Popkriitikko Tuisku-levystä: Suurin provokaatio ei ollut uskolla leikittely vaan Hiihtoliiton vertaaminen pervoilukerhoon

Viimeinen sana
Miksi Antti Tuiskun levyssä haluttiin nähdä kohu, vaikka vähän väkisin?
Miksi Antti Tuiskun levyssä haluttiin nähdä kohu, vaikka vähän väkisin?

Antti Tuiskun uusi Valittu kansa -albumi oli viikon mediailmiö. Yle aamun Viimeinen sana -keskustelu pohti, miksi levyssä haluttiin nähdä skandaalinpoikasta, vaikka loppujen lopuksi harva levystä sydämistyi.

– Kohu on helppo tapa tehdä uutisotsikko mistä vain, totesi musiikkitoimittaja Oskari Onninen.

Hän ei kuitenkaan pitänyt uskonnolla leikittelyä levyn provokatiivisempana tai kiinnostavimpana asiana.

– Ainut oikea provokaatio siinä oli, että Hiihtoliitto rinnastettiin "pervoilukerhoon", sen pahempaa kamaa siinä ei ole, Onninen totesi.

Voit katsoa koko keskustelun klikkaamalla artikkelin pääkuvaa sekä tästä linkistä.

Uskonnollista kuvastoa Valittu kansa -albumilla on kosolti. Videolla Tuisku nähdään hengellisenä johtajana, joka ratsastaa härällä Jeesus-hahmon kanssa. Laulaja makaa myös alasti seuraajiensa öljyttävänä. Levyn kappaleita ovat esimerkiksi Kerran vuodes kirkkoon ja Jumalan kämmenellä.

Onninen huomautti, että päivittelevien juttujen lisäksi albumi kirvoitti oikeaa kulttuurianalyysia. Niissä pohdittiin sen kuvastoa, sisältöä, uskonnollisten viittausten merkitystä ja estetiikkaa.

– Minusta enemmistö jutuista käsitteli muita asioita (kuin uskontokohua). Oli paljon vakavaa kulttuurianalyysia, ja se oli oikeastaan se varsinainen poikkeus tämän levyn kohdalla, suomalaisessa pop-maailmassa.

Yhdysvaltain suurilla musiikkimarkkinoilla kulttuurianalyysi on tavallisempaa.

– Albumit ovat tapauksia, jotka saatetaan julkistaa yllättäen. Seuraavina päivinä se ruoditaan ja raavitaan pohjia myöten analyyseissä. Oli hienoa, että Suomessa oli tällainen suuren maailman hetki, edes kerran, Onninen naurahti.

Tarkoin säädelty, sopivan kokoinen kohu

Toimittaja Tuija Siltamäki arvioi, että levy-yhtiö halusi säädellä kohun juuri sopivaksi markkinoinnin tarkoituksiin. Riskejä ei haluttu ottaa liikaa.

– Oli kiinnostavaa, että ennen levyn julkaisua tuli tiedote, jossa oli oikeastaan lukuohje itse levyyn: miten albumia ja tekstiä pitäisi tulkita, Siltamäki sanoi.

– Kuten mielipidekirjoituksissa pitää valmistautua vasta-argumentteihin, niin tässakin pedattiin reaktioita: huomaututettiin että ei ole tarkoitus loukata ja mukana on aimo annos Tuiskulle tyypillistä itseironiaa.

Siltamäki ja Onninen pohtivat keskustelussa myös jännitettä journalismin ja musiikkimarkkinoinnin välillä.

– Toimittajalle access eli pääsy haastattelemaan tähtiä on oleellista. Samaan aikaan artistit ja levy-yhtiöt kontrolloivat julkisuutta tarkasti, Onninen kuvasi.

Kun toimnittajat ja levy-yhtiöt tekevät yhteistyötä, vaarana on lipsua löysiin juttuihin, joissa hankalia asioita ei edes kysytä.

Toimittaja saattaa myös olla osa markkinointia pyytämättä ja yllätyksenä. Onninen kertoo kavahtaneensa hieman, kun huomasi Tuiskun levy-yhtiön ostaneen sosiaalisessa mediassa näkyvyyttä hänen hänen levyarviolleen, jonka Tuisku jakoi.

– Totta kai mietin sitä, kun annoin levylle 5 tähteä. Mutta jos viisi tähteä käy mielessä, annan viisi tähteä, sillä se on tosi harvinaista.

Osa jutusta on tehty ennen lähetystä tehtyjen haastattelujen perusteella.

Voit keskustella aiheesta 16.2. klo 23 asti.

Katso lisää:

Kaikki aiemmat Viimeisen sanan jaksot Yle Areenassa.