Väinö Linna väheksyi naiivia sotaromaaniaan, Aleksis Kivi houraili mielisairaalassa – Yksityiset kirjeet paljastavat suurmiesten epävarmuuden

Tietokirjassa juuri julkaistut kirjeet avaavat Suomen historiaa muun muassa rivisotilaiden, äitien ja lottien silmin.

tietokirjallisuus
Väinö Linna ja hänen kirjoittamansa kirje kustantajalle.
Väinö Linna kirjoitti vuonna 1947 kustantajalleen itsestään esittelytekstin saatuaan Päämäärä-esikoisensa julkaistavaksi. Kirjeessä Linna kertoo tehneensä lujasti töitä, mutta saaneensa kirjansa päätökseen “veljensä leivän turvin”.Unohtumattomia kirjeitä Suomesta

Rakas Kerttu sisko!

Nämä ovat nyt sitten viimeiset terveiseni täältä. Tänään minulle ilmoitettiin, että Presidentti on hylännyt armon anomukseni. Se on sitten edessäni mitä olen katsonut kaukana häämöttävänä. Se, josta olen kerran lupaukseni antanut, sen myöskin pidän vaikka henki menisi, niin kuin nyt meneekin.

Voi nyt sitten hyvin ja kestä reippaasti tämä, aika lääkitsee kaikki haavat! "

Martta Koskinen sai kirjoittaa viimeisenä iltanaan syyskuussa vuonna 1943 neljä kirjettä. Yhden niistä hän kirjoitti siskopuolelleen Kertulle.

Suomen viimeinen kuolemaantuomittu Martta Koskinen
Ompelija Martta Koskinen (1896–1943) osallistui kommunistien maanalaiseen toimintaan ja hänet tuomittiin maanpetoksesta. Lähipiiriin kuului muun muassa kansanedustaja Hella Wuolijoki.Kansallisarkisto. Kuvankäsittely Marko Melto / Yle

Koskinen teloitettiin Malmin ampumaradalla Suomen viimeisenä kuolemaantuomittuna naisena. Tuomio tuli ompelijalle maanpetoksesta.

Kirjeen sävy on hyytävän rauhallinen.

– Siinä tulee esiin kirjeen voima. Kuolemaantuomitun naisen kirje on paitsi henkilökohtaista, myös yhteiskunnallista ja poliittista, tietokirjailija Timo Kalevi Forss toteaa.

Vuoden ajan Forss penkoi arkistoja ja luki satoja kirjeitä. Nyt noin sadan vuoden ajalta on koottu sata kirjettä yksiin kansiin juuri julkaistuun teokseen Unohtumattomia kirjeitä Suomesta.

Valtaapitävien ukkojen kirjeitä

Ensimmäisenä Forss etsi käsiinsä presidentti Risto Rytin Adolf Hitlerille kirjoittaman kohtalonkirjeen, jossa Ryti omissa nimissään sopi aseveljeyden jatkamisesta natsi-Saksan kanssa.

Sodan jälkeen Suomi pääsi kuin koira veräjästä tämän ilman eduskunnan suostumusta lähetetyn kirjeen ansiosta. Sen sijaan Ryti tunnetusti tuomittiin ankarasti sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.

Rytin kirjeen jälkeen löytyi lisää kirjeenvaihtoa historian suurmiehiltä. Pian kerättynä oli Kekkosen, Mannerheimin ja Stalininkin kirjeet.

– Havahduin siihen, että koossa oli valtaapitävien ukkojen kirjeitä toisilleen, suoranainen pönäkkyyden ja virallisuuden huipentuma. Piti tehdä töitä, että tuollaista sinivalkoista sankaritarinaa saisi monipuolistettua, Forss kertoo.

Timo Kalevi Forss
Timo Kalevi Forss halusi haastaa virallista ja yhden totuuden Suomea. Siksi kirjaan on koottu muun muassa Elvi Sinervon vessapaperille vankilassa kirjoittama salakirje sekä totaalikieltäytyjän armahdusanomus vuodelta 2011.Marko Melto / Yle

Postimuseon kirjekeräyksen ansiosta Forss löysi tekstejä, joiden henkilökohtaisuus ja arjen kuvaus toivat säröä ja henkeä historian kuvaukseen.

Oli kirjeitä lapsilta, naisilta, äideiltä, vanhuksilta ja tavallisilta rivisotilaita, siis väläyksiä elämästä sodassa ja rauhassa, joita ei aina historiasta nosteta esiin.

Yksi Forssia vahvasti liikuttaneista kirjeistä on 13-vuotiaan Marjan käsialaa ja osoitettu samanikäiselle ystävälle. Kirjeessä tyttö kertoo, miten pikkusisko on juuri kuollut auton alle. Pikkusisko-Marken tappoi rattijuoppo.

– Kyllä siinä silmä kostuu, kun sitä lukee. Kirjeessä on kirkasta ja vilpitöntä lapsen suoraa havainnointia. Kuin katsoisi valokuvaa hetkestä, joka on jo kadonnut, Forss kertoo.

Seela Sella lukee Marjan kirjeen.

Toinen kirje, joka liikutti Forssin kyyneliin, kuvaa sodan raadollisuutta äidin silmin.

– Tällaiset kirjeet avaavat sodasta sitä raakaa ja epäoikeudenmukaista todellisuutta, josta ei juhlapuheissa puhuta, Forss toteaa.

On heinäkuu vuonna 1944. Neuvostoliitto on aloittanut suurhyökkäyksen Karjalankannaksella. Rouva Hilda Lintulahti on huolissaan ainoasta pojastaan ja kyselee tämän perään. Ainoa keino on lähettää kirje ja toivoa, että saa vastauksen.

Sotilaspastori saa kirjeen ja joutuu kirjoittamaan äidille totuuden: poika on jouduttu jättämään vihollislinjan taakse:

"15.7.1944

Hänen alaruumiinsa halpautui niin, että hän ei voinut omin voimin liikkua. Vihollisen tykistötuli oli erittäin kiivas ja vihollinen oli päässyt ylittämään Syvärin, joten omien joukkojen oli vetäydyttävä taaksepäin. Tällaisessa uhkaavassa tilanteessa ei Korp. Lintulahtea voitu ottaa mukaan. Tämä on erittäin valitettava tapaus.”

Kirjeitä selatessa ymmärtää, millainen kädenojennus yli ajan ja paikan paperille kirjoitettu sana on aiemmin ollut. Sodan aikana moni tarttui kynään, kuin kirjeen kautta saisi vielä yhteyden arkeen ja kotiin.

Forss nosti kirjaansa kirjeitä niin punaisilta kuin valkoisilta ja molempien vankileireiltä.

– Jos kirjeen on kirjoittanut Mannerheim, lukijalla on tietty ennakko-oletus. Mutta kun sen onkin kirjoittanut joku Bruno ja hän kirjoittaa vanhemmilleen “präiskyttelevänsä lahtaria”, onhan se aika erilaista kuin totuttu tarina.

Lottien ja sotamiesten rakkauskirjeitä, sotalapsen postikortti Ruotsista. Evakkomatkalta lähetetty epätoivoinen kirje osoitettuna jonnekin rintamalle.

Joskus kirje tavoitti vastaanottajansa kirjoittajan jo kuoltua, kuten Martta Koskisen tapauksessa.

– Kun lukee yhden kirjeen, kokee henkilökohtaisen tuskan. Kun lukee useita, tajuaa, että henkilökohtainen kirje kertoo jotakin enemmän kuin virallinen totuus, yksilön pienistä havainnoista avautuu laajempi kuva.

Tom of Finlandin kirje.
Touko Laaksonen eli Tom of Finland piirsi omaleimaisen tavaramerkkinsä kirjeen sivuun vuonna 1986. Kirjeessään ystävälleen Tuomo Niemelälle hän valittelee firman toimistoapulaisen itsemurhaa, mutta on jo ehtinyt villiin suhteeseen tämän seuraajan kanssa.Unohtumattomia kirjeitä Suomesta

"Naivi sotaromaani"

Henkilökohtaiset, käsinkirjoitetut sanat paljastavat myös Suomen suurimmista taitelijoista ja suurmiehistä puolia, joita ei merkkihenkilöihin ensimmäisenä yhdistäisi.

Kekkosen kuulut söpöilykirjeet Sylvi Uinolle, Eino Leinon saamat pakit kustantajalta.

Ja sitten on kirje, jossa Väinö Linna kertoo kustantajalle kirjoittaneensa “ajan hullutuksen ja oman lapsellisuuteni vaikutuksesta naivin sotaromaanin, jonka te palautitte”.

– Ja tästä “naivista sotaromaanista” tuli tietenkin lopulta koko suomalaisen kirjallisuuden mullistanut teos, Forss naurahtaa.

Näin Linna kirjoittaa perheestään maaliskuussa 1947:

“Isäni oli teurastaja, ja kun hän kuoli, niin ilmeni se varsin surullinen seikka, että hänen omaisuudestaan ei ollut enää muuta panttaamatta kuin vaimo ja seitsemän lasta. Tämän johdosta minä heti kansakoulusta päästyäni jouduin tekemään työtä henkeni pitimiksi.”

Aino-triptyykin aihio Akseli Gallen-Kallelan kirjeessä
Akseli Gallen-Kallela piirsi kirjeeseen kollega Dørnbergerille yhden tunnetuimmista teoksistaan. Hän kertoi myös lopettaneensa juopottelun ja löytäneensä rakastajattaren.Unohtumattomia kirjeitä Suomesta

Pariisi vuonna 1889.

Akseli Gallen-Kallela piirtelee kirjeen sivuun kuvaa Aino-triptyykistä.

Hän kirjoittaa kollegalleen, kuinka “maalaaminen on ihan paskaa”.

– Hän valittelee ahdistuneena, ettei Pariisissa ketään kiinnosta mikään muinainen luontojuttu. Ja nyt kun tietää Aino-teoksen arvon, suurmiehen suurteoksen, kirjeissä paljastuva tavallisen ihmisen epäilys on kutkuttava, Forss sanoo.

Forss nostaa esiin muitakin samankaltaisia tarinoita.

Alkoholin ja mielenterveysongelmien riuduttaman Aleksis Kiven viimeinen kirje mielisairaalasta on kuin hätähuuto. Toukokuussa vuonna 1871 kirjoitetussa kirjeessä Kivi kertoo hourailevansa ja pyytää, ettei rakas Charlotta saavu häntä katsomaan.

Kirjeen traagisuutta lisää nykylukijan tieto siitä, miten Kivestä tuli arvostettu, suuri kirjailija vasta kuolemansa jälkeen.

Miksi juuri näitä kirjeitä on kirjassa useampia?

– Ennen kuin taiteilijoista on tullut staroja, ovat hekin joutuneet anomaan tilaisuutta päästä esille tai kokeneet pahoja takaiskuja. On ehkä hyvä ymmärtää, että samanlaisia tavallisia kuolevaisia me olemme lopulta kaikki.

Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -näyttely (siirryt toiseen palveluun) on esillä Postimuseossa Museokeskus Vapriikissa Tampereella 31.1.2021 asti. Näyttelyssä voi myös kuunnella osan kirjeistä Seela Sellan ja Esko Roineen lukemina. Näyttelijät lukevat kirjeitä livenä Postimuseossa 21.-22.4. ja Helsingissä Korjaamolla 28.4.2020.