Tutkija: Some-raivo on uusi väkivallan muoto – Milloin ihmiset unohtivat, miten toisia kohtaan käyttäydytään?

Sosiaalinen media voi vaientaa ihmiset. Moni tutkija kieltäytyi tämänkin jutun haastatteluista seurausten pelossa.

Some-raivo
Teemu Tammikko
Tutkija Teemu Tammikko on perehtynyt poliittiseen väkivaltaan ja vihaan Suomessa. Jari Kovalainen / Yle

Vastakkainasettelu ja äärikärjistyneeksi äitynyt keskustelu ovat turvallisuusuhkia. Koko Suomen ylin johto tasavallan presidenttiä myöten on ilmaissut huolensa ilmapiirin ja puhekulttuurimme kiristymisestä.

Poikkeuksellisia rähinöitä on syttynyt verkossa ja eduskunnassa. Kielenkäyttö on poikinut rikosilmoituksia ja kanteluita. Valtakunnansyyttäjä pyytää parhaillaan lupaa syyteharkintaan kansanedustajan puheista.

Presidentti Sauli Niinistö sanoi valtiopäivien avajaisissa, ettei rasismille, vastakkainasettelulle ja nimittelylle saa antaa jalansijaa.

Myös puhemies Matti Vanhanen (kesk.) ja eduskunnan entiset puhemiehet ovat kertoneet huolensa törkykeskusteluista.

Populismi ei ole syypää kaikkeen, mutta se on tuonut tullessaan myös höllemmän keskustelukulttuurin, jopa flirttailun ääriryhmien kanssa. Kun keskustelu äityy vainoksi, ihmisten suut sulkeutuvat.

Moni tähänkin juttuun haastateltavaksi pyydetty pelkää ja kieltäytyi. Vaarana on joutua sosiaalisessa mediassa masinoidun häirikköviestivyöryn kohteeksi.

Väkivaltaa – Ei vain satunnaista saastan ja sapen purskauttelua

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko sanoo, että päivä päivältä kärjekkäämmäksi käyvä puhe on yksi väkivallan muoto.

– Väkivalta on löytänyt uusia foorumeita sosiaalisen median kautta. Some tekee mahdolliseksi poliittiseen väkivaltaan kuuluvan viholliskuvan rakentamisen ja sen helpon levittämisen.

Myös terrorismin tutkija Leena Malkki sanoi hiljattain Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa, että Suomessa on kehittymässä väkivallan mahdollistava ilmapiiri. Haastattelu on julkaistu mm. Kouvolan Sanomissa ja tästä pääset maksulliseen juttuun (siirryt toiseen palveluun).

Malkki arvioi, että ihmisten jaottelu eriarvoisesti meihin ja muihin on puhetta, jonka takana on halu oikeuttaa poliittinen väkivalta.

"Ei niin, että menkää ja tappakaa, vaan esimerkiksi niin, että joku tietty ihminen ansaitsisi tulla raiskatuksi tai niin, että ennen tietynlaiset ihmiset vietiin saunan taakse", Malkki sanoo lehdessä.

Teemu Tammikko on tutkinut erityisesti vihan ja väkivallan suhdetta Suomessa. Hänen mukaansa vihan avulla on tarkoitus vaikuttaa ihmisten poliittiseen käyttäytymiseen ja laajemmin koko yhteiskunnalliseen ilmapiiriin.

– Se on poliittista väkivaltaa, vaikkei fyysistä väkivaltaa käytetäkään. Niin sanotuissa maalituskampanjoissa useampi ihminen hyökkää vihaisilla tai uhkaavilla kommenteilla. Halutaan viestiä samalla muille: jos kommentoitte samalla tavalla, myös te joudutte kohteeksi.

Toki vihapuhetta on ollut aina eri muodoissa, Tammikko jatkaa. Mutta nyt voidaan sosiaalisen median kautta rakentaa aiempaa helpommin laajalle leviäviä viholliskuvia. Viholliskuvat ovat tärkeitä poliittisessa väkivallassa, tutkija muistuttaa.

Maaliksi voi joutua täysin sattumalta tai tarkan tähtäyksen jälkeen

Some-raivon seuraukset ovat vakavia. Verkkoväkivallan uhrit kärsivät (siirryt toiseen palveluun)usein pelkotiloista, ahdistuksesta, itseluottamuksen heikentymisestä, paniikkikohtauksista ja uniongelmista.

Viestivyöryn maalitauluksi voi nykyään joutua kuka tahansa. Kohteena voi olla kokonaisia ammattiryhmiä. Suut halutaan suppuun esimerkiksi poliisilta, syyttäjiltä, tutkijoilta, toimittajilta, vanginvartijoilta tai vaikkapa Kelan virkailijoilta.

Päivi Korpisaari
Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari sanoo, että myös huono tuuri ja “väärässä paikassa oleminen” voi heittää ihmisen some-raatelijoiden hampaisiinPäivi Korpisaari

Some-tuhot ovat toisinaan myös silkkoja vahinkoja. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari sanoo, että syy maaliksi joutumiseen voi olla sekin, että ihminen on vain väärässä paikassa väärään aikaan.

– Kun vaikkapa kertoo haastattelussa perheen arjesta, toimeentulosta tai elämästään, saattaa joutua myrskyn silmään. Julkisuus voi olla hyvin sattumanvaraista: sen voi laukaista vaikkapa joku yllättävä tapahtuma, joka videoidaan.

  • MV-julkaisun oikeudenkäynnisssä yksi asianomistaja on kouvolalainen nainen, joka joutui julkaisun maalitauluksi sen jälkeen, kun paikallislehti julkaisi hänestä kuvan maahanmuuttajien tilaisuudessa. Naiseen kohdistui vihaviestikampanja, joka vaaransi muun muassa hänen terveytensä ja työpaikkansa.
  • "Risumieheksi" kutsuttu yksittäinen kansalainen nousi netti-ilmiöksi, kun koiranulkoiluttaja kuvasi hakkuujätettä metsänlaitaan jättäneen kiivaan sanavaihdon. Risumies päätyi julkisen pilkan kohteeksi kymmenille nettisivustoille. Tapaus saattoi vaikuttaa miehen terveydentilan heikkenemiseen.

Tutkija Teemu Tammikkoa on kiinnostanut sosiaalinen media nimenomaan harkitun vallankäytön aseena. Toiminta, jossa ohjatulla hyökkäyksellä nakerretaan yhteiskunnan peruspilareita, instituutioita ja valtioita.

– Hyökkäykset kohdistuvat varsinkin mediaan. Nähdään, että media on vallankäytön väline. Väitetään myös, että oikeus, syyttäjälaitos ja poliisi ovat politisoituneet.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen on kertonut, että hyökkäykset poliiseja kohtaan ovat olleet viime aikoina niin näännyttäviä, että moni poliisi pohtii uran vaihtoa.

Tutkija Teemu Tammikko kertoo kärjistyneen populismin keinovalikoimasta. Siihen kuuluu huolen nostattaminen siitä, että yhteiskunta on mätä, myös politiikka on mätää ja valta on ainoastaan eliitillä.

Some-propagandasta on tullut ase myös valtioiden käsissä

Aggressiivisen verkkovaikuttamisen yleistyminen viittaa tutkija Teemu Tammikon mukaan myös järjestäytyneeseen vihaviestien tehtailuun.

Hän arvioi monien valtioiden olevan tässä tehtailussa mukana. Propagandaa pusketaan ainakin Venäjältä.

– Euroopassa on tahoja, jotka koettavat nakertaa Euroopan järjestelmää itsessään. Venäjän tiedustelupalvelu on ylläpitänyt erilaisia keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan sosiaalisessa mediassa. On esimerkiksi valetilejä, joilla pyritään luomaan mielikuvaa, että jotakin asiaa tukee laaja joukko.

Samaa metodia käyttävät monet ääriliikkeet. Päämäärä on luoda epävarmuutta yhteiskuntaan ja epäluottamusta “hallitsevaa eliittiä” kohtaan.

Teemu Tammikko
Tutkija Teemu Tammikko kertoo, että osa some-hyökkäyksistä on valtioiden masinoimia, osa ääriliikkeiden tehtailua.Jari Kovalainen / Yle

Sananvapaus ei anna oikeutta sylkeä toisen päälle

Kun ihminen joutuu maalitauluksi, peli on todella raakaa. Ruodittavaksi joutuvat monasti ulkoiset ominaisuudet. Henkilö-, perhe- tai osoitetiedot saatetaan julkaista verkossa. Virkamiehen kyvyt toimia ammatissaan kyseenalaistetaan.

Hyökkääjät vetoavat sananvapauteen ja oikeuteen esittää poliittista kritiikkiä. Mutta keinovalikoimaan kuuluvat myös valheet, huhujen levittäminen ja vääristely.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, ettei esimerkiksi rasistisilla ilmauksilla ei ole sananvapauden suojaa.

Professori Päivi Korpisaari sanoo, että sanavapauteen vetoamalla ei voi talloa toisen ihmisen perusoikeuksia.

– Sananvapautta ei voi käyttää toisen ihmisen ihmisarvon riistämiseen. Välillä joudutaan kuitenkin tekemään vaikeita ratkaisuja. Esimerkiksi silloin kun sananvapaus ja ihmisen kunnian suoja ovat jännitteisiä toisiinsa nähden. On pohdittava rajaa, milloin poliittinen kritiikki on oikeutettua ja milloin puolestaan rangaistavaa?

Muun muassa Lakimiesliitto on kiirehtinyt tuomareihin, syyttäjiin ja poliiseihin kohdistuvan maalittamisen kriminalisointia.

Nyt laki ei sano maalittamisesta yhtään mitään.

– Kun joku nostaa ihmisen tikunnokkaan tarkoituksenaan, että muut ihmiset alkavat lähettää tälle viestejä, eivät lähetetyt viestit yksittäisinä ole useinkaan rangaistavia. Häirikköviestiryöppyjen alkuunpanijaa ei saada syytteeseen ja tuomittavaksi.

Korpisaari sanoo myös, että vaikka maalittamislaki säädettäisiin, siihen saattaa liittyä vaikeita näyttökysymyksiä.

– Harva kai suoraan kirjoittaisi, että lähettäkääpä vihapostia tietylle ihmiselle. Häirintä on sen tyyppistä, että kritisoidaan jonkun ihmisen tekemisiä ja näin osoitetaan maali. Tällöin täytyisi todistaa, että alun perin tarkoitus oli ohjata häiriöviestipommitusta.

  • Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen on tehnyt rikosilmoituksen kansanedustaja Ano Turtiaisen (ps.) tviitistä, jossa Turtiainen luonnehtii ylikomisarion kuuluvan "munattomaan nillittäjäryhmään". Kansanedustaja puolusti tviittiään sillä, että sananvapaus tarkoittaa "...vapautta sanoa mitä tahansa".

Törkypuheet hiipivät vallan kammareihin

Somen myrkylliset ääripuheet pyörivät pääasiassa maahanmuuton, rasismiin liittyvien teemojen ja terrorismin ympärillä.

Sosiaalisen median kova retoriikka ja sanasto on soluttautunut ääriryhmien some-kielestä osin jopa vallan kammareihin ja joskus myös median käyttöön.

  • Alun perin esimerkiksi "suvakki" ja termi "vihervasemmisto’"olivat äärioikeiston käyttämiä haukkumasanoja. Nyt esimerkiksi vihervasemmisto-termi kelpaa mediallekin. Jotkut kansanedustajat ovat kutsuneet maahanmuuttajia "matuiksi" eli äärioikeistoa lainaten maahantunkeutujiksi.

Ääriryhmien raivon maaliksi joutuminen voi olla jopa aivan konkreettistakin. Viime kesänä äärioikeiston ja kansallismielisten liittouma julkaisi sosiaalisessa mediassa uhkaavaksi koettuja kuvia, joissa poliitikkojen osin peitettyjä kasvokuvia käytettiin ilmakivääri- ja jousiammuntamaaleina.

Teemu Tammikko sanoo, että aina on olemassa myös riski siitä, että uhkaavista sanoista joku siirtyy tekoihin

– Ei tarvitse kovin kauas historiaan sukeltaa, kun näkee jostakin ryhmästä rakennettavan uhkakuvia. Silloin on olemassa vaara, että jotkut uskovat, etteivät pelkät sanat riitä, vaan reagoivat myös fyysisin teoin.

Tammikon mukaan esimerkiksi silloin kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin on katsottu puheissaan lietsoneen vihaa, ovat väkivallanteot lisääntyneet.

Suomessa vallanpitäjien poliittisen kielenkäytön koventumisen, retoriikan ja sanaston muutoksen voi havainnollistaa kahden eturivin poliitikon twitter-riitaan.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja keskustan eduskuntaryhmän “piiskuri”, kansanedustaja Mikko Kärnä äityivät väittelyyn siitä, kumman pitäisi syödä "hatullinen paskaa", jos Suomen hallitus tuo kiistellyltä al-Holin leiriltä naisia ja lapsia Suomeen.

Kuka olisi vielä muutama vuosi sitten voinut uskoa, että puoluejohtaja ja kärkipoliitikko kiistelevät nakkikioskijonotyyliin?

Onko keskustelukulttuuri lopullisesti muuttunut? Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari lausuu muutaman lohdun sanan. Some-raivoonkin voi vastata nykykeinoin.

– Kyllä nykylaki antaa paljon työkaluja. Ongelmana kuitenkin on se, että aivan liian usein poliisi keskeyttää tutkinnan kalliina tai siksi, että katsoo rikoksen vähäiseksi.

Myös Teemu Tammikko uskoo, että verkkoviha on yhä suitsittavissa.

– Tietysti on syytä huoleen. Mutta uhka ei ole vielä voittamaton. Kyllä somea valvotaan ja jatkossa valvotaan yhä tehokkaammin.

Lue lisää:

Hirttotuomiolla uhattu tuomari maalittamisesta: “Mikä on se viimeinen pisara, että asialle tehdään jotakin?

Työryhmä esittää kansallista vihapuheen vastaista toimintaohjelmaa – Ehdotuksissa mukana myös lakimuutoksia

Jutun alkua täsmennetty 20.2. klo 8.17: Valtakunnansyyttäjä vasta pyytänyt lupaa kansanedustajan puheiden tutkintaan.

23.2.2020 klo 16.13: Malkki sanoo -muotoilu korjattu arvioinniksi ja meihin ja muihin -ilmaisusta poistettu sitaatit.

Voit keskustella aiheesta 21.2. kello 23:een saakka.