Maryan Abdulkarimin kolumni: On etuoikeutettua paheksua äänikirjoja

Teknologia tuo tarinat kaikkien saataville, kirjoittaa Maryan Abdulkarim. Tämän kolumnin voi myös kuunnella äänikolumnina.

esteettömyys
Maryan Abdulkarim
Nella Nuora / Yle

Viime aikoina äänikirjat ovat tulleet osaksi arkeani. Tarinat kiinnostavat minua. Toissijaista on, kuuntelenko tarinan vai luenko itse.

Enää ei tarvitse odottaa sopivaa hetkeä päästä tarinan äärelle: voin kuunnella kirjoja samalla kun matkustan, lenkkeilen tai leivon. Nuorempana kuljin aina kirja laukussa ja luin bussimatkoilla, mutta en ole enää vuosiin pystynyt lukemaan busseissa voimatta pahoin. Äänikirjojen parissa ei tarvitse huolehtia pahoinvoinnista, ainoastaan siitä, että muistaa jäädä oikealla pysäkillä pois.

Siitä ei ole pitkä aika, kun lukutaito on ollut harvojen ja valittujen hallitsema taito. Nykyään Suomessa lähes kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa. Lukutaidon yleistyminen ei ole tapahtunut itsestään, se on ollut tavoitteellisen työn tulosta. Lukutaidon yleistyessä yhä suurempi ihmismäärä on päässyt sellaisenkin tiedon äärelle, joka on ollut ainoastaan kirjallisena.

Kirjallisuutta voi arvostaa, vaikka kuuntelisi kirjansa.

Julkisessa keskustelussa on oltu huolissaan siitä, että äänikirjojen suosio rapauttaa kirjallisuutta (siirryt toiseen palveluun) ja lukutaitoa. Huoli saattaa olla aiheellista, mutta on etuoikeutettua väittää, että teknologian kehitys ja sen mahdollistamat uudet keinot olla osa yhteiskuntaa tekevät meistä tyhmempiä.

Paperikirjat ovat minulle rakkaita, koska minun on ollut mahdollista lukea niiden sivuilta kokonaisista maailmoista, arjesta, rikki menneistä tulevaisuuksista ja unelmista, jotka ovat muuttuneet todeksi. Minun ei tarvitse luopua niistä, vaikka nautin myös äänikirjoista.

Kirjallisuuskeskusteluun on voitava osallistua vaikka ei lukisi kirjoja perinteisessä muodossa. Kirjallisuutta voi arvostaa, vaikka kuuntelisi kirjansa. Aivan kuten voi opiskella ja sivistää itseään, hyödyntäen teknologiaa.

Äänikirjoilla ei toki voi sisustaa kotia samalla tavalla kuin paperikirjoilla. Niillä ei pääse tekemään vaikutusta vieraisiin tai edes itseensä samalla tavalla kuin kirjahyllyään ihaillessa. Tämäkään ei ole nykyihmiselle välttämättä huono asia, sillä tila maksaa, erityisesti kaupungeissa.

Äänikirjat ja niiden saavutettavuus ovat tärkeä osa kirjallisuuden saavutettavuuskeskustelua. Kenellä on laitteet ja tosiasiallinen mahdollisuus kuunnella äänikirjoja?

Saavutettavan kirjallisuuden asiantuntijajärjestö Celia tuottaa vuosittain saavutettavaan muotoon noin 30 prosenttia Suomessa julkaistusta kaunokirjallisuudesta (siirryt toiseen palveluun). On selvää, että tämä on riittämätön määrä. Kirjallisuuden saavutettavuuden tulisi olla sivistysvaltiossa 100 prosenttia.

Kaupalliset kustantamot toki tuottavat myös äänikirjoja, mutta saavutettava kirjallisuus on laajempi asia kuin pelkästään äänikirjat. Saavutettavuus tarkoittaa esimerkiksi pistekirjoitusta, selkokielisyyttä ja elektronista aineistoa, jossa on huomioitu kontrasti ja värit.

Siinä missä menneinä vuosisatoina kansan sivistystason nostaminen tarkoitti väestön lukutaidon kehittämistä, nykyään on yhä tärkeämpää kiinnittää huomiota tiedon saavutettavuuteen. Teknologia mahdollistaa saavutettavuuden. On kuitenkin poliittisesta tahdosta kiinni, missä määrin saavutettavaa kirjallisuutta tuetaan yhtä tärkeänä kuin paperikirjoja.

Muutkin kuin näkövammaiset hyötyvät esimerkiksi ääneenlukuohjelmista. Muutama vuosi sitten tehty tutkimus (siirryt toiseen palveluun) osoitti osan opiskelijoista kamppailevan oppimisvaikeuksien kanssa. Yliopistoissa ja korkeakouluissa hyödynnetään digitaalisia alustoja, joilla voidaan helpottaa oppimista. On erilaisia ohjelmia, jotka tukevat lukemista, kuuntelua sekä tekstin tuottamista. Tiedottamisessa on saman tutkimuksen mukaan parantamisen varaa, sillä iso osa opiskelijoista ei tiedä saatavilla olevista ohjelmista.

Pidän tärkeänä, että tarinat ovat meille kaikille jossain muodossa saavutettavissa. Samoin tieto. Luku- ja kirjoitustaito ovat tärkeitä, mutta ne ovat ennen kaikkea välineitä.

Kirjallisuus ja koulutus rikastuttavat kokemusmaailmaamme. Keskustelu kirjallisuudesta sekä itse kirjallisuus ainoastaan hyötyvät siitä, että yhä useampi pääsee tarinoiden äärelle eri välineitä hyödyntäen.

Maryan Abdulkarim

Kirjoittaja on tamperelaistaustainen kulttuurin ja median sekatyöläinen, joka asuu Helsingissä.

Aiheesta voi keskustella 4.3. klo 23.00 asti.

Lue myös

Äänikirjojen jättisuosio toi rysäyksellä töitä suomalaisstudiolle – hyville lukijoille olisi enemmän hommia kuin ehtivät tehdä

Äänikirjojen suosio kasvaa, mutta aina kirja ei taivu ääneen luettavaksi – kirjailija Anu Kaaja: Äänikirjat voisivat kehittyä kuunnelmien suuntaan