Stam1nan Antti Hyyrysen hyytävä scifi-kirja kuvaa ihmiskunnan karua tulevaisuutta: "Me olemme hävinneet tämän taistelun"

Viimeinen Atlantis -kirja on dystopia, jossa käsitellään itsekeskeistä selfie-kulttuuria ja jossa muinainen myytti tuodaan nykypäivään.

Antti Hyyrynen
Antti Hyyrynen, Stam1ina
Antti Hyyrynen Jussi Mankkinen / Yle

Eletään 2030-lukua. Maapallon sää on muuttunut huonosta vielä huonompaan. Itä-Aasiaa piiskaavat ehtymättömät sateet ja Tokion kaltaisten metropolien neonvalot katoavat myrskytuulten uumeniin.

Merenpinta nousee uhkaavasti, ja miljardit ihmiset ovat lähteneet epätoivoiselle vaellukselle kohti tuntemattomia päämääriä. Kolmas maailmansota koukistelee sormiaan. Kaaoksen laineet peittävät sivistyksen.

Antti Hyyrynen, Stam1ina
Antti Hyyrysen Viimeinen Atlantis -romaanin teemat pohjautuvat Stam1na-yhtyeen vuonna 2010 julkaistuun albumiin. Jussi Mankkinen / Yle

Itseään tuhoava ihmiskunta

Tällaisia visioita tarjoaa Stam1na-yhtyeen Antti Hyyrysen uunituore Viimeinen Atlantis -romaani. Se kuvaa näynomaisesti meidän tuntemamme kulttuurin viimeisiä hetkiä.

– Olemme menneet harhaan, ties kuinka kauan. Tiedemaailma on jo pitkään raportoinut isoista muutoksista, ja Maapallon luontainen tasapaino on rikottu. Me olemme hävinneet tämän taistelun, Hyyrynen sanoo.

Ihan sysimustaksi Hyyrynen ei globaalia tilannetta kuitenkaan koe, valonpilkahduksiakin löytyy. Esimerkiksi hänen kotiseudullaan sijaitsevassa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa on tehty tutkimusta siitä, kuinka teollisuusjätettä voisi kierrättää uudeksi energiaksi.

– Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, että jos resursseja käytetään oikein, ongelmiakin voidaan ratkaista. Mutta ratkaistaanko niitä ajoissa ja kenen kannalta, se on jo toinen juttu.

– Suomalaisille nämä muutokset eivät välttämättä tarkoita samaa kuin pienissä saarivaltioissa ja valtamerten rannikoilla asuville ihmisille. Siellä ollaan vastaanottamassa sitä itseään, kun se lopulta räiskyy tuulettimeen. Kaikki on suhteellista.

Hyvä kysymys kuuluu, miksi ihmiskunta on tuhoamassa omaa elinympäristöään ja ainutlaatuista kotiplaneettaansa – ja vieläpä tietoisesti.

– Ei ihmiskunta välttämättä maailmanloppua tahdo, vaan kyse on instituutioista, jotka vaikuttavat asioihin eniten. En tiedä, uskaltaisiko tätä edes lausua ääneen, mutta minun mielestäni yksilön vaikuttamisella ei enää ole hirveästi väliä. Ratkaiseva rooli on suurilla teollisuusmahdeilla, joille pitäisi määritellä lakisääteisiä rajoituksia, Hyyrynen toteaa.

Antti Hyyrynen, Stam1ina
Viimeisen Atlantiksen maailmassa vaikuttaa myös EloQuence-niminen keinoäly eli järjellinen internet, joka viittaa ihmisessä tapahtuvaan muutokseen.Jussi Mankkinen / Yle

Kohti tuntemattomia horisontteja

Vuosikymmen sitten Stam1na-yhtye huojui isojen haasteiden edessä. Hyvin menestynyt bändi oli tehnyt jo kolme kiiteltyä levyä, mikä oli luonut paineita kurkotella kohti uusia ja tuntemattomia horisontteja.

Neljänteen albumiin, Viimeiseen Atlantikseen haettiin hengittävyyttä muun muassa soittamalla musiikkia studio-olosuhteissa mahdollisimman pitkälti livenä. Myös sanoituksiin etsittiin rohkeampia näkökulmia ja kokonaisvaltaisempaa tarinallisuutta.

– Vedenpinnan kohoaminen, globaali kuumeneminen ja teknologinen kehitys. Ihmiskuntaa ympäröivistä vaaran ja uhan merkeistä oli jo tuolloin syntynyt paljon keskustelua, joten albumin teemoja ei kauan tarvinnut pohdiskella – siitä sitten rakentamaan Viimeistä Atlantista, Stam1nan laulaja-kitaristi ja sanoittaja Antti Hyyrynen muistelee.

Vuonna 2010 julkaistu Viimeinen Atlantis kiipesi nopeasti Suomen virallisen listan kärkeen, ja se kuuluu kotimaisten klassikkometallialbumien kaanoniin. Nyt, vuonna 2020, apokalyptinen kokonaisuus on taipunut samannimiseksi ja -henkiseksi scifi-romaaniksi.

– Albumi on tärkeimpiä perusteluja sille, että kirjakin on olemassa. Äänite ja romaani kommunikoivat keskenään, vaikka niiden välissä on vuosikymmen. Tällaista yhteisteosta ei varmaan Suomessa ole kovin montaa tehty. Toisaalta kumpikin teos toimii myös itsenäisesti, mikä oli yksi lähtökohdistani, Hyyrynen toteaa.

Antti Hyyrynen, Stam1ina
Antti Hyyrynen pitää metallimusiikista ja -estetiikasta, mutta toteaa pohjimmiltaan olevansa iloinen veikko. Jussi Mankkinen / Yle

Ei syyllisyyttä kulutustavoista

Kun Antti Hyyrynen opiskeli Kouvolan ammattikorkeakoulussa 2000-luvun alussa, hän yritti itsekin pelastaa omilla kulutusvalinnoillaan maailmaa. Facebook oli tuolloin aluillaan, Hyyrynen seurasi teknologian kehitystä ja valveutui globaaleista trendeistä.

– Lopetin särkylääkkeiden käytön, kahvin ja teen juomisen sekä suklaan syömisen, koska löysin niiden tuotannosta eettisesti arveluttavia seikkoja. Keskeytin hetkeksi myös punaisen lihan syömisen, eikä minulla ollut omaa autoakaan.

Tällainen jakso ei kuitenkaan Hyyrysen kohdalla kestänyt pitkään. Vaihe johtui osittain opiskelijaelämän niukoista resursseista ja oli vähän tylsäkin.

– Omatuntoni ei ole kolkutellut, vaikka palasin takaisin vanhoihin kulutustottumuksiin. Tällä hetkellä tuskin poikkean kuluttajana mitenkään suomalaisesta, keski-ikää kolkuttelevasta miehestä.

Hyyrynen painottaa, ettei ole kirjoittanut Viimeistä Atlantista syyllisyyden potemisen takia, jota monet tuntevat elämäntavastaan ja kulutustottumuksistaan.

– Toki minulta kysellään tästä asiasta tiuhaan, ja joku toinen varmaan olisi ajatellut tätä puolta perusteellisesti, ennen kuin antaisi tällaisen kirjallisen teoksen muiden ihmisten luettavaksi. En kuitenkaan koe tästä minkäänlaista stressiä, saati sitten ahdistusta.

Viimeisen Atlantiksen maailmassa ihmiskunnan väkiluku on jo yli yhdeksän miljardia, mikä on nykyennusteiden valossa realistinen arvio. Jonkinlaisena kannanottona holtittomaan väestönkasvuun voisi pitää sitä, että kirjan päähenkilö Tobeas Seinur on perheensä ainoa lapsi.

Antti Hyyrynen, Stam1ina
Yhdeksi kirjallisista esikuvistaan Antti Hyyrynen mainitseen Chuck Palahniukin, jonka teksteissä häntä viehättävät anarkia, kapina ja arkirealismin kääntyminen ylösalaisin. Jussi Mankkinen / Yle

Sosiaalisen median kauhistuttava kiehtovuus

Muutaman vuoden takaisella Elokuutio-albumillaan Stam1na käsitteli rouhein ottein muun muassa nykyisen digivetoisen maailman ja selfie-kulttuurin pinnallisuutta. Sama tematiikka kuorruttaa Viimeistä Atlantistakin.

– Kyse on siitä, mihin äärimmilleen viety itse- ja yksilökeskeisyys saattavat johtaa. Itsekeskeisyys liittyy tämän kirjan tärkeisiin kysymyksiin ja ongelmanasetteluihin. Entäpä, jos päähenkilö olisi toiminut tietyissä elämänvaiheissaan toisin? Entä jos hänen nykyelämäänsä vaikuttavat asiat eivät ajaisi häntä itsekkäisiin ratkaisuihin?

Hyyrystä itseään pohdituttaa, kiehtoo ja ehkä vähän kauhistuttaakin se, kuinka sosiaalinen media muovaa homo sapiensin fysiikkaa, psyykeä ja eetosta.

– Sosiaalisella medialla on ollut jättimäinen kolaus arkeemme. Se näkyy fysiikassamme, kun kävelemme kadulla, ja ajanvietossamme, olimme sitten yksin tai ryhmässä. Tämä herättää kysymyksiä: osataanko kohta enää lukea tai kirjoittaa, kuinka käy liikkumisen ja liikunnan ja mitä tapahtuu ihmisten sosiaalisille taidoille.

Antti Hyyrynen, Stam1na
Lappeenrannassa asuvan Antti Hyyrysen esikoisromaani on kerännyt kiittäviä arvioita. Jussi Mankkinen / Yle

Ehkäpä sosiaaliseen mediaan siirtyminen on vain yksi vaihe biomekaaniseksi olennoksi muuttuvan ihmisen luonnollista evoluutiota ja ehkä teknologiasta tulee – tai on jo tullut – uusi jumalhahmo. Tällaisia näkymiä käsittelee muun muassa Yuval Noah Harari Homo Deus -teoksessaan.

– Voisiko tästä tehdä sellaisen johtopäätöksen, että perinteinen käsitys ihmisestä sosiaalisena olentona muuttuu ja että meistä jatkaisi mahdollisesti parempaan suuntaan menevä laji? Ja että nuoret itse asiassa kehittävät parasta aikaa aivokapasiteettia, jollaisesta emme ole ennen edes unelmoineet? Tämä muutos ei kuitenkaan tarkoita perinteistä maailmanloppua, Hyyrynen toteaa.

Viimeisen Atlantiksen maailmassa vaikuttaa myös EloQuence-niminen keinoäly, järjellinen internet. Sekin on viittaus ihmisessä tapahtuvaan muutokseen.

– Olemme isojen evoluutiohyppyjen edessä, kun hakukoneet ja karttapalvelut korvaavat tiedon ja oman ajattelun. Niillä saadaan hakutulos, joka on teoreettisesti aina oikein. Tämä kaikki on tapahtunut niin lyhyessä ajassa, että päätä huimaa.

Antti Hyyrynen, Stam1ina
Koska Antti Hyyrynen lähestyy sanoittajana asioita useimmiten negaation kautta, on hänen mielestään dystopian suuntaan helpompi kallistua kuin utopian. Jussi Mankkinen / Yle

Uponneen mantereen kiinnostava mysteeri

Atlantiksesta, mereen uponneesta mantereesta tai saaresta kertoi ensin kreikkalainen filosofi Platon 2 500 vuotta sitten. Atlantis oli yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin perikuva, jonka kehityskulku kuitenkin lähti väärille raiteille. Jumalat rankaisivat Atlantista ja hukuttivat kukoistavan valtakunnan meren syövereihin.

Monille Atlantis on ollut todellista historiaa, monille satumainen myytti. Metafora muinaisesta Atlantiksesta nykymaailmaan ei voisi olla osuvampi.

– Atlantis kiehtoo minua juuri siksi, että aikojen saatossa siitä on tehty niin kiinnostavia tulkintoja. Toisen maailmansodan aikana arjalaisideologian kannattajat ajattelivat, että heidän esi-isänsä ovat tulleet Atlantikselta ja tietenkin Atlantikselle on alun perin menty avaruusaluksella. Kaiken kaikkiaan Atlantis on hieno vertauskuva siitä, kuinka loistelias kulttuuri on sukeltanut, Antti Hyyrynen summaa.

"Mutta sitten, maan liukuessa ja iskeytyessä paljastuneeseen merenpohjaan ja siellä sätkivien kalojen päälle, taivaankansi repesi uuteen, entistä huumaavampaan huutoon. Se oli kuin jumalaisten puhaltimien kirskaus, joka ylitti hurjuudessaan jopa vesimassojen jyrlnän." – Viimeinen Atlantis

Antti Hyyrynen, Stam1na
Yksi Antti Hyyrysen suurimpia musiikillisia vaikuttajia on kanadalaisartisti Devin Townsend. Jussi Mankkinen / Yle