Revontulien kuvaaminen on valotuksen ja vakauden taitolaji

Revontulien bongaus kiinnostaa entistä useampaa. Tänä talvena sille on tarjoutunut monia mahdollisuuksia Etelä-Suomesta Pohjois-Lappiin asti.

revontulet
Revontulet Strömsössä 18.2.
Timo Alanko sai taltioitua näyttäviä revontulia Vaasassa 18.2 Strömsön uimarannalla. Timo Alanko / Ursan Taivaanvahti

Vaasalainen Timo Alanko laukaisee Canon-merkkisen kameransa kuuden sekunnin valotuksella. Jalustalla oleva kamera tallentaa tummalla taivaalla väreilevät valojuovat, jotka täyttävät Pohjanmaan taivaan vihreän eri sävyillä. Ilta on taivaantapahtumia ja erityisesti revontulia kuvaavalle henkilölle onnistunut.

Alanko on erikoistunut taivaan eri ilmiöiden ja ennen kaikkea revontulien kuvaamiseen. Kuvia hän julkaisee Tähtieteellisen yhdistyksen Ursan Taivaanvahti (siirryt toiseen palveluun)-havaintojärjestelmään, jonne kerätään tähtitieteellisten ja ilmakehän ilmiöiden havaintoja. Tietoja ja kuvia tulee ympäri Suomea.

Revontulien kuvauksessa tärkeää on valosaasteilta vapaa, tarpeeksi pimeä paikka. Alanko päätyi haastatteluiltana Vaasan Strömsön uimarannalle. Toimittajan ja haastateltavan yllätykseksi revontulet saivat taivaan elämään.

revontulet Vähässäkyrössä 18.2.
Revontulien yleisin väri on vihreä, joka on lähtöisin elektronien virittämistä happimolekyyleistä.Satu Rajamäki / Ursan Taivaanvahti

Kuvaamista jalustalla ja kaukolaukaisijalla

Revontulien kuvaaminen ei ole helppoa, vaan vaaditaan kärsivällisyyttä. Kuvauksessa tärkeää on myös kunnon kalusto. Alangon mukaan hyvien revontulikuvien saaminen edellyttää pitkää valotusaikaa. Täten jalusta on erityisen tärkeä.

– Ilman jalustaa ei tahdo revontulikuvauksesta tulla mitään. Jos jalustaa ostaa, niin ei kannata kevyintä ja halvinta mallia ostaa.

Alanko suosittelee käyttämään myös joko langallista tai langatonta kaukolaukaisinta.

– Näin vältetään tärinät ja heilahdukset, kun ei tarvitse koskea kameraan.

Kuva on hyvin eri näköinen kuin näkymä todellisuudessa. Kun normaalisti ihmissilmä näkee taivaalla vaalean ja vihreän sävyjä, saa kamera tallennettua herkkyyden ja valotusajan myötä myös violetin ja punaisen sävyjä.

Mikäli revontulikuvaukseen haluaa satsata, on myös linssin oltava valovoimainen. Kuvia haastatteluiltana Alanko otti myös action-kameran avulla 15 sekunnin valotuksella kuvia.

– Jos herkkyys riittää tälle revontulimassalle, niin siitä saa liikkeen esille ja saa koostettua videon, Alanko kertoo.

Myös muutamilla puhelinmerkeillä saa säädettyä valotusaikaa. Alangon mukaan tällöin tarvitaan kuitenkin jalustaa.

revontulet Vähässäkyrössä 18.2.
Revontulet aiheutuvat aurinkotuulen varautuneiden hiukkasten osumisesta maan ilmakehään. Satu Rajamäki / Ursan Taivaanvahti

Loistavat olosuhteet

Tähdet ja avaruus -lehden päätoimittaja Marko Pekkolan mukaan suomalaiset ovat erittäin aktiivisia revontulien kuvaajia. Onhan mahdollisuudet nähdä revontulia esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan verrattuna paremmat.

– Ratkaisevaa ovat leveysasteet. Mitä korkeammalla ollaan leveysasteilla, niin sitä parempi tilanne on. Mikä lopulta kuitenkin ratkaisee on pilvisyyden määrä. Tilastoissa selvästi parhaimmat olosuhteet Pohjoismaista on pohjoisimmassa Lapissa, Pekkola kertoo.

Isoista, koko Suomen kattavista revontulinäytelmistä tulee Ursalle satoja havaintoja. Pienemmistä, esimerkiksi vain Pohjois-Suomessa näkyvistä esiintymistä havaintoja kertyy kymmeniä.

Verrattaessa muihin talviin, on revontulia näkynyt tänä vuonna vain vähän. Syynä tähän on auringonvaiheet. Seuraavaa aktiivista auringon vaiheiden kautta tutkijat ennustavat Pekkolan mukaan vuosien 2023-2026 välille.

Historiaa kuitenkin tänä vuonna revontulien saralla tehty, kun suomalaiset revontuliharrastajat löysivät uuden revontulityypin. Nimeksi se sai dyynit.

– Meille on tullut paljon vanhoja revontulidyyneistä. Ihmiset ovat heränneet asian pariin ja lähettäneet meille havaintoja esimerkiksi vuodelta 2015, Pekkola kertoo.

Löytö uutisointiin yli 500 mediassa aina Vietnamia ja Nigeriaa myöten.

Revontulet Strömsössä 18.2.
Revontulia näkyy sitä enemmän, mitä lähempänä napoja ollaan. Timo Alanko / Ursan Taivaanvahti

Paljon muutakin nähtävää

Mikäli revontulet eivät kiehdo, riittää taivaalla nähtävää. Alankoa kiehtovat halot, kangastukset ja helmiäispilvet. Näistä jälkimmäisiä pystyy taltioimaan myös puhelimella. Helmiäispilviä on Alangon mukaan kahdenlaisia.

– Ykköstyypin pilvet ovat happojäätä, lähinnä typpi-, mutta taitaa siellä olla rikkihappoakin. Pilvet ovat tasaisia ja huntumaisia. Kauniimmat pilvet kuitenkin muodostuvat vesijäästä. Pilvet ovat lohenpunaisia, lähes luonnottoman näköisiä, mutta kauniita, Alanko kertoo.

Myös Venus on nähtävissä, mutta illan edetessä ja yön lähestyessä se laskee horisonttiin.

– Taivaalla riittää kyllä kuvattavaa, Alanko vakuuttaa.

Alanko seuraa useita avaruussää-sivustoja, jotka kertovat revontulien mahdollisuuksista. Ennusteita voi seurata esimerkiksi SpaceWeather (siirryt toiseen palveluun)- ja Ilmatieteenlaitoksen (siirryt toiseen palveluun) -sivuilta.