Voisivatko Pohjanmeren jättipadot suojella meitä ilmastonmuutoksen aiheuttamalta merenpinnan nousulta?

Huimalla ehdotuksella halutaan herättää keskusteluja ilmastomuutoksen valtavista vaikutuksista ympäristöömme.

tiede
Ranskan ja Iso-Britannian välille ehdotetun padon poikkileikkaus.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Merentutkijakaksikko Alankomaista ja Ruotsista ehdottaa kahden jättimäisen padon rakentamista Pohjanmereen. Padoilla olisi tarkoitus torpata ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu Pohjois-Euroopassa.

Hollantilainen Sjoerd Groeskamp ja ruotsalainen Joakim Kjellsson kertovat ajatuksestaan artikkelissa, joka on julkaistu Bulletin of the American Meteorological Societyn sivuilla. (siirryt toiseen palveluun) Siitä uutisoivat muun muassa Dagens Nyheter (siirryt toiseen palveluun), The Guardian (siirryt toiseen palveluun)ja The New York Times. (siirryt toiseen palveluun)

Huiman suunnitelman mukaan Ranskan ja Englannin välille rakennettaisiin 160 kilometriä pitkä pato. Toinen, peräti 475 kilometriä pitkä pato yltäisi Pohjois-Skotlannista Norjaan.

Tutkijoiden mielestä patojen rakentaminen on täysin mahdollista sekä teknisesti että taloudellisesti.

Esimerkiksi Ranskan ja Englannin välillä meri ei ole millään kohdin juuri sataa metriä syvempi. Skotlannin ja Norjankin välillä on keskimäärin vain 127 metriä syvää, vaikka aivan Norjan rannikolla merenpohja sukeltaakin noin 320 metriin.

Groeskampin mukaan nykyisinkin kyetään tekemään rakennustöitä 500 metrinkin syvyydessä.

"Kustannukset olisivat siedettäviä"

Tutkijat laskevat, että padot maksaisivat jotain 250 - 500 miljardin euron välillä.

Kun summan jakaa 20 vuodelle, kuluttaisivat rakennustyöt vain 0,1 prosenttia padoista hyötyvien 14 maan yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta. Tähän arvioon he päätyivät tutkittuaan Etelä-Koreassa rakennettujen suurpatojen kustannuksia.

Englannin ja Ranskan sekä Norjan välille ehdotetut padot
Jyrki Lyytikkä / Yle

Sen sijaan esimerkiksi kalastukselle tai merenkululle aiheutuvia tappioita ei ole laskelmissa huomioitu. Lisäksi esimerkiksi jokien mereen tuomaa makeaa vettä pitäisi pumpata jatkuvasti padon toiselle puolen.

Mutta vaikka rakentaminen kävisi kalliiksi, tulisi vielä kalliimmaksi, jos veden nousuun ei varauduttaisi millään tavoin, Groeskamp huomauttaa. Tutkijoiden arvio on, että padot suojelisivat noin 25 miljoonaa ihmistä merenpinnan nousun aiheuttamilta ongelmilta.

Suomalainen asiantuntija: Rakentaminen olisi mahdollista, mutta...

Kansainvälinen ilmastopaneeli ennustaa, että merivesi nousee vuoteen 2100 mennessä 30-60 senttiä, vuoteen 2300 mennessä 5,4 metriä. Vuoteen 2500 mennessä nousua voi kertyä peräti kymmenen metriä.

Ehdotuksellaan Groeskamp ja Kjellsson haluavatkin ensisijaisesti kiinnittää ihmisten huomion tämän kehityksen aiheuttamiin valtaviin ongelmiin.

Samaa korostaa myös Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Harri Kuosa. Hän uskoo, että insinööriratkaisuna patojen rakentaminen voisi olla jollain lailla mahdollista.

Sen sijaan ympäristön kannalta moinen patojärjestelmä olisi paljon ongelmallisempi.

Juutinrauman silta.
Itämeren sulkeminen Juutinrauman kohdalta olisi vähempitöistä, mutta Itämeren ongelmia se ei ratkaisisi sen enempää kuin Pohjanmereen suunnitellut sillat. Johan Nilsson / EPA

Koko padon suojassa oleva vesialue muuttuisi ajan mittaan käytännössä järveksi. Näin kävisi myös Itämerelle. Joet toisivat jatkuvasti uutta makeaa vettä, eikä Itämeri saisi enää suolaisen veden pulsseja Pohjanmereltä.

– Vähitellen koko pohja muuttuisi hapettomaksi ja kuolleeksi. Kaikki merielämä kuolisi ja kaikki merilajit katoaisivat: turska, silakka, simpukat ja rakkolevä, Kuosa listaa.

– Kyseessä olisi hyvin omituinen systeemi. Sitä ei edes osaa ajatella, millainen se olisi. Ei sitä voisi verrata meidän järviimmekään.

Kuosa pitää ajatusta muutoinkin kaikin puolin mahdottomana. Kuka esimerkiksi päättäisi patoaltaan vedenkorkeuden? Olisiko se nykyinen vai keinotekoisesti korkeampi?

Ehdotus antaa ajattelemisen aihetta

Kuosa korostaa kuitenkin, että on aina hyvä, jos ihmisen ajattelevat luovasti, "boksin ulkopuolelta". Taustallahan on vakava huoli, jos ennusteet pitävät paikkansa.

– Vaikka realismi on tutkijakaksikon pohdinnoista kaukana, kertoo pohdinta ongelman laajuudesta ja skaalasta, hän sanoo.

Kuosan mukaan on myös hyvä, että vedenpinnan nousua joudutaan ajattelemaan juuri Euroopassa. Täälläkin aletaan ehkä ymmärtää, kuinka vakavasta asiasta on kyse.

Afsluitdijk -pato Hollannissa.
Hollannilla eli virallisemmin Alankomailla on kokemusta suurten patojen rakentamisesta. Vuonna 1933 valmistunut Afsluitdijk-pato sulki Pohjanmereen kuuluneen Zuiderzeen-lahden järveksi. Padon päällä kulkee valtatie E-22. AOP

Groeskampin ja Kjellssonin esiin nostama huoli on hyvä esimerkki ilmaston lämpenemiseen liittyvistä ongelmista, joita meidän alettava miettiä, Kousa sanoo.

Kuosa muistuttaa myös, että vaikka meidän sukupolvemme pärjäisikin, joudutaan tulevaisuudessa kamppailemaan näiden kysymysten kanssa. Aluksi ongelmia voidaan ehkä ratkoa alueellisisesti, mutta tulevaisuudessa se ei riitä.

Suomen tilannetta helpottaa maan kohoaminen, mutta ei loputtomiin. Kuosan mukaan ei ole ihme, että artikkelin pääkirjoittaja on kansallisuudeltaan alankomaalainen. Alankomaissa maanpinta on jo nyt monin paikoin merenpintaan nähden niin alhaalla, että siellä on pakko katsoa tulevaisuuteen.

– On vaikea elää paikassa, jossa ennen oli kuivaa, mutta nyt kaksi metriä vettä. Se tekee tiettyjä asioita hankaliksi, Kuosa hymähtää.

Korjattu 4.3. klo 9:50: Tutkimusartikkelin julkaisulinkki korjattu johtamaan oikealle sivustolle.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus