50 kiloa, korkea verenpaine ja diabetes katosivat – Lihavuusleikkauksessa Satu Launonen-Tiala sai takaisin elämänilon ja laskuvarjohypyt

Suomessa on miljoona lihavaa. Heistä joka neljäs hyötyisi lihavuusleikkauksesta.

lihavuusleikkaukset
Satu Launonen-Tiala Fööni- vapaalentotunnelissa
Satu Launonen-Tiala harrastaa taas laskuvarjohyppyä. Pekka Tynell / Yle

Leikkaussalissa haisee palaneen käry.

Ensin vatsanahasta irrotetaan lihakset. Sitten poistetaan ylimääräinen iho. Lopuksi ommellaan yhteen repeytyneet vatsalihakset. Se palauttaa kadonneen vyötärön.

Seuraavana päivänä 41-vuotias Satu Launonen-Tiala makaa helsinkiläisen yksityissairaalan heräämössä.

Kivut ovat kovat.

– Olen tehnyt hulluna töitä. Toivon, että kohta on aika kerätä viljaa, hän sanoo ja viittaa kurinalaiseen laihduttamiseen.

Viisi vuotta sitten Launonen-Tiallalle tehtiin lihavuusleikkaus. Hän oli silloin 92-kiloinen ja kokeillut kaiken: pussikeitoista personal traineriin.

Leikkaus oli viimeinen oljenkorsi, mutta sitä ei ollut helppo saada.

Ennen vatsanahan korjausleikkausta plastiikkakirurgi Tiia Pihlamaa merkitsee tussilla apuviivat Satu Launonen-Tialan ihoon.
Ihoon piirretään apuviivat ennen vatsanahan korjausleikkausta. Katriina Laine / Yle

Nyt hän painaa puolet entisestä. Silti vasta roikkuvan vatsanahan poisto päättää yhden elämänvaiheen.

“Olin jo antanut periksi"

Suomessa on neljännesmiljoona ihmistä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin Satu Launonen-Tiala viisi vuotta sitten. He ovat vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia.

Se tarkoittaa 164-senttisellä naisella vähintään 95 kiloa ja 177-senttisellä miehellä 110 kiloa. Heille pysyvin tapa laihtua olisi lihavuusleikkaus.

Se olisi myös kansantaloudellisesti kannattavaa, koska moni lihavuuden aiheuttama sairaus jää leikkauspöydälle.

Pelkästään kakkostyypin diabetes vie (siirryt toiseen palveluun) yhteisestä kassasta miljardeja vuodessa: lääkekuluina, työkyvyttömyytenä, liitännäissairauksina.

Viisi vuotta sitten Satu Launonen-Tiala piikitti insuliinia, söi kahta verenpainelääkettä ja käytti astmapiippua.

– Olin lannistunut läski, en uskonut enää laihtuvani.

Nyt 152-senttinen Launonen-Tiala painaa alle 50 kiloa. Ja lääkkeet ovat poissa.

Satu Launonen-Tiala
Nahanpoistoleikkauksia tehdään Suomessa julkisin varoin muutama sata vuodessa, tarpeeseen nähden se on liian vähän.Katriina Laine / Yle

Keskimäärin lihavuusleikatut laihtuvat 38 kiloa. Yli puolella kakkostyypin diabetes pysyy loitolla (siirryt toiseen palveluun) vielä 12 vuotta leikkauksen jälkeen.

Siitä huolimatta meillä tehdään lihavuusleikkauksia kolmannes siitä määrästä mitä Norjassa tai Ruotsissa.

“Voin aloittaa alusta”

– Kukaan ei ole tahallaan lihava. Jos ihmiset pystyisivät laihtumaan ilman apua, meillä ei olisi lihavia, sanoo Husin vatsakeskuksen ylilääkäri, kirurgi Anne Juuti.

Tänään hänen ensimmäinen potilaansa on 48-vuotias helsinkiläinen nainen.

Lihavuusleikkaus Jorvin sairaalassa. Potilaan mahalaukkua pienennetään tähystysleikkauksella. Kirurgina Anne Juuti.
Ylilääkäri Anne Juuti ja leikkaustiimi Jorvin sairaalassa. Katriina Laine / Yle

Käsillä on hetki, johon Jaana Jalovaara on valmistautunut vuoden.

Hänelle tehdään mahalaukun ohitusleikkaus, sama operaatio, joka tehtiin Satu Launonen-Tialalle viisi vuotta sitten.

Jalovaaralta on jo mitattu verenpaine, sokeriarvo ja ruumiinlämpö. Viimeinen silaus on pahanmakuinen juoma, jonka on tarkoitus estää leikkauksen aikainen pahoinvointi.

– Saan uuden mahdollisuuden, hän sanoo sairaalan sängyllä, yllään talon XL-kokoinen beige aamutakki.

Maljan juotuaan hän kävelee leikkaussaliin numero kolme.

Jaana Jalovaaran lihavuusleikkaus ohitse Jorvin sairaalassa. Potilaan mahalaukkua pienennettiin tähystysleikkauksella.
Jorvissa leikataan tänään neljä keski-ikäistä naista. Katriina Laine / Yle

“Lihavuus on sairaus”

Suomen suurimman julkisen lihavuuskirurgisen yksikön koneisto toimii kuin rasvattu.

Leikkaus kestää 45 minuuttia ja se tehdään tähystyksellä kolmikätisesti; Anne Juutin apuna on toinen kirurgi. Kun laitoshuoltajat kärryineen ovat siivonneet salin, sisään kävelee uusi potilas.

Yhteensä Suomessa leikataan noin tuhat ihmistä vuodessa. Lihavuuskirurgin mielestä se on liian vähän.

Syitä on monia.

Naisten syövistä viidesosa liittyy sairaalloiseen lihavuuteen, miesten syövistä joka kuudes. Lihavat kuolevat normaalipainoisia useammin sydän- ja verisuonitauteihin. Ylipaino lisää tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja mielenterveydellisistä ongelmia.

Se aiheuttaa myös rasvamaksaa ja uniapneaa, joita lääkitään perusterveydenhoidossa. Silti todellinen syy, lihavuus, jää usein hoitamatta.

Se on hölmöläisten hommaa.

Jaana Jalovaara  kävelyllä metsässä
Jatkanko entiseen tapaan vai lähdenkö leikkaukseen, mietti Jaana Jalovaara vuosi sitten. Pekka Tynell / Yle

Kymmenkunta vuotta sitten tehdyn laskelman mukaan lihavuusleikkaus maksaa itsensä takaisin (siirryt toiseen palveluun) kuudessa vuodessa. Sen jälkeen toimenpide on halventunut ja diabeteslääkkeet kallistuneet.

Edes ammattilaiset eivät aina osaa auttaa lihavia.

– Moni ajattelee, että lihavuus on itse aiheutettu syömällä, eikä siihen siksi kuulu tuhlata julkisia varoja, sanoo Juuti.

Lääkärikoulutuksessa lihavuuden hoidosta on alettu puhua vasta viime vuosina. Satoja potilaita leikanneen Anne Juutin mielestä lihavuutta ei vieläkään mielletä sairaudeksi.

Jalovaaralle tehtävä mahalaukun ohitus on lihavuusleikkauksista tunnetuin. Siinä vatsalaukusta jää jäljelle puolen desilitran vetoinen pussi. Lopuksi kirurgi Juuti tarkistaa sauman pitävyyden sinivärillä.

Kun leikkaus on ohi, Jalovaaran elimistö ei ole entisensä. Koska syödä voi vain vähän, on ravinnon oltava terveellistä ja proteiinipitoista. Pienentynyt vatsalaukku on väline, joka mahdollistaa laihtumisen.

Jos täyttää sen höttöhiilareilla, pastalla, pizzalla ja hampurilaisilla, voi joutua takaisin sairaalaan. Sitäkin on nähty, varoittaa kirurgi Anne Juuti.

Uuden elämän opettelu ei tule olemaan helppoa.

Satu Launonen-Tiala avonaisen jääkaapin edustalla
Satu Launonen-Tialalla ei ollut ennen ruoka-aikoja. Pekka Tynell / Yle

Sen tietää myös Satu Launonen-Tiala, joka ymmärsi vasta leikkauksen jälkeen kärsineensä syömishäiriöstä.

“Ennen meni suklaalevy kerralla”

Donitseja, jäätelöä, irtokarkkeja. Kärry täyteen herkkuja.

Vaikka lihavuusleikkauksesta oli kulunut jo neljä vuotta, ystävän kuolema nosti pintaan vanhan tavan, jonka Satu Launonen-Tiala luuli unohtaneensa. Hän halusi syödä surun pois.

Niin hän oli tehnyt aina: syönyt tylsyyteen, syönyt iloon, syönyt suruun.

Vasta kassalla hän tajusi, ettei enää tarvitse sellaista määrää herkkuja. Eivätkä ne olisi enää häneen mahtuneetkaan.

Ensimmäiset puolitoista vuotta leikkauksen jälkeen Launonen-Tiala punnitsi kaiken syömänsä. Hän harjoitteli arvioimaan annoskoot, kalorit, proteiinit, hiilihydraatit. Hän laittoi kellon herättämään, kun piti syödä ja kantoi aina mukanaan vesipulloa. Lisäksi hän vieroitti itsensä herkuista, joiden syömistä hän kutsuu nyt ajanvietesyömiseksi.

Launonen-Tiala opiskeli itsensä hoikaksi.

Satu Launonen-Tiala lukitsee polkupyöräänsä
Ylipaino esti liikkumisen, nyt on toisin. Pekka Tynell / Yle

Lihavuuden taustalla on usein ruokahalun säätelyn häiriö. (siirryt toiseen palveluun) Näin oli myös Satu Launonen-Tialalla. Aivotutkimusten mukaan kyse on siitä, että lihava tarvitsee enemmän herkkuja saadakseen saman nautinnon kuin laiha. Siksi lihavuutta voi verrata alkoholismiin.

Mutta lihavuusleikkaus ja laihtuminen muuttavat aivoja. Jo puolessa vuodessa ruoanhimo vähenee, mieliala kohenee ja muisti paranee.

Ennen Launonen-Tialan ahmi suklaalevyn kerralla, nyt riittää yksi pala kahvin kanssa.

Isoin muutos tapahtui korvien välissä.

"Jos olkapää on kipeä, käsketään laihduttaa"

Jaana Jalovaaran leikkauksesta on kulunut viikko. Sairauslomalla kotona ehtii miettiä, mistä kilot tulivat.

Ruuhkavuodet, epäsäännöllinen syöminen, stressi.

Jaana Jalovaara punnitsee itseään vaaalla
Jaana Jalovaara käy vaa`alla aamuisin. Pekka Tynell / Yle

Kun sadan kilon haamuraja ylittyi, ei keventyminen onnistunut enää omin voimin. Ei, vaikka Jalovaara kertoo olevansa suorittajatyyppi.

– Oli helppo paeta äidin rooliin. Nyt, kun lapset ovat jo omillaan, saan olla itsekäs, hän sanoo ja pidättelee kyyneleitä.

Matkan varrella Jalovaara vaihtoi lääkäriä monta kertaa. Usko terveydenhoitoon meinasi loppua kokonaan.

– Sua ei kuunnella. Jos olkapääsi on kipeä, käsketään laihduttaa.

Lihavuusleikkaukseen ei kävellä noin vain: edellytyksenä on seitsemän prosentin painonpudotus, joka tapahtuisi helpoiten ryhmässä. Ongelma on se, ettei ryhmiä ole.

Siksi ihmiset eivät myöskään etene leikkausjonoon. Se oli koitua myös Jalovaaran kohtaloksi.

Tilannetta paikkaamaan on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (Hus) kehitetty digitaalinen hoitopolku, johon voi saada lähetteen kaikkialta Suomessa. Vuoden kestävä nettivalmennus maksaa yhteiskunnalle neljä kertaa vähemmän kuin perinteinen painonhallintaryhmä.

Digipolkua tarjottiin myös Jalovaaralle, mutta chattailu valmentajan kanssa ei ollut hänelle riittävä tuki.

Sitten sattuma puuttui peliin. Husissa perustettiin ylimääräinen painonhallintaryhmä toukokuussa 2019. Se oli riski, koska kesä terasseineen ja grillijuhlineen ei ole otollisin aika laihduttaa. Jalovaaran lisäksi ryhmään pääsi 13 ylipainoista.

Jaana Jalovaara juomassa smoothieta
Ryhmässä harjoiteltiin tietoista syömistä. Pekka Tynell / Yle

Siellä puhuttiin tunteista, unesta ja ruokarytmistä. Kaikki ryhmän jäsenet onnistuivat laihtumaan. Jalovaaralta lähti 16 kiloa.

Kaikki ryhmästä eivät halunneet leikkaukseen. Jotkut kertovat suljetussa Facebook-ryhmässä jääneensä sen jälkeen yksin. Leikkaukseen menijät saivat tuekseen ravintoterapeutin, muut eivät.

“Otan kaiken korkojen kera"

Lihavuusleikkauksen jälkeen Launonen-Tialan elämässä muuttui kaikki. Hän muutti Oulusta Helsinkiin, erosi kumppanistaan ja vaihtoi lähihoitajan työt it-hommiin.

Kahdenkymmen vuoden tauon jälkeen löytyi myös kadoksissa ollut liikunnan ilo.

– Olin ollut niin monta vuotta latistunut. En jaksanut edes puhua ja kävellä yhtä aikaa.

Satu Launonen-Tiala vetää ylleen tiukan mustavalkoisen hyppypuvun ja päähänsä kypärän.

Satu Launonen-Tiala Fööni- vapaalentotunnelissa
Pekka Tynell / Yle

Sitten hän kävelee kauppakeskus Redissä sijaitsevan tuulitunneli Föönin ensimmäiseen kerrokseen ja siirtyy ilmalukon kautta odotushuoneeseen, jossa humina huumaa korvia.

Huonetta kutsutaan hyppääjäpiireissä antechamberiksi. Laskuvarjohyppyä harrastava Launonen-Tiala harjoittelee täällä talvisaikaan viikoittain.

Kohta hän astuu sisään tunneliin ja lentää. Siihen kiteytyy Satu Launonen-Tialan viiden vuoden matka.

– Olen saanut takaisin sen, mikä oli kadoksissa 20 vuotta: elämänilon ja aktiivisuuden, hän sanoo lennon jälkeen.

Ja kertoo, että tähtää joukkuuensa kanssa ensi vuonna Bedfordissa Britanniassa järjestettäviin maailman suurimpiin tunnelikisoihin.

Satu Launonen-Tiala Fööni- vapaalentotunnelissa
Pekka Tynell / Yle

Sieltä hän aikoo tuoda mitalin.

Lihavuusleikkaus vei puolet Satu Launonen-Tialan painosta mutta se oli vasta alkua.

Voit A-studion tv-jutun tästä 12.2.2020

Juttua varten on haastateltu professori Pauliina Salmista Turun yliopistosta ja professori Kirsi Pietiläistä Helsingin yliopistosta, ravitsemustieteilijä Laura Suojasta Husista sekä tietokirjailjaa, lihavuusleikkausten kokemusasiantijaa Sari Järniä.

Korjaus 12.2. klo 22:10. Korjattu antichamber antechamberiksi.

Korjaus 12.2. klo 22:52. Lisätty "vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia." Jutussa luki aiemmin vain "sairaalloisesti lihavia".

Lisää aiheesta:

Väitös: lihavuusleikkaus parantaa aivojen terveyttä

Aivojen naksahtaminen väärään tilaan aiheuttaa ylensyömistä