Sijaislapsi Jasmin Varjo, 17, toivoo sijaisvanhemmiksi lämpimiä persoonia – pula sijaisperheistä on kova

Suomessa oli vuoden 2018 lopussa huostassa 9 500 lasta, joista noin puolet oli perhehoidossa.

Sijaisvanhemmuus
Sijaisvanhempi Pirkko Teir ja sijaislapsi Jasmin Varjo sohvalla.
Pirkko Teir ja Jasmin Varjo kertovat toisilleen talvilomasuunnitelmistaan.Minna Rosvall / Yle

TurkuTurkulainen Pirkko Teir on ollut äiti yli kolmekymmentä vuotta. Hänellä ja hänen miehellään on ollut viisi lasta, kaksi adoptiolasta ja kolme sijoitettua lasta.

– Emme saaneet biologisia lapsia, joten päätimme mieheni kanssa, että voimme tarjota kodin jollekin sitä tarvitsevalle. Etsin tietoja puhelinluettelosta kirjaimesta A kuin adoptio. Siitä vanhemmuus lähti liikkeelle, kertoo Pirkko Teir.

Sohvalla puhelintaan näppäilee nuorin lapsista, 17-vuotias Jasmin Varjo. Vain hän asuu enää kotona, mutta muut lapset pitävät tiiviisti yhteyttä ja käyvät yhä äidin ja siskon luona. Jasmin Varjo opiskelee rakennusmaalariksi ja valmistuu keväällä 2021.

– Haluan käydä koulun loppuun ennen kuin alan etsiä omaa kämppää. Olen asunut täällä puolitoistavuotiaasta asti. Tosi hyvin kaikki on sujunut. Vanhempia tapaan silloin tällöin, miten nyt heidän kanssaan tulee sovittua. Samalla logiikalla tapaan sukulaisia myös, kertoo Jasmin Varjo.

Yhdessä chillailu on parasta

Pirkko Teir ja Jasmin Varjo käyvät läpi talvilomaviikon ohjelmaa. Molemmilla on luvassa pieniä matkoja, mutta luvassa on myös yhdessäolo kotona. Molemmat kertovat, että arki on parasta.

– Mökkeily on kivaa, mutta parhainta on chillailu kotona, Jasmin Varjo sanoo.

– Koulussa onnistuminen ei ole kaikkein tärkeintä, vaan se, että lapset saavat hyvän itsetunnon ja pystyvät olemaan kriittisiä opettajia ja vanhempia kohtaan, pohtii Pirkko Teir.

Perhe-elämä on hyvää tässä perheessä myös siinä mielessä, että sisaruksilla on hyvät välit, vaikka heillä ei ole biologisia siteitä.

– Olemme tosi läheisiä. Emme ajattele, että meillä on vain sijaissisarus, vaan olemme kuin yhtä perhettä. Tulee viestiteltyä, nähtyä ja tehtyä kaikkea kivaa yhdessä, kertoo Jasmin Varjo.

Sijaisvanhempi ja lapsi takan ääressä.
Pirkko Teir ja Jasmin Varjo saivat kaakeliuunin pesän syttymään yhdessä. Minna Rosvall / Yle

Lämmin persoona olisi hyvä sijaisvanhempi

Perjantaina 21.2.2020 Suomessa vietetään ensimmäistä kertaa Care Day -päivää (siirryt toiseen palveluun).

Skotlannista vuonna 2015 muualle maailmaan levinnyt Care Day juhlistaa sijaishuollossa asuvia tai asuneita lapsia ja nuoria. Se nostaa esiin heidän ääntään ja oikeuksiaan. Visiona on, että jokainen lapsi sijaishuollossa kokee olevansa arvostettu ja rakastettu ja näkee maailman täynnä mahdollisuuksia.

Jasmin Varjo pohtii, että sijaisvanhemmuutta harkitsevan kannattaa muistaa sen mukana tuleva vastuu.

– Lapsi pitää jakaa biologisten vanhempien kanssa. Hyvä sijaisvanhempi on sellainen lämmin persoona. Riitojakin tulee vanhemman kanssa, mutta olemme saaneet aika nopeasti selvitettyä ne puhumalla, kertoo Jasmin Varjo.

Pirkko Teir pitää tärkeänä, että lapsi saa vaikuttaa asioihinsa.

– Lapsella on oikeus tavata läheisiään, vaikka usein ajatellaan niin, että läheisillä on oikeus tavata lapsiaan. Verkosto eli lapsi, vanhemmat ja sosiaalityöntekijät suunnittelevat, millä tavalla tämä onnistuu. Tapaamisissa pitäisi puhua sellaisella kielellä, että lapsi ymmärtää eikä lastensuojelusanastolla, painottaa Pirkko Teir.

Sijaisperhepula näkyy vahvasti sosiaalialan arjessa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lastensuojelu 2018 -tilastoraportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan vuoden 2018 lopussa Suomessa oli huostassa oli 9 533 lasta, joista noin puolet oli perhehoidossa. Kunnilla oli vuonna 2018 toimeksiantosopimus 4 872 perheen kanssa.

Kodin ulkopuolelle oli vuoden 2018 aikana sijoitettuna kaikkiaan 18 544 lasta ja nuorta. Lukumäärä kasvoi 2,6 prosenttia edellisestä vuodesta.

Valtakunnallinen perhehoidon asiantuntijajärjestö, Perhehoitoliitto, on saanut viestiä erityisesti Uudeltamaalta, että tarvetta on sekä toistaiseksi sijotettua lasta hoitaville perheille että lyhytkestoista perhehoitoa tarjoaville perheille. Koko maan osalta tarve vaihtelee. Joinakin aikoina sijoituksia on enemmän ja joinakin aikoina niitä tehdään vähemmän.

Lasten ja nuorten perhehoidon kehittämispäällikkö Anu Lehtosaari kertoo, että kiireellistä hoitopaikkaa ei ole paikoin löytynyt tai lapset saattavat joutua odottamaan sopivaa perhettä lyhytkestoisessa hoitopaikassa.

– Sijaisvanhempien tarpeen taustalla on myös ajatus, että jokaiselle lapselle etsitään parhaalla mahdollisella tavalla hänen tarpeisiinsa vastaava perhe eli kuka vain tai seuraavana vuorossa oleva ennakkovalmennuksen käynyt perhe ei välttämättä tule kysymykseen, kertoo Lehtosaari.

Turussa perhepula esillä joka viikko

Lisääntyvä avuntarve näkyy perhehoitoa järjestävän palveluntuottajan Nuorten Ystävien arjessa. Perhehoidon johtava työntekijä Riitta Rämö kertoo etsivänsä uusia perheitä koko ajan.

– Viikoittain käymme sijoituskyselyjä läpi ja mietimme, olisiko meillä tarjolla sopivaa perhettä. Varsinkin isommille lapsille tarvitaan nyt perheitä. Joskus joudutaan sanomaan, että meiltä ei löydy. Tietenkin on muita palveluntarjoajia, joita kunta voi lähestyä, kertoo Riitta Rämö.

Hän toivoo, että perheet lähtisivät rohkeasti mukaan valmennuksiin. Sijaisvanhemmuutta koskevaan koulutukseen tuleminen ei vielä sido mihinkään. Yleensä valmennus kestää noin puoli vuotta. Hän kertoo, että heidän työntekijänsä joutuvat sosiaalialan koulutuksella tekemään myös markkinointityötä perheiden löytämiseksi.

Riitta Rämö Nuorten Ystävistä maskottikirahvin kanssa.
Nuorten Ystävissä työskentelevä Riitta Rämö ottaa kirahvin mukaan tapahtumiin. Se asuu elefanttiperheessä, mutta pärjää erilaisuudestaan huolimatta hyvin.Minna Rosvall / Yle

Sijaisvanhemmuus on iso päätös

Perhehoidon johtava työntekijä Riitta Rämö myöntää, että sijaisvanhemmaksi lähteminen on iso päätös. Osasyynä on, että lapsen ottamista kotiin ei voi perua helposti. Se ei voi olla kokeilua. Koko perheen pitää sitoutua asiaan.

– Ehkä perheet ovat aika kiireisiä nykyään. Lisäksi koti täytyy avata sosiaalityöntekijöille ja lapsen läheisille. Kodista tulee aiempaa julkisempi paikka, kertoo Rämö.

Hän muistuttaa, että sijaisvanhemmuus antaa myös paljon koko perheelle. Samaa mieltä on vuosikymmeniä sijaisvanhempana toiminut Pirkko Teir, joka luonnehtii vuosia rikkaiksi ja rakkaiksi.

– Joku voi miettiä, mitä meidän perheelle tapahtuu, jos meille muuttaa jonkun toisen synnyttämä lapsi. Se pitää muistaa, että sijaisvanhemmuus on aina jaettua vanhemmuutta. Lasten isien ja äitien kanssa on tehtävä yhteistyötä, kertoo Pirkko Teir.

Tukea tarjolla paremmin kuin 30 vuotta sitten

Pirkko Teir joutui hakemaan tietoa sijaisvanhemmuudesta puhelinluettelosta ja itse soittelemalla. Nykyään tiedon hankkiminen on helppoa netin avulla.

Esimerkiksi Perhehoitoliiton sijaisvanhemmuutta käsitteleviltä sivuilta (siirryt toiseen palveluun) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijaishuoltoa käsittelevältä sivuilta (siirryt toiseen palveluun) löytyy kattavia tietopaketteja sijaisvanhemmuudesta. Myös tuen saaminen on parantunut Teirin mielestä.

– Silloin 30 vuotta sitten ei ajateltu, että sijaisperheet tarvitsevat erityistä tukea. Ajateltiin, että kyllä ne pärjäävät, kun ne lapset on sinne laitettu, ja ovi on kiinni. Heidän on pärjättävä. Nyt saa pyytää apua ja olla myös väsynyt, kertoo Teir.

Hänen mielestään on tärkeää, että sijaisperheet saisivat enemmän tukea omalta sosiaalityöntekijältään, ja että lapset tulisivat kuulluiksi, kohdatuiksi ja että heidän mielipiteensä otettaisiin todella huomioon. Myös vapaapäivät tulisi voida pitää.

Riitta Rämö Nuorten Ystävistä kertoo, että sijaisperheen valmennus tähtää lapsen ensimmäiseen hoitopäivään, mutta palveluntuottaja pystyy tarjoamaan hyvin tiivistä tukea perheelle jatkossakin.

Nuorten Ystävien työryhmää kokouksessa.
Työryhmä kokouksessa Nuorten Ystävien Turun toimipisteessä. Sillä on yli 40 yksikköä tai toimipistettä 17 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Työntekijöitä on yli 600. Minna Rosvall / Yle

– Olen ollut tässä työssä seitsemän vuotta ja seurannut joitakin lapsia saman ajan. Olen nähnyt heitä kerran kuukaudessa ja nähnyt heidän kasvavan. Se on tämän työn suola, että pystyy seuraamaan lasten elämää, kertoo Rämö.

Sijaisvanhempi ei jää yksin

Sijaisvanhemmaksi haluavan kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi kuntiin, sijaishuoltoyksiköihin tai palveluntuottajiin kuten Nuorten Ystäviin.

Riitta Rämö kertoo, että perheeseen tutustutaan rauhassa ja sen jälkeen on valmennuksen vuoro. Rämö kannustaa myös yksinhuoltajia lähtemään mukaan, sillä palveluntuottaja ei jätä sijaisvanhempaa yksin.

– Tulemme todella tutuiksi valmennuksen aikana ja voimme yhdessä pohtia, mikä perhe ja lapsi sopivat yhteen, kertoo Rämö.

Perhehoitoon sopivia sijaisvanhempia etsitään kampanjoiden avulla

Perhehoitoliitosta kerrotaan, että perhehoitajien löytämiseen tarvitaan perhehoidon tunnettuuden lisäämistä ja aktiivista rekrytointia. Perhehoitoperheen arjesta kertovat jutut ja muut kuvaukset ovat oiva tapa tuottaa realistista kuvaa perhehoitajan arjesta.

– Perhehoitoliitossa järjestetään vuosittain Ajoissa kotiin -kampanjaa (siirryt toiseen palveluun), jonka avulla toimijat kautta maan etsivät uusia sijaisvanhempia. Ensi syksyn teema on ”koko perheen juttu” eli kampanjassa pyritään tuomaan esiin myös perheessä jo asuvien lasten ajatuksia ja kysymyksiä. Kampanjan suojelija on tänä vuonna Pamela Tola, joka on ollut itse sijoitettu ja sijaissisarus, kertoo lasten ja nuorten perhehoidon kehittämispäällikkö Anu Lehtosaari

Lastensuojelun ajankohtaiset pulmat ovat tulleet esille myös 18.2.2020 julkaistussa 101 kirjettä päättäjille -julkaisussa (siirryt toiseen palveluun). Siitä käy ilmi, että sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus sekä työn kuormittavuus näkyvät kaikissa lastensuojelupalveluissa aina avo- ja sijaishuollosta jälkihuoltoon asti.

Nuorten kirjeitä voi lukea netistä. Myös työelämäprofessori Oona Ylönen kertoi hiljattain huolensa työntekijöiden vaihtuvuudesta lastensuojelussa.

Lue lisää:

Lastensuojelun suuri haaste on saada työntekijät jaksamaan ja pysymään alalla – työelämäprofessori: "Vaihtuvuus vaarantaa koko systeemin"

Saarelan perhe avasi kotinsa ja sydämensä sijoituslapsille – "Sisaruus ei vaadi biologisia siteitä"

Heli Mikkola uupui markkinointialan töihin ja löysi ilon uudesta roolista – "Sijaisvanhempana saan jakaa hoivaa, lämpöä ja välittämistä"