1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. työelämä

Harva uskaltaa puhua uupumisesta elokuva- ja tv-alalla – Asta Viertolalla kahden vuoden työputki vei unirytmin ja tukkaa irtosi päästä

Tuottajien edustajan mukaan elokuva-alan työntekijöiden uupumisongelmat ovat tiedossa ja jaksamisen eteen tehdään aiempaa enemmän töitä.

työelämä
Asta Viertola kävelee portaissa ja heittää kaulahuivin kaulaan.
Asta Viertola lopetti apulaisohjaajan työt, sillä kuvausten aikana saattoi mennä monta kuukautta, että hän kävi kotona vain nukkumassa.Nella Nuora / Yle

Moni haaveilee pääsevänsä tekemään elokuvia ja tv-sarjoja. Lahjakkaiden ohjaajien ja näyttelijöiden kanssa voisi tehdä taidetta ja luoda ihmisille unohtumattomia kokemuksia.

Alan rankkuus tulee kuitenkin monelle alan töihin päätyneelle yllätyksenä. Kuvausaikataulut ovat tiukkoja ja työpäivät ympäripyöreitä. Pätkätöitä pitää hakea ennen kuin edellinen on loppunut ja toipuminen täytyy tehdä omalla ajalla. Moni polttaa itsensä loppuun.

Tämän tietää kymmenen vuotta elokuva- ja tv-alan tuotantotehtäviä tehnyt Asta Viertola, 36. Hän kärsi vuosia uupumisoireista kuten unettomuudesta.

Moni allalla oleva ei uskalla puhua jaksamisongelmista, sillä pelkää sen vaikuttavan työllistymismahdollisuuksiin pienellä alalla. Viertola päätti kertoa omista kokemuksistaan, vaikka tiedosti riskit.

– Tämä ei ole pelkästään minun vaan koko alan ongelma. Joskus jonkun pitää aloittaa ja nyt se olen minä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

"Väsyminen kuuluu alaan"

Asta Viertola valmistui medianomiksi Karelia-ammattikorkeakoulusta Joensuusta vuonna 2009. Samaan aikaan hän aloitti opinnot Helsingissä Taideteollisessa korkeakoulussa eli nykyisessä Aalto-yliopistossa elokuvatieteen laitoksella.

Helsinkiin muuttamisen yhteydessä alkoivat harjoittelu ja työt elokuva- ja tv-alalla. Usean vuoden ajan hän oli apulaisohjaajana. Työnkuvaan kuuluu etukäteen kuvausjakson aikatauluttaminen ja itse kuvauksissa koko ryhmän johtaminen. Apulaisohjaaja pitää huolta siitä, että ihmiset tietävät, mitä milloinkin pitää tehdä.

Viertolalle työ osoittautui liian kuormittavaksi.

– Apulaisohjaajana on kuvaustilanteiden keskiössä. Koko ajan pitää miettiä, mitä tapahtuu nyt, mutta myös mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Siinä tulee stressi ryhmän pyörittämisestä. Jos sä ryssit, niin koko homma kaatuu.

Viertola puursi työprojektista toiseen jaksamisen rajoilla. Hän havahtui uupumusoireisiin ensimmäisen kerran vuonna 2015.

– Mulla alkoi tulla fyysisiä oireita. En nukkunut kuvausten aikana juuri ollenkaan. Unihäiriöitä oli tosi paljon.

Uransa alussa Viertola ajatteli, että rankkuus kuuluu kutsumukselta tuntuvaan elokuva- ja tv-alaan.

– Sanoin muilla aloilla työskenteleville kavereilleni, että mua on turha odottaa viikonloppuna mihinkään. Olen niin väsynyt, että mä makaan vaan himassa. Silloin sitä ajatteli, että tämä on normaalia ja kuuluu asiaan.

Talvisodan meininki

Viertolan mukaan elokuva- ja tv-alalla työssä jaksamisella jopa ylpeillään. Vaikeista keikoista kerrotaan sotatarinoina.

– Mentaliteetti on, että heikot kaatuu elon tiellä. Se on sellainen talvisodan henki. Joku kertoo olleensa työkeikalla Lapissa, missä oli 30 astetta pakkasta ja varpaat menivät kuolioon.

Viertola kertoo itsekin sortuneensa samaan.

– Olen kertonut keikoista, missä olen ollut viikkokausia nukkumatta, painoa on tippunut kilokaupalla ja tukkaa on tippunut päästä, kun olen ollut niin stressissä. Jälkikäteen kun tuota miettii, niin onhan se ihan sairasta.

Asta Viertola verkkoaidan takana.
– Olen pohjimmiltani aika humanisti. Minua kiinnostaa ihmisten hyvinvointi. Mielestäni tässä ei ole mitään järkeä, Asta Viertola pohtii elokuva- ja tv-alan uupumisongelmia.Nella Nuora / Yle

Kun Viertola valmistui maisteriksi vuonna 2017, hän teki töitä kaksi vuotta lähes putkeen. Keikkojen välissä oli vain lyhyitä lomapätkiä.

Viime keväänä hän päätti jäädä pidemmälle vapaalle. Aluksi tarkoituksena oli olla vapaalla kolme kuukautta, mutta kun uusia työtarjouksia ei kuulunutkaan, loma venyi puoleen vuoteen.

– Se oli onni onnettomuudessa. Olin väsyneempi, mitä olin ajatellut.

Irtioton aikana Viertola päätyi pohtimaan alan vaihtamista. Yksi haave oli ryhtyä kukkakauppiaaksi. Samasta on unelmoinut moni elokuva- ja tv-alan ihminen.

– Tiedän, että kukkakauppiaan yrittäjäelämä ei ole mitenkään helppoa. Siinä on joku tosi romanttinen ajatus, että sä olet päivät pitkät siellä kukkien seassa ja teet kauniita kimppuja. Olen itsekin haaveillut siitä, vaikka minulla ei ole viherpeukaloa nimeksikään, Viertola nauraa.

Tv-sarjojen buumi hyvässä ja pahassa

Tv-sarjat elävät tällä hetkellä uutta kultakauttaan. Ihmiset ahmivat sarjoja suoratoistopalveluista ja siksi niitä tehdään paljon.

Asta Viertolan mukaan alalla onkin tällä hetkellä lähes täystyöllisyys. Osittain on jopa työvoimapula.

Vuosituhannen alussa alalle koulutettiin medianomeja pilvin pimein, ja he valmistautuivat kortistoon. Kouluja jouduttiin sulkemaan. Nyt ollaan päinvastaisessa tilanteessa, kun ei ole tarpeeksi työvoimaa.

Viertolan mukaan työn raskauttamat osaajat päätyvät jopa vaihtamaan alaa ja vievät mukanaan tärkeää tieto-taitoa. Kokeneita ammattilaisia ei enää löydy tuotantoihin.

– Kyllä nuorta porukkaa olisi tulossa koko ajan lisää, mutta se on ongelma. Kun otetaan kokemattomia tekemään töitä, se heijastuu koko tuotantoon ja ryhmään.

Viertola arvelee, että ihmiset jaksavat olla alalla kymmenen vuotta ja sitten he poistuvat nääntyneinä muualle.

– Meidän pitäisi ensisijaisesti kiinnittää huomio jo alalla oleviin ihmisiin, että miten heidät saa pidettyä alalla eikä niin, että kouluista valmistetaan tykinruokaa.

Filmikeloja ja klaffi lähikuvassa.
Tv-sarjojen buumi on tuonut alalle täystyöllisyyden. Tuotantoja tehdään kuitenkin jo liukuhihnalta, jolloin tekemiseen ei riitä yhtä paljon rahaa kuin ennen, alalla kymmenen vuotta työskennellyt Asta Viertola kertoo.Nella Nuora / Yle

Ongelmina työkulttuuri ja raha

Elokuva- ja tv-alan jaksamisongelmista on puhuttu tänä talvena alan sisällä enemmän kuin koskaan. Osittain siitä on kiittäminen Asta Viertolaa, joka avasi kokemuksiaan Suomen elokuva-ja mediatyöntekijät SET ry:n Lehtiset-kulttuurilehden kirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun).

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme ei ole tehnyt tarkkaa kartoitusta jäsenistöstöstään, kuinka yleistä uupuminen alan töissä on. Siksi Viertola teki artikkeliaan varten Facebook-kyselyn alan ammattilaisten suljetussa ryhmässä.

Hän sai kymmenen vastausta ennen jutun julkaisemista ja saman verran sen jälkeen. Kaikissa viesteissä uupumisen kokemukset olivat samoja kuin Viertolalla.

Moni ei ole uskaltanut puhua jaksamisestaan, sillä pelkää, ettei saa enää töitä.

– Moni ajattelee, että saa leiman: hankala, mielenterveysongelmainen, väsynyt ja ei jaksa tehdä töitä.

Viertolan mukaan myös alalta jo poistuneet ovat niin traumatisoituneita, että eivät ole halunneet puhua asioista julkisesti.

Audiovisuaalisen alan tuottajia edustavan APFI:n mukaan jaksamis- ja uupumisongelmat ovat tiedossa ja niihin suhtaudutaan vakavasti. APFI:n hallitukseen puheenjohtaja on Riina Kullas, joka työskentelee samalla tv-tuotantoyhtiö Moskito Televisionin toimitusjohtajana.

– Me tuottajat käymme tiivistä keskustelua siitä, miten työntekijöitä voidaan auttaa omassa jaksamisessa ja pyrimme hyvään yhteistyöhön tässä asiassa koko alan kesken.

– Olemme tutkineet työssä viihtymistä ja ohjaamme työntekijöitämme matalalla kynnyksellä avun piiriin aina tarvittaessa. Uupumista tapahtuu kuitenkin myös syistä, joihin työnantajan mahdollisuudet puuttua ovat rajallisia, Kullas huomauttaa.

Alan TES-neuvottelut ovat tällä hetkellä katkolla. Temen, Journalistiliiton ja Palvelualojen työnantajien Paltan välisissä neuvotteluissa keskeisenä asiana on työssä jaksaminen.

Asta Viertola ei usko, että TES-neuvottelut tuovat suuria parannuksia jaksamisongelmiin. Hänen mielestään ala vaatii kokonaisvaltaisempaa uudistusta.

– Työkulttuuriin liittyviä ajatuksia ja asenteita pitää saada muutettua. Mutta ennen kaikkea tätä pitää lähteä purkamaan rahoituspäästä.

– Jos ei ole rahaa, ei ole myöskään aikaa. Aika on luovilla aloilla keskeinen resurssi, ja aikaa ja työvoimaa saa rahalla.

Viertola ei halua syyllistää rahoituksen puutteesta pelkästään tuotantoyhtiöitä, vaan haluaisi kääntää katsetta etenkin julkisen rahoituksen suuntaan. Etenkin elokuva-alalla julkisen rahan osuus on merkittävä.

Hän on halunnut ulostulollaan tuoda alan epäkohtia esiin ja haluaa viedä asioita rakentavasti eteenpäin. Viertolan mukaan pitkällä tähtäimellä on kuitenkin kyse koko alan elinvoimasta. Ilman jaksavia osaajia ei ole kilpailukykyä, varsinkin kun suomalainen elokuva- ja tv-ala suuntaa yhä enemmän kansainvälisille markkinoille.

– En ole valmis uhraamaan itseäni taiteen alttarille. Kenenkään ei pitäisi olla. Vaikka tätä pidetään kutsumusalana, niin sen ei pitäisi olla mikään tekosyy sille, että ihmiset poltetaan loppuun ja heitetään sen jälkeen pois.

Viertola löysi tasapainon

Asta Viertola puhuu reippaasti välillä nauraen. Hän sanoo voivansa tällä hetkellä hyvin. Loppuunpalamisen jälkeen Viertola lopetti kuluttavat apulaisohjaajan työt ja siirtyi tuotantopäällikön tehtäviin.

– Olen enemmän toimistolla ja pystyn säätelemään itse omia työaikojani. Voin jopa tehdä arkipäivisin jotain muuta kuin töitä.

Nyt Viertola valmistelee tv-sarjaa, jonka kuvaukset alkavat huhtikuussa. Työryhmää on kasattu syksystä asti ja pian tehdään työsopimukset. Parhaillaan ovat käynnissä casting ja kuvauspaikkojen etsiminen.

Vielä vuosi sitten Viertola pohti vakavissaan alan vaihtamista. Hän sai kuitenkin muutettua tehtäviään ja jatkaa kutsumusalallaan.

– Onhan tällä alalla paljon hyvää. Eihän tänne ihmiset sankoin joukoin hakisi. Toki tämä on rankkaa, mutta se voi parhaimmillaan olla todella hauskaa ja jopa maagista, mitä siellä setissä tapahtuu. Onhan siellä sellainen vetovoima olemassa.

Keskustelu on avoinna 29.2. klo 23 asti.

Lue seuraavaksi