Kehonkoostumuksen mittaaminen voi johtaa laihduttajaa harhaan – jopa jalkapohjan ihon paksuus vaikuttaa tuloksiin

Kehonkoostumusmittauksia ei tehdä perusterveydenhuollossa, koska tutkimusnäyttö niiden vaikuttavuudesta on riittämätön.

painonhallinta
Kaksi kehonkoostumusraporttia ja puntit pöydällä
Kehonkoostumusraportit vaikuttavat maallikon silmiin monimutkaisilta. Tuloksia ei tulisikaan tulkita ilman ammattilaisen apua.Ari Haimakainen

Kehonkoostumuslaitteet ovat etenkin laihduttajien suosiossa. Mittauksia tehdään esimerkiksi kuntosaleilla ja hyvinvointitapahtumissa.

Laitteiden antamat raportit riippuvat mittarin merkistä ja mallista.

Monen kehonkoostumuslaitteen mittaustapa perustuu kehon sähkönjohtavuuteen. Rasva päästää sähkön läpi huonosti, toisin kuin nestettä sisältävät lihakset.

Lääkärikeskus Aavalla työskentelevä elintarvikealan maisteri, ravitsemustutkija ja parhaillaan väitöskirjaa lihavuudesta tekevä Patrik Borg on seurannut kehonkoostumusmittaus-alaa jo kauan.

Borg on ollut mukana kolmessa tutkimuksessa, joissa on vertailtu laitteiden täsmällisyyttä. Borg kritisoi kehonkoostumusmittausten epätarkkuutta ja tulkintaa.

Hänen mukaansa kuluttajien käytössä olevista rasvaprosenttimittareista melkein kaikki ovat liian epätarkkoja.

– Vaikka kuinka käytetään samaa metodia, niin eri mittarit antavat aivan erilaisia lukemia mittaustavasta riippuen, eli tuloksia ei voi vertailla, Borg sanoo.

Yksittäismittaus on hyödytön

Patrik Borg kohtaa työssään asiakkaita, jotka lähestyvät häntä kehonkoostumusraportin kanssa. Borg vilkaisee niitä kohteliaisuuttaan, mutta ei anna niille juurikaan painoarvoa, varsinkaan jos kyseessä on heikkolaatuinen mittaus tai yksi mittauspiste.

– En näe kehonkoostumuksen mittaukselle mitään tarvetta tavallisen kuluttajan kannalta, sillä mittarilukemalla ei ole mitään kiinnekohtaa terveyteen. Vyötärönympäryksen lukemalla on, ja siksi sitä käytetään terveydenhuollossa, hän sanoo.

Borg näkee ongelmallisena, että kuka tahansa toimija voi käytännössä mitata laitteen avulla asiakkaan kehonkoostumuksen, vaikka ei ymmärrä laitteesta mitään.

– Laitteen luvut tulkitaan usein liian tarkasti, ja niistä tehdään sen perusteella liian hätäisiä johtopäätöksiä.

Borgin mukaan ihmiselle saattaa koitua turhaa huolta ja harmia, ja väärät tulkinnat voivat johtaa pahimmillaan jopa syömishäiriön kehittymiseen.

– Laitteet eivät ole tarkkoja, mutta niihin suhtaudutaan, kuin ne olisivat sitä, hän sanoo.

Borg ei suhtaudu myönteisesti edes ammattilaiskäyttöön tarkoitettuihin laitteisiin, mutta jotain positiivista hän niistä löytää.

– Eivät ne kuitenkaan yhtä huonoja ole kuin kotiin myytävät laitteet. Esimerkiksi pitkäaikaisessa InBody-seurannassa voi saada jotain näyttöä, mutta yksittäismittauksena sekin on melko arvoton.

Kuukautiset vääristävät tuloksia

Tanita-kehonkoostumusmittareita maahantuovan HUR Oy Ab:n Pohjoismaitten, UK:n ja Irlannin myyntijohtaja Anssi Lipsonen kertoo, että kehonkoostumusmittareiden luotettavuus paranee hinnan mukana.

– Koteihin myytävissä mittareissa on käytetty halvempia osia ja niissä on vähemmän taajuuksia sekä mittauspisteitä, mikä johtaa niiden suurempaan epäluotettavuuteen verrattuna ammattikäyttöön tarkoitettuihin mittareihin.

Lipsosen mukaan alkoholin käyttö, tupakointi, ruokailu, liikunta tai nesteiden nauttiminen ennen mittausta voivat vaikuttaa mittaustulokseen.

Myös mittaus kuukautisten tai raskauden aikana voi aiheuttaa mittausvirhettä. Mittaustulokseen vaikuttaa myös kellonaika, sillä se vaikuttaa ihmisen sähkönjohtavuuteen, samoin kehon lämpötila.

– Olen itse kokeillut mitata suoraan saunasta tultuani, ja tällöin saadaan usean prosentin heitto rasvaprosenttiin.

Lipsosen mukaan esimerkiksi jalkapohjien paksuuntuminen vuosien saatossa voi aiheuttaa vastuksen kasvamisen, jonka laite tulkitsee rasvaprosentin kasvuksi.

toimittaja Anna Tenhu istuu kuntopyörän satulassa kuntosalilla
Jos kehon rasvaprosentille haluaa tehdä jotakin, kannattaa hypätä mieluummin kuntopyörän, kuin kehonkoostumusmittarin päälle.Ari Haimakainen / Yle

Mittanauha on halpa mittari

InBody-kehonkoostumuslaitteen maahantuonnista vastaavan Tervetec Oy:n toimitusjohtaja Antti Pajunen sanoo, että kehonkoostumusraportti ei ole yksioikoinen analyysi. Sen vuoksi sitä ei tulisi ylitulkita.

– Tuloksia käytetään ohjaustyön tukena selvittämään lähtötilanne ja seuraamaan kehossa tapahtuvia muutoksia, hän sanoo.

Pajusen mukaan aiheesta keskustelu kulkee usein siihen, mikä on puhdasta faktaa, tai onko mittauksessa virheprosenttia.

Samaan aikaan suositellaan painoindeksin ja mittanauhan käyttöä, jotka ovat Pajusen mukaan mahdollisimman kaukana faktasta.

– Mittanauhaa ja painoindeksin seurantaa suositaan mittaustavan edullisuuden takia, hän epäilee.

Tutkimusnäyttö toimivuudesta puuttuu

Terveydenhuollossa ei käytetä kehonkoostumuslaitteita, koska tutkimusnäyttö niiden vaikuttavuudesta on riittämätön.

Itä-Suomen yliopiston kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen professori Tomi Laitisen mukaan lääkärin työssä käytetään näyttöön perustuvaa tietoa.

Painon, painoindeksin ja vyötärön ympärysmitan osalta tällaista näyttöön perustuvaa tietoa menetelmän vaikuttavuudesta on paljon.

Lisäksi painon, pituuden ja vyötärön ympärysmitan mittaukset on helppo toteuttaa edullisesti ja luotettavasti.

– Pitäisi osoittaa kehon koostumuksen mittauksen tuottama lisäarvo ja hyötysuhde, ennen kuin sitä lähdettäisiin ottamaan laajempaan käyttöön potilastyössä, Laitinen sanoo.

Laitisen mukaan kotitalouksiin myytävissä kehonkoostumuslaitteista ei ole kuitenkaan mitään haittaa, jos niistä saa motivaatiota terveellisiin elintapoihin.

– Onhan se ihan kivaa tietoa, mutta kyllä se on enemmän sitä kivaa tietoa, kuin kovaa faktaa, Laitinen sanoo.

Tomi Pyylampi seisoo Pokalin toimistossa
Tomi Pyylampi suosittelee kehonkoostumusmittausta vain pitkäaikaiseen seurantaan, ja mieluiten kuntourheilijoille, jotka siitä voivat hyötyä.Ari Haimakainen

Enemmän vastuuta laitteiden käyttäjille

Pohjois-Karjalan Liikunta ry:n aikuisliikunnan kehittäjä ja fysioterapeutti Tomi Pyylampi toivoisi laitteiden käyttäjien ottavan enemmän vastuuta raporttien tulkinnassa.

– Jonkinlainen terveysalan koulutus tai ainakin paljon itseopiskellut on oltava, että raporttia voi tulkita.

Pyylammen mukaan arvot voivat olla suuntaa antavia, mutta ne kannattaa kyseenalaistaa, jos ne eivät tunnu loogisilta.

– Pitää myös ymmärtää, mitä laitteen parametrit mittaavat. Täytyy tietää, mitä nestepaino tarkoittaa, millainen ihminen testattava on ja mistä mikäkin johtuu.

Pyylammen mukaan mittaaminen voi altistaa pahimmillaan syömishäiriölle.

– Nuorten parissa varsinkin tarkkaillaan liikaa rasvaprosenttia, ja sitten ei syödä, että rasva laskee. Se on väärä tapa tiputtaa, ihminen ei voi päättää, että nyt poltan vaikka pakarasta rasvaa, Pyylampi kertoo.

Aiheesta on mahdollista keskustella 14.2.2020 klo 23 saakka.

Lue myös:

Oulun yliopistossa kehiteltiin sävyltään suostutteleva painonhallintasovellus