut lähinnä pääkaupungin, Tampereen ja Jyväskylän seuduilla. Ensimmäiset Järvi-Suomen retkiluisteluvetäjät valmistuvat nyt Kuopioon ja Joensuuhun.

Pohjois-Savoon vetäjäksi valmistuu Marja Hartikainen, jolle lajin turvallisuustietoisuuden jakaminen on ykkösasia. Retkiluistelussa luistellaan ryhmässä luonnonjäillä, joten jäitä pitää osata lukea.

Marja Hartikainen, retkiluistelija ja ryhmien vetäjä
Marja Hartikainen valmistuu retkiluisteluryhmien vetäjäksi Pohjois-Savoon.Varpu Mäntymäki / Yle

Esimerkiksi Kuopion sataman jääradalla luistelua ei lasketa retkiluisteluksi, vaikka jalassa olisikin retkiluistimet.

– Radalla toiset ihmiset ovat tarkastaneet alustan, pitäneet siitä huolta ja takaavat sen turvallisuuden. Retkiluistelussa pitää itse pystyä arvioimaan jään laatu, pelastautumaan ja huolehtimaan toisista, Hartikainen painottaa.

Neuvoja ja ohjeita löytyy Suomen retkiluistelijoiden nettisivuilta (siirryt toiseen palveluun). Oppia saa myös tulokaskursseilta, joita järjestetään Kuopiossa muutaman kerran vuodessa.

Kursseilla opetellaan muun muassa välineiden käyttöä. Tärkeimpiä niistä ovat jääsauva, jolla tutkitaan jäätä, naskalit ja kelluttava reppu.

Reittejä ei paljasteta liian tarkkaan

Suomen retkiluistelijat kirjaavat omalle sivustolleen jäätietoja, retkiraportteja ja retkikutsuja. Hartikaisen mukaan retkiluistelijat eivät halua kertoa liian tarkkaan reiteistään turvallisuussyiden vuoksi.

– Tänäkin vuonna on ollut hyvin erikoisia jäitä. Yhdessä kohtaa voi olla tuuliavanto tai valtavia railoja ja vieressä kantavaa jäätä.

Retkiluistelijat menevät Hartikaisen mukaan tarkoituksella tutkimaan heikkoja jäitä, jotta oppisivat niistä. Kun mukana on turvavarusteet, ei pieni pulahduskaan haittaa.

– Jos joku sinne plutaa, hän nousee ylös, muut auttavat, vaihdetaan vaatteet ja jatketaan matkaa.

Myös Hartikainen on "plutannut", mutta vain harjoituksissa.

– Se oli hyvä kokemus. Sen jälkeen pelot jäivät sinne.