Pienet pohjoiset maat menettivät brexitin myötä isoveljen – Suomen pitää lähentyä tulevaisuudessa uusia maita kuten Italiaa ja Puolaa

Britannian selän takana oli hyvä seistä, mutta nyt Suomen ja muiden Pohjoismaiden on terästäydyttävä.

Euroopan unioni
Sipilä
Viron entinen pääministeri Taavi Roivas (vas.) ja Suomen Juha Sipilä neuvottelivat Britannian David Cameronin kanssa viimeisessä EU-huippukokouksessa ennen Britannian brexit-kansanäänestystä 2016. Olivier Hoslet / EPA

Kun britit lähtivät EU:sta, moni tulkitsi sen samalla jättäneen Pohjoismaat oman onnensa nojaan.

"Brexitin jälkeen EU:n orvot (siirryt toiseen palveluun) joutuvat selviytymään itsenäisesti."

"Please, älkää jättäkö (siirryt toiseen palveluun) meitä yksin."

"Mistä Ruotsi löytää uuden bestiksen (siirryt toiseen palveluun)?"

Financial Timesin, Independentin ja muiden valtamedioiden otsikot kuvaavat tilannetta hyvin. Britannia oli vastavoima Saksan ja Ranskan muodostamalle kaksikolle.

Nyt se on poistunut unionista, ja kysymys kuuluu, kenen kanssa pienet liberaalit Pohjoismaat liittoutuvat. Pohjoismaissa Britannian lähtö harmittaa, koska sen ison selän takana saattoi seistä monissa asioissa.

Britannian ärhäkkä asenne oli tehokas

Britannia oli EU:ssa vapaakaupan airut. Saksa ja Ranska ovat suuria maita, jotka puolustavat hanakammin omia kotimarkkinoitaan.

Britannian pääministereillä oli tapana tuoda näkemyksiään esiin kärjekkäästi rautarouva Margaret Thatcherin käsilaukun heilauttelusta lähtien EU:ssa. Samalla brittipääministerit ajoivat pienten maiden asiaa.

Britit, suomalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset, baltit ja hollantilaiset olivat usein samaa mieltä etenkin kauppapolitiikassa.

Nyt Britannian poistuttua Saksa–Ranska-yhteistyö ohjaa entistä vankemmin koko EU:n työtä, kun voimakaksikolle ei enää brexitin jälkeen ole itsestäänselvää vastapainoa.

– Pienten pohjoisten jäsenmaiden täytyy ottaa aiempaa aktiivisempi rooli siitä syystä, että Britannian ääni ei enää kuulu Eurooppa-neuvostossa ja EU:n päätöksenteossa, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen johtaja Juhana Aunesluoma sanoo.

Pohjoiset maat joutuvat tekemään aiempaa tiiviimpää yhteistyötä saadakseen äänensä kuuluviin ilman Britanniaa. Samoin ne joutuvat hakemaan tukea suurista EU-maista.

Juhana Aunesluoma
Suomen täytyy tulevaisuudessa yrittää vaikuttaa entistä enemmän Saksaan ja Ranskaan, jotta sen omat kannat tulevat huomioon otetuiksi EU:ssa, sanoo Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen johtaja Juhana Aunesluoma.Katriina Laine / Yle

Esimerkiksi kahdeksan pienen pohjois- ja keskieurooppalaisen maan Hansa-ryhmä on jo lyönyt hynttyyt yhteen kysymyksissä, jotka liittyvät talous- ja rahaliitto Emuun ja yhteisvaluutta euroon.

Erilaisia ryhmittymiä muodostuu eri asiakokonaisuuksien ympärille, ja olennaista on, että suurmaat Saksa ja Ranska eivät ole niissä mukana.

Se on kuitenkin varmaa, että vaikuttamisesta tulee entistä työläämpää ilman Britanniaa.

Lisääntyykö protektionismi?

Saksa ja Ranska eivät ole myöskään yhtä vankkoja EU:n sisämarkkinoiden kannattajia kuin Britannia on ollut.

Elinkeinoelämän keskusliiton johtava EU-asiantuntija Janica Ylikarjula on huolissaan protektionismin lisääntymisestä brexitin jälken. Paineet oman elinkeinoelämän suojelemiseksi ulkopuoliselta kilpailulta voivat lisääntyä niin EU:n sisällä kuin suhteessa unionin ulkopuolisiinkin maihin.

– Se tarkoittaa, että Suomen pitää olla korostetun aktiivinen ja rakentava EU-politiikassaan ja tehdä yhteistyötä samanmielisten kanssa, Ylikarjula sanoo.

Janica Ylikarjula
Ranska yrittää nyt täyttää EU:n johtajuusvajetta. Sen päätavoitteet eivät kuitenkaan ole sääntöpohjainen vapaakauppa tai vahvat kilpaillut sisämarkkinat kuten Britannialla on ollut, EK:n johtava EU-asiantuntija Janica Ylikarjula sanoo.Katriina Laine / Yle

Melko tuore esimerkki nähtiin viime vuonna, kun Saksa ja Ranska halusivat yhdistää raidealan jättinsä Ahlstomin ja Siemensin. EU-komissio torppasi fuusion kilpailusyistä, jolloin voimakaksikko alkoi ajaa EU:n kilpailusääntöjen muuttamista (siirryt toiseen palveluun).

Aiemmin Britannia on padonnut moisia ideoita, jos ne ovat haitanneet kilpailua EU:n sisämarkkinoilla.

– Jos unionissa tulee aloitteita, joissa pyritään muuttamaan EU:n sisämarkkinoiden toimintaa ja kilpailulainsäädäntöä niin, että voitaisiin suosia jotain eurooppalaisia yritysfuusioita, niin maiden, joiden mielestä se ei ole hyvä idea, täytyy olla aikaisempaa huomattavasti aktiivisempia, Aunesluoma muotoilee.

Saksa ja Ranska ovat saaneet uusia kavereita

Saksalla ja Ranskalla on itsellään niin isot kotimarkkinat, että koko unioninlaajuinen kaupankäynti ei ole niille yhtä tärkeää kuin se on ollut pienille maille ja saarivaltio-Britannialle.

– Suomen kaltaiselle maalle, jolla on pienet omat markkinat, on erittäin tärkeää, että EU:n sisämarkkinoille on mahdollisimman hyvä pääsy, Ylikarjula painottaa.

Saksa ja Ranska haluavat pärjätä kilpailussa Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa nykyistä tehokkaammin ja luoda siksi suurempia, Euroopan-laajuisia yritysjättejä. Muiden EU-maiden kannalta ongelma on, että tällaisille yritysjäteille saattaisi muodostua hyvinkin hallitseva markkina-asema sisämarkkinoilla.

Tilannetta hankaloittaa, että Saksa ja Ranska eivät ole ainoita, joilla on ideoita nykyistä löysemmistä kilpailusäännöistä ja toisaalta suojatummista markkinoista.

– Näyttää siltä, että se paine vaan tiivistyy. Saksa ja Ranska ovat saaneet rinnalleen myös Italian ja Puolan. Selvästi nämä isot jäsenmaat näkevät tilanteen toisin kuin Suomen tai Ruotsin tai Hollannin kaltaiset pienemmät jäsennmaat, joille nykyinen järjestelmä on sopinut hyvin, Aunesluoma sanoo.

Italia
Italian varapääministeri Luigi di Maio ja pääministeri Giuseppe Conte seurasivat maan parlamentin budjettikeskustelua 2018 lopussa. Vaikka Italia on väkiluvultaan Ranskan kokoinen EU-maa, sen poliittinen merkitys on Ranskaa pienempi heikomman talouden vuoksi. Giuseppe Lami / EPA

"Suomen pitää olla aktiivinen"

Paitsi toistensa, pienet maat voivat kääntyä tulevaisuudessa myös entistä enemmän EU-komission puoleen.

– Komission toimivalta on selkeä näissä asioissa, ja sen kantoja noudatetaan esimerkiksi juuri sisämarkkinoiden toiminnan ohjauksessa, Aunesluoma sanoo.

Suomen kannalta hankalaa on se, että samaan aikaan toinen iso liittolainen Britannian ohella eli Saksa kyntää sisäpoliittisessa kriisissä. Saksalta ei odoteta suuria linjauksia EU:ssa ainakaan ennen ensi vuonna pidettäviä vaaleja.

Saksa on paitsi Suomen suurin kauppakumppani myös hengenheimolainen talouskuriasioissa.

Ranska ottaa johtajan paikkaa, ja taloudessakin se kirii Saksaa kovaa vauhtia (siirryt toiseen palveluun). Saksa on ollut kaikkein vahvin jäsenmaa osittain ylivoimaisen taloutensa ja osittain liittokansleri Angela Merkelin pidetyn persoonan ansiosta.

Nyt Merkelin Saksan aika alkaa olla ohi eikä hänelle ole löytynyt seuraajaa. Maan on vaikea tehdä mitään merkittäviä siirtoja tai linjauksia Brysselissä, kun maan sisäpoliittinen tilanne pysyy jännittyneenä ensi vuoden vaaleihin asti.

EU on Suomelle kotimarkkina, koska 60 prosenttia viennistä menee EU-alueelle. Elinkeinoelämä toivookin, että Suomi terävöittäisi nyt EU-politiikkaansa.

– Erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille se on ihan keskeinen asia. Sen takia toivomme, että Suomi on hyvin aktiivinen ja rakentava EU-politiikassaan, Janica Ylikarjula sanoo.