Puolan muodin tuntematon keskus

Puolan Łódź vaatettaa amerikkalaisia luksusrouvia.

Tämä ei ole vain varasto, tämä on myös ompelimo, putiikki ja muotihuone. Ewa Michalakin nimeä kantavassa tehtaassa Puolan Łódźissa valmistetaan ylellisiä alusvaatteita.

Yritys työllistää 25 ihmistä. Puolassa on useita kymmeniä rintaliivimerkkejä, joten kilpailussa on koetettava pärjätä erikoistumalla.

Ewa Michalak pyrkii erottautumaan mittatilaustyöllä.

Yritys perustettiin kymmenen vuotta sitten, kun suunnittelija ja johtajan puoliso Ewa Michalak kyllästyi suunnittelemaan vaatteita muille merkeille.

Ostatteko te suomalaiset vain yhdet liivit vuodessa? Ei voi olla totta. Liivit ovat kovassa kulutuksessa, ei pidä tinkiä väärässä asiassa. Pitäähän niitä pestäkin.

Ewa Michalak

Puolalaisen liiviteollisuuden salainen ase on kaarituki. Istuviksi liivit saadaan, kun rintojen ympärysmitta otetaan eteenpäin kumartuneena, ei seisovassa asennossa.

Hyvän ompelijan kolme tärkeintä ominaisuutta ovat tarkkuus, tarkkuus ja tarkkuus.

Ewa Michalak

Osaavien työntekijöiden löytämisessä auttaa se, että sosialistisessa Puolassa Łódźin liivitehdas oli kaupungin suurin työllistäjä. Kun tehdas kaatui sosialismin romahtaessa, jäljelle jäi satoja osaajia.

Kaupunkiin syntyi tukuttain pieniä ompelimoja. Romahduksen jälkeen joka toinen koti oli liivipaja, kuvaa Małgorzata Szyszow.

Tekstiiliala on naisvaltainen. Ewa Michalakin tehtaalla työskentelee kolme miestä eli “rusinaa”. He ovat saaneet lempinimensä rusinoista juustokakussa.

Puolan tekstiiliteollisuuden elpymistä selittää alhainen palkkataso. Vaikka rahasta ei liiviompelimossa haluta puhua, tekstiilityöntekijän palkka on noin 618 euroa kuussa ja yleinen minimipalkka noin 500 euroa.

Hyvässä ilmapiirissä on mukavampi tehdä myös suurta tarkkuutta vaativia hommia. Vitsi silloin tällöin keventää.  Toki olen mieluummin rusina kuin jokin muu hedelmä!

Mariusz Kreczmer

Tehtaalla käytettävät pitsit, kankaat ja vuorit tulevat pääosin Espanjasta ja Italiasta.

Ewa Michalakin alusvaatteet maksavat joitain kymmeniä euroja eli ne ovat puolalaisittain kalliita. Tärkeä asiakasryhmä ovat varakkaat amerikkalaisnaiset, jotka tekevät ostoksensa verkossa.

Puolalaisia vaatteita on aiemmin myyty lähinnä Itä-Euroopassa ja Venäjällä.

Tekstiiliala on viime vuosina noussut muun talouskasvun imussa. Puolalaiset muotiketjut availevat liikkeitä Berliinissä, Lontoossa, Helsingissäkin.

Puolaan tuodaan yhä enemmän vaatteita kuin viedään. Vienti on pientä, mutta se on viime vuosina kasvanut niin, että maa on maailman 16:nneksi suurin alan viejä.

Alusvaateteollisuudessa valtaosa osaajista on keski-ikäisiä tai lähes eläkeiässä olevia naisia. Jotkut pelkävät alan hiipuvan työvoiman puutteeseen, kun uusia työntekijöitä ei löydy.

Muotibloggari Ewa Kowalewska-Kondratin mielestä tulevaisuus ei ole aivan näin synkkä. Hänen mukaansa kädentaitoja arvostetaan taas.

Itse en osaisi ommella liivejä tehtaalla, mutta eräs ystäväni osaa. Hän viihtyy ja on omalla alallaan.

Ewa Kowalewska-Kondrat

Aiemmin oli tärkeää päästä yliopistoon, koska uskottiin, että koulutus varmistaa hyvän työpaikan. Nyt myös käytännön ammateista ollaan ylpeitä.

Ewa Kowalewska-Kondrat

Kuuntele lisää: Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa vieraillaan myös pikamuotiyritys LPP:n suunnitteluosastolla Gdanskissa. Yritys avasi viime syksynä ensimmäiset Suomen-myymälänsä Helsingin Tripla-kauppakeskukseen. LPP:n merkkejä ovat muun muassa Reserved ja Cropp.

Tekijät

Teksti

Erja Tuomaala

Kuvat

Antti Haanpää

Julkaistu 7.3.