Tutkija: Itämeri ei ole enää maailman saastunein meri – mutta siinä hyvät uutiset olivatkin

Itämerellä on yhä ongelmansa, joita ilmaston lämpeneminen edelleen lisää.

Itämeri
En strand med stora släta stenar. Stora vågor slår mot stenarna och himlen är grå.
Itämereen päätyvän fosforin määrää on pystytty vähentämään 1980-luvulta lähtien noin 60 prosenttia.Yle / Mira Bäck

Itämeri voi nyt huomattavasti paremmin kuin vielä noin neljäkymmentä vuotta sitten.

Esimerkiksi mereen päätyvän fosforin määrää on pystytty vähentämään 1980-luvulta lähtien noin 60 prosenttia.

Yhdeksän valtion rajaamaa Itämerta on totuttu luonnehtimaan maailman saastuneimmaksi mereksi. Nyt tutkija olisi valmis luopumaan vanhasta sloganista.

– Maailman saastunein meri oli varsin validi luonnehdinta vielä omassa lapsuudessa ja nuoruudessani. Ihmisen toimesta haitallisia aineita on joutunut mereen kauan ja päätyy edelleen, mutta kuormaa on onnistuttu merkittävästi vähentämään, erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

Menneinä vuosikymmeninä esimerkiksi jätevedet päästettiin mereen puhdistamattomina. Se näkyi Itämeren eliöstössä: Itämeren merikotkat olivat vähällä hävitä. Toisaalta hylkeet eivät onnistuneet lisääntymään, koska niiden ravinnon myrkkypitoisuudet olivat korkealla.

Itämeren kaloja esittelevän kotkalaisen akvaariotalo Maretariumin toimitusjohtaja Sari Saukkonen jakaa tutkijan näkemyksen.

– En ole ihan niin huolissani Itämeren tilasta kuin vielä joitain vuosia sitten. Itäisellä Suomenlahdella veden laatu on parantunut.

Merenrannan pohjaa Pikku Huopalahdessa Helsingissä.
Tutkijan mukaan vanhasta sloganista voidaan jo luopua, mutta työ Itämereen päätyvien saasteiden vähentämiseksi ei silti ole ohi.Derrick Frilund / Yle

Sinilevät esimerkki rehevöitymisestä

Hyvät uutiset kuitenkin sikseen, sillä työtä riittää yhä.

Itämeri kärsii edelleen rehevöitymisestä. Sitä pidetään meren pahimpana ongelmana.

– Sehän vaikuttaa meidän kaikkien kesäelämään. Esimerkiksi sinilevät ovat suuri ongelma, Saukkonen sanoo.

Rehevöityminen on aiheuttanut myös eri kalalajien yksilömäärän vähenemistä, jos nyt ei suoranaista lajikatoa.

– Tällainen on esimerkiksi kampela. Sen elinalueilla hiekkaisissa pohjissa on niin paljon sedimenttejä ja mujua, ettei sopivaa elinympäristöä ole, Saukkonen sanoo.

Itämeren rannikkovaltioissa meren suojeluun on tartuttu sitä ponnekkaammin, mitä enemmän mailla on rantaviivaa ja meren rannoilla asuvia ihmisiä. Ruotsi ja Suomi ovat työn eturintamassa.

Ruoantuotannon päästöt ovat kompastuskivi

Vaikka ihmisen aiheuttama ravinnekuormaa onkin pystytty pienentämään, on syvänteiden happitilanne samaan aikaan heikentynyt.

– Se on osin peittänyt positiiviset saavutukset. Hapettomasta pohjasta vapautuu fosforia, joka ylläpitää rehevöitymistä. Nyt valitettavasti myös ilmaston lämpeneminen lämmittää meriä, mikä huonontaa happitilannetta, Knuuttila sanoo.

Eniten haittaa on ruoantuotannossa syntyvistä fosforipäästöistä. Maatalous aiheuttaa Knuuttilan mukaan vähintään puolet Itämeren fosforikuormasta. Fosforia on vuosien saatossa valunut meriin myös jätevesien mukana.

– Ne päästöt on saatu hyvin hallintaan. Sen sijaan ruoantuotannon päästöjen suhteen ei ole vielä saavutettu merkittäviä tuloksia oikein missään Itämeren maassa, Knuuttila sanoo.

Ruoantuotannosta aiheutuvaa fosforikuormaa pitäisi Knuuttilan mukaan pystyä pienentämään vielä kolmannes nykyisestä. Ehkä enemmänkin, koska ilmaston lämpeneminen nakertaa hyviä saavutuksia, ja vie asetetut tavoitteet yhä kauemmaksi.

Ravinteiden ohella meriin päätyy myös haitallisia lääkeaineita ja mikromuoveja.

Itämeren kalaa lautaselle

Tutkija on kuitenkin toiveikas, sillä hyviä esimerkkejä on.

Muun muassa Venäjällä on saatu merkittäviä tuloksia aikaan. Pietarin jätevedet on saatu puhdistuksen piiriin. Myös ison lannoitetehtaan fosforipäästöt saatiin nopeasti loppumaan.

– Tällä hetkellä ilmastonmuutos on tekijä, johon me emme suhteellisesti pysty niin paljon vaikuttamaan kuin ravinnepäästöihin. Meidän pitäisi silti tehdä kaikki voitavamme, jotta ilmaston ja merien lämpeneminen saadaan pysähtymään, Knuuttila sanoo.

Mitä yksittäinen ihminen sitten voi tehdä?

– Omaan ravinnejalanjälkeen voi vaikuttaa tehokkaimmin vähentämällä liha- ja maitotuotteiden syömistä. Kulutusta voi korvata syömällä Itämerestä kestävästi pyydettyä villikalaa, jolloin merestä poistuu ravinteita. Näillä toimenpiteillä pystyy nopeimmin vaikuttamaan Itämeren tilaan, Knuuttila sanoo.

Itämeren suojelutyöhön kerätään myös rahaa. Esimerkiksi vuoden loppuun kestävä John Nurmisen Säätiön uusi Meidän meri -kampanja (siirryt toiseen palveluun) käynnistettiin helmikuun alussa. Säätiö pyrkii keräämään miljoona euroa säätiön Itämeren hyväksi tehtävään työhön.

Itäisen Suomenlahden rannikolta mukana ovat esimerkiksi Kotkan kaupunki sekä kaupungissa sijaitsevat Merikeskus Vellamo ja akvaariotalo Maretarium.

– En usko, että meri tulee olemaan hyvässä tilassa vielä vuosikymmenen tai kahdenkaan päästä, mutta en usko, että se tästä lähivuosikymmeninä oleellisesti myöskään heikkenisi. Niin paljon olemme jo onnistuneet vähentämään päästöjä, Knuuttila sanoo.

Lue lisää Yle Luonnon Itämeri-sivulta.