Tutkija yllättyi, kun ihmiset kertoivat pyytämättä tavasta haistella kirjoja – tuoksu on painetun kirjan merkittäviä ominaisuuksia

Lukuhetkien mieleenpainuvia aistikokemuksia ovat myös sivujen kahina ja kosketus, toteaa väitöskirjatutkija Anna Kajander.

Painetut kirjat
Anna Kajander istuu kahvilassa.
Kajander uskoo, että sähköiset kirjat vain tukevat lukuharrastusta, eivät syrjäytä painettua kirjaa.Katriina Laine / Yle

Vanhahtava. Pölyinen. Sivistystä huokuva.

Muun muassa näin kuvattiin kirjojen tuoksua, kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kysyi suomalaisilta lukemisesta (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2014.

– Aiemmissa tutkimuksissa ihmiset ovat löytäneet vanhoista kirjoista jopa suklaan, puun ja kahvin aromeja, väitöskirjatutkija Anna Kajander kertoo.

Palataan tuoksuihin myöhemmin.

Kajander kiinnostui painetusta kirjasta esineenä viime vuosikymmenellä, kun hän huomasi, ettei kirjallisuus siirtynyt musiikin tavoin verkkoon. Sähkökirjat kyllä yleistyivät, mutta läpimurtoa ei tapahtunut. Alkoi väitöskirjaprojekti.

– Sähkökirjaa käsittelevissä tutkimuksissa toistui havainto, että lukijat painottavat lukuhetkissään subjektiivisia, vaikeasti sanoitettavia kokemuksia, kuten tuntu, tunne ja tuoksu.

Merkitystä on vähätelty, koska tuoksuja ei mielletä rationaalisiksi asioiksi.

Anna Kajander

Kajander alkoi käsitellä aihetta yhdistämällä kansatieteellistä esinetutkimusta kirjatutkimukseen. Hän havaitsi, että lukeminen on kehollinen ja moniaistinen kokemus, jonka osaset voivat vaikuttaa lukumotivaatioon.

– Sähkökirjoja välttelevät lukijat hakevat painetusta kirjasta vastapainoa digitalisoituvalle arjelle. Monille on tärkeää saada pitää kirjaa kädessä, Kajander toteaa.

Pitkä matka äänikirjojen ylivaltaan

Kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti taannoin Helsingin Sanomissa (siirryt toiseen palveluun) kärjekkään puheenvuoron äänikirjoista. Viesti oli, että kirjallisuutemme yksinkertaistuu ja tyhmistyy äänen ylivallan alla.

Lindstedt haluaa lukijana pitää ajattelulle pyhitettyjä taukoja ja palata tarvittaessa taaksepäin. Sähkökirjojen kanssa moinen on vielä mahdollista, audion kanssa hankalampaa.

Myös äänikirjat ovat osana Kajanderin aineistoa, mutta tutkijan harmiksi formaatista tuli valtavirtaa vasta vuosikymmenen lopussa.

– Aineistosta käy kuitenkin ilmi, että ihmiset kokevat äänikirjojen jättävän tekstistä sävyjä pois. Vääränlainen lukija voi aiheuttaa ristiriitaisen kokemuksen oman sisäisen äänen kanssa.

Markkinoilla on kolme ruotsalaista kirjojen suoratoistopalvelua sekä suomalainen Elisa Kirja.
Äänikirjat yleistyivät 2010-luvun loppupuolella.Antti Lähteenmäki / Yle

Sen sijaan Kajander on Lindstedtin kanssa eri mieltä siitä, että asiasta pitäisi olla erityisen huolissaan.

– Vastakkainasettelun sijaan olisi hedelmällisempää pohtia, millaisissa tilanteissa äänikirja on positiivinen, lukemista tukeva juttu. On älyttömän pitkä matka siihen, että äänikirja syrjäyttäisi painetun kirjan lukualustana.

Erilaiset kirjamuodot lisäävät lukemista

Ajatus toisiaan tukevista kirjamuodoista pätee myös sähkökirjoihin.

Kajanderin tutkimuksen päähavaintoja on, että moni kokee painetun kirjan esineenä merkittäväksi, mutta erilaiset kirjamuodot lisäävät lukemista. Sähkökirjat ja äänikirjat lisäävät kirjallisuuden käyttötunteja.

Mielikuvat eri kirjamuodoista sen sijaan poikkeavat toisistaan.

– Kun puhe on sähköisistä kirjoista, näkökulmina ovat hyödyllisyys, kätevyys, nopeus ja helppous. Painettu kirja mielletään syventäväksi ja hitaaksi.

Anna Kajander istuu kahvilassa.
Kajander lukee mielellään paitsi painettuja kirjoja myös sähkökirjoja.Katriina Laine / Yle

Lukulaitteelle tai kännykän näytölle ladattu tiedosto on yksi muiden joukossa, kun taas painettu kirja liittyy lukuhetkeä laajempaan kokonaisuuteen, kirjaesineeseen kytkeytyviin merkityskerrostumiin.

– Tunnekokemus painetusta kirjasta on henkilökohtainen, ja se kantaa mukanaan henkilöhistoriaa.

Kirjoja voi kaikin mokomin haistella

Siinä missä sähköinen kirja mielletään kylmäksi, konemaiseksi ja muoviseksi, painettu kirja on monen vastaajan mielestä kehollinen, läheinen ja luonnollinen esine. Lukuhetkien mieleenpainuvia aistikokemuksia ovat kirjan kosketus ja sivujen kahina, siis äänimaisema.

Väitöskirjatutkija Anna Kajander selailee lempikirjansa sivuja, joille joku on aikanaan piirrellyt.
Gogolin Kuolleet sielut on Kajanderille paljon muutakin kuin kirjallisuuden klassikko. Se on isoäidin antama esine, jonka sivuille joku sukulaisista on aikanaan piirrellyt.Katriina Laine / Yle

Sitten on se tuoksu.

Väitöstutkimusta tehdessä Kajanderin yllätti tuoksun merkitys, haistelemisen näkökulma. Se on monen vastaajan mielestä painetun kirjan merkittäviä ominaisuuksia.

– Sitä ei kysytty, mutta moni nosti sen esille.

Vastaajat itse pitivät haistelemista vähän hassuna tapana, sellaisena, jota ei välttämättä jaeta kaverin kanssa. Tutkijaa se kiinnosti erityisesti siksi, että tuoksut ovat nykypäivän kulttuurintutkimuksessa aiempaa merkittävämpi elementti.

– Merkitystä on vähätelty, koska tuoksuja ei mielletä rationaalisiksi asioiksi. Mutta on niillä järkevä perusta. Tässä tapauksessa ne voivat tuoda jotain hyvää lukuhetkeen.

Kaikin mokomin kirjoja haistelemaan, tutkija sanoo.

– Antaa palaa. Ette ole yksin, hän nauraa.

Anna Kajander väittelee 21. helmikuuta Helsingin yliopistossa aiheesta Kirja ja lukija digitalisoituvassa arjessa.

Luetko sinä mieluummin painettuja kirjoja kuin sähkökirjoja? Voit keskustella aiheesta 15.2. kello 23:een saakka.