Kati Sakaranaho sai potkut teleyhtiöstä ja se oli harmaantuvalle Suomelle onnenpotku – hoitajakriisi voidaan välttää vain käyttämällä kaikki keinot

Alanvaihtajien lisäksi hoitoalalle tarvitaan pakollista johtajakoulutusta ja maineen palautusta.

vanhustenhoito
Sairaanhoitajaopiskelija Kati Sakaranaho Lapin ammattikorkeakoulun virtuaalisairaalassa.
Kati Sakaranaho ja muut sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelevat Lapin ammattikorkeakoulun virtuaalisairaalassa. Neljän lapsen äiti valmistuu keväällä haaveammattiinsa hoiva-alalle.Annu Passoja / Yle

Kun Esperi Care julkaisee työpaikkailmoituksen sairaanhoitajan paikasta vanhusten palvelutalossa, siihen tulee korkeintaan muutama hakemus tai sitten ei yhtään. Henkilöstöjohtaja Maria Pajamo ei väistele kun häneltä kysyy, mikä on Esperi Caren vastuu siitä että vanhustenhoidon maine on näin huono.

– Näen kyllä meidän vastuun merkittävänä, mutta niin myös muiden toimijoiden.

Hoitoalan ongelmat eivät jää Esperiin ja koskevat myös julkista puolta. Viranomaiset ovat joutuneet keskeyttämään useiden palvelutalojen toiminnan räikeiden laiminlyöntien vuoksi ja moni auki pysyneistäkin päätyi syystä otsikoihin.

Ei ihme, että hoitajakoulutukseen yhteishaussa hakevien määrä on pudonnut muutamassa vuodessa tuntuvasti.

Tältä pohjalta pitäisi lähteä ennennäkemättömään rekrytointiponnistukseen. Sitova hoitajamitoitus ympärivuorokautiseen hoitoon edellyttää 4400 uutta hoitajaa, mutta kaikkiaan vanhustenhoitoon tarvitaan tällä vuosikymmenellä jopa 30 000 käsiparia lisää.

Tehtävä vaikuttaa mahdottomalta. Keinoja kuitenkin on, vakuuttaa alan perinpohjaisesti tunteva sosiaalityön emeritaprofessori Marja Vaarama.

– Uskon että meillä on ihan realistiset mahdollisuudet vastata huutoon.

"Markan suutari teki vitosen vahingot"

Harvalla on varaa paukutella henkseleitä, kun puhutaan suomalaisten vanhusten hoidosta. Kolmenkymmenen viime vuoden aikana hallitukset ovat säästäneet vanhustenhoidosta miljardi euroa, Vaarama laskee.

Koko ajan oli nähtävillä, mitä tuleman pitää. Harva asia on niin ennustettava kuin vanheneminen.

– Silmät suljettiin tosiasioilta sen sijaan, että olisi koko ajan pikkuisen investoitu vanhustenhoitoon ja mahdollistettu tasainen kehittäminen.

Miljoonasäästöjä haettiin esimerkiksi “joustavoittamalla” henkilöstömitoituksen laskentatapaa, kuten Sosiaali - ja terveysministeriö asian ilmaisi. Hoitajat epäilivät tuolloin, että pian talonmies Pikkarainenkin lasketaan mukaan.

– Markan suutari aiheutti vitosen vahingon, toteaa Vaarama pitkään jatkuneesta linjasta.

Jenni Pokka ja Eila Juopperi leipovat ryhmäkoti Metsätähdessä Rovaniemellä
Ryhmäkoti Metsätähden asukkaat Jenni Pokka ja Eila Juopperi tapaavat leipoa keskiviikkoisin. Heidän mielestään hyvä hoitaja on avulias, huolehtiva ja aina hyväntuulinen.Annu Passoja / Yle

Tilanne saattaisi tuntua toivottomalta ilman Katri Tumeliuksen kaltaisia valonpilkahduksia. Rovaniemeläinen lähihoitaja on tehnyt yli vuosikymmenen ajan töitä vanhusten palvelutalossa. Vanhusten parissa hän aikoo myös jatkaa kun sairaanhoitajaopinnot on saatu päätökseen.

Eikä hän ole ainoa, joka haluaa hoitaa nimenomaan vanhuksia.

– Kyllä niitä on paljon muitakin, tiedän monia jotka viihtyvät. Ja monet ovat toiveikkaita, että asiat paranevat nyt kun kissa on nostettu pöydälle.

Sairaanhoitajaopiskelijoilla riittää vientiä. Kati Sakaranahon kännykkä soi tai piippaa päivittäin sen merkiksi, että jossain tarvitaan sijaista.

– Halusin työn, jolla on oikeasti merkitystä jollekin toiselle ihmiselle. Se oli se suurin asia, Sakaranaho sanoo.

Tradenomiksi opiskellut Sakaranaho ehti tehdä pitkään töitä asiakaspalvelussa. Kun teleyhtiön yt-neuvottelut johtivat irtisanomiseen, Sakaranaho päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa hoitotyöstä.

– Potkut olivat onnenpotku.

Niin ne epäilemättä olivat myös harmaantuvalle Suomelle. Mutta Kateja ja Katreja pitäisi olla kymmeniä tuhansia.

Vakityö porkkanaksi opiskelijoille

Hallitus aikoo lisätä 1700 aloituspaikkaa lähihoitajakoulutukseen kolmena seuraavana vuonna ja satoja aloituspaikkoja myös sairaanhoitajakoulutukseen. Myös koulutuksen laatua on leikkausten jäjiltä nostettava ja lähiopetusta lisättävä, professori Marja Vaarama sanoo.

Työntekijöitä on etsittävä muistakin kuin nuorista. Vaarama mainitsee, kuinka Hollannissa on uudelleenkoulutettu yli 50-vuotiaita vanhusten kotihoitoon.

– Toinen mahdollisuus on täsmäkouluttaa hoitajia tiettyyn hoivakotiin tai kotihoidon yksikköön. Haetaan tietty määrä opiskelijoita, saadaan rekrytointituet, koulutetaan aluksi ja sen jälkeen oppisopimuksella työssä loput.

Esperi Care on järjestänyt TE-hallinnon kanssa työttömille suunnatun rekrytointikoulutuksen, josta valmistuvat saavat vakipaikan. Tulokset ovat henkilöstöjohtaja Maria Pajamon mukaan hyviä, mutta mittakaava vielä aivan liian pieni.

Julkisella puolella rekrytointikoulutus on ollut harvinaista, mutta ainakin Jyväskylässä sitä kokeillaan. Kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen opiskelijat jatkavat oppisopimuksella kaupungin kotihoidossa, jossa odottaa vakituinen työpaikka. Koulutukseen pääsee kymmenen, hakijoita oli peräti 61.

– Tämä voisi olla keino, jolla voitaisiin nopeasti päästä näyttöihin siitä että asiat ovat paremmin, Vaarama sanoo.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Satu Karppanen kertoo, että sitäkin mietitään, miten eläköityneitä hoitajia saataisiin takaisin keikkatöihin ja osatyökykyisiä osa-aikatyöhön.

– Kaikki keinot on otettava käyttöön, Karppanen toteaa.

Tie Filippiineiltä on pitkä ja hidas

Hallitus lupaa selvittää myös työperäisen maahanmuuton lisäämistä. Lukujen valossa ulkomaiset työntekijät näyttävät olevan kuin pikkuinen voisilmä jäähtyneessä kaurapuurossa. Vuosina 2012–2017 vain muutama kymmen Euroopan ulkopuolelta tullutta hoitajaa sai tutkintonsa tunnustettua Suomessa.

– Ongelma on se, että meiltä puuttuu pätevöitymispolku hoitajille, sanoo Tehyn kansainvälisten asioiden päällikkö Sari Koivuniemi.

Koivuniemi tarkoittaa valmista pakettia, jonka vaikka filippiiniläinen sairaanhoitaja suorittaisi saadakseen tutkintonsa tunnustettua Suomessa. Lääkäreille tällainen on.

lähihoitaja Rey Salvador Esperi Caren hoivakoti Santaholmassa
Sairaanhoitajatutkinnon Filippiineillä suorittanut Rey Salvador haki Australiaan ja Yhdysvaltoihin, mutta ei läpäissyt kielikoetta. Hän päätyi Haukiputaalle hoiva-avustajaksi ja sitten oppisopimuskoulutuksen kautta lähihoitajaksi.Juha Virranniemi / Yle

Filippiiniläinen sairaanhoitaja Rey Salvador tuli Suomeen neljä vuotta sitten nähtyään ilmoituksen hoiva-avustajan paikasta Esperi Carella. Viimein hänellä on mahdollisuus hakea myös sairaanhoitajan töitä, koska taskussa ovat tuoreet tutkintopaperit.

Hoivakodissa Haukiputaalla työskentelevä Salvador ei ole vielä päättänyt, mitä aikoo tehdä.

– Minulla on vakituinen työpaikka ja ilmapiiri on täällä aika hyvä. Tykkään olla vanhusten kanssa, isovanhempiensa kasvattama mies kertoo suomeksi.

Salvadorin mukaan myös vanhukset pitävät hänestä.

– Tottakai!

Salvador on yksi kahdeksastatoista Euroopan ulkopuolelta tulleesta hoitoalan ammattilaisesta, joka on saanut tutkintonsa täydennettyä ja tunnustettua Sotesilta-täydennyskoulutushankkeessa. Noin sata on koulutuksessa paraikaa. Tulijoita olisi, mutta EU-rahoin maksettu hanke loppuu syksyllä ja ministeriöissä vasta mietitään, löytyykö kotimaasta rahaa koulutuksen vakinaistamiselle.

– Maahanmuutto ei pelasta mitään niin kauan kun tutkintojen tunnustamisen polkua ei saada viralliseksi toiminnaksi. Jos tätä ei saada ratkaistua, niin sairaanhoitajaksi pätevöityminen on todella hidas ja raskas tie, Tehyn Koivuniemi patistaa.

Filippiiniläishoitajista käydään kansainvälistä kisaa. Esimerkiksi Saksalla on sopimus Filippiinien kanssa hoitajien maahantuonnista. Suomella ei ole ollut maassa edes suurlähetystöä kahdeksaan vuoteen. Nyt sen uudelleen avaamista suunnitellaan.

Filmiryhmä hoivakotiin

Selväksi on tullut sekin, että johtamisen pitää parantua jotta hoitajat pysyvät alalla. Vaaraman mielestä vanhustyön johtajille pitäisi olla erityisiä koulutusohjelmia. Johtajakoulutus pitäisi tarjota ja sitä pitäisi edellyttää kaikilta hoitoalan johtajilta.

Esperi Caressa on lisätty esimieskoulutusta sekä hoitajien ja ruoka- ja pyykkihuoltoa pyörittävän tukihenkilöstön määrää. Ongelmista voi ilmoittaa anonyymin ilmiantokanavan kautta.

– Uskon että maine korjataan tekojen kautta. Nyt panostetaan todella siihen, että työolot ja arki ovat jokaiselle hyvät, Pajamo sanoo.

Laura Lepola ryhmäkoti Metsätähdessä Rovaniemellä
– Hyvä hoitaja on meitä varten, sanoo ryhmäkoti Metsätähdessä Rovaniemellä asuva Laura Lepola.Annu Passoja / Yle

Kaikki haastatellut sanovat, että vanhustenhoidon maine on saatava pelastettua, muuten ei tule mistään mitään. Jos ja kun työolot paranevat, hoitajien puskaradio kyllä tiedottaa. Tie on kuitenkin hidas siihen nähden, että hoitoalan hakijamäärät olisi jo pitänyt saada nousuun.

Auttaisiko hoivakotiin sijoittuva vetovoimainen draamasarja? Professori Vaarama innostuu heti. Syke-sarjan fiktiivisellä traumapolillakin vanhusta käänneltiin Vaaraman mukaan “kuin esinettä”, joten tilausta olisi toisenlaiselle julkikuvalle.

Valoisan fiktiosarjan lisäksi aineksia olisi Vaaraman mukaan myös tosi-tv-sarjaan.

– Meillä on Suomessa upeita paikkoja täynnä elämää. Näitä pitäisi tuoda esiin!

Pakollista soveltuvuuskoetta odotetaan yhä

Samalle kun hoitajia etsitään hiki otsalla, pitäisi hyväksyä se että kaikkia ei saa kelpuuttaa hoitotyöhön. Hallitus poisti muutamaksi vuodeksi oppilaitoksilta mahdollisuuden karsia lähihoitajaopiskelijoita soveltuvuuden perusteella, mutta vuosi sitten tuo mahdollisuus palautettiin.

– Koulutuksen järjestäjät voivat nyt itse päättää, käyttävätkö he pääsy- ja soveltuvuuskokeita lainkaan ja millaisia välineitä arvioinnissa käytetään, kertoo opetusneuvos Anne Mårtensson Opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Hoitoalan ammattijärjestöt ovat pitkään vaatineet pakollista soveltuvuuskoetta, mutta odotus näyttää jatkuvan vielä vuosikausia. Ministeriössä kun ajateltiin, että ennen soveltuvuuskokeen määräämistä pitää järjestää tutkimushanke, jossa selvitetään paras tapa mitata soveltuvuutta. Tutkijoita hankkeeseen ei kuitenkaan löytynyt.

Oppilaitos voi kyllä viedä opinto-oikeuden lähihoitajaopiskelijalta, jos soveltumattomuus on ilmiselvää. Se vaatii vedenpitävää näyttöä potilasturvallisuuden toistuvasta vaarantumisesta. Opinto-oikeuden eväys on perin harvinaista, kyse on yksittäistapauksista vuodessa.

Pahimmat tapaukset päätyvätkin yhä Valviran syliin. Toissa vuonna ammattioikeutensa menetti 47 lähihoitajaa. Useimmiten kyse on vakavasta päihdeongelmasta, esimerkiksi kovien huumeiden käytöstä. Joskus myös vakavista mielenterveysongelmista.

– Tämä koskee tietysti vain hyvin pientä osaa hoitajista, mutta kun ei saisi ollenkaan valmistua sellaisia henkilöitä, jotka ovat vakava vaara potilasturvallisuudelle, toteaa Valviran ylijohtaja Markus Henriksson. Päihdeongelmat ovat Valviran selvitysten mukaan alkaneet opiskeluaikana tai jo sitä ennen.

Valvira toivoo sekä tarkempaa valvontaa että soveltuvuuskokeita. Soveltuvuuskokeita vaatii myös Marja Vaarama, joka uskoo että ne myös osaltaan nostaisivat koulutuksen arvostusta.

Arvostuksen nousu niin koulutuksen, hoitotyön kuin vanhusten suhteen on välttämätöntä. Hoitajan pitää voida olla ylpeä työstään. Vaarama ottaa vertauksen avuksi ja sanoo, että hoitajan pitää voida mennä hoivakodin nimeä kantavissa verkkareissa ylpeänä julkiselle paikalle.

Tämä on mahdollista, mutta asioita pitää alkaa tapahtua heti.

– Kello on kymmenen yli siitä, kun olisi pitänyt toimia.

Millä keinoilla hoitoalasta saataisiin houkuttelevampi? Keskustele aiheesta lauantaihin kello 23 asti.