Suomalaiset tintit oppivat videokuvista, millaisia haukkapaloja ei kannata syödä

Kitkerä ötökkä saa tiaisen ravistelemaan päätään ja hankaamaan nokkaansa. Kun toinen tintti näkee reaktion, se osaa välttää samaa virhettä. Tutkimus osoitti, että video riittää opettajaksi.

tiaiset
Talitintti oksalla.
Talitiaiset ovat varsin nokkelia ja sopeutuvaisia ravinnon hankinnassa. Kuvituskuva Rex Features / AOP

Tali- ja sinitiaset oppivat olemaan syömättä pahanmakuisia ruokia nähtyään videolta, miten jotkin haukkapalat inhottavat toisia tinttejä, osoitti Cambridgen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkimus, joka on juuri julkaistu Journal of Animal Ecology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Tutkimuksen linnut oli pyydystetty Suomen luonnosta, ja kokeet tehtiin Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden tutkimusasemalla Konnevedellä.

Kaikki saalistajat joutuvat puntaroimaan, mitä hyötyjä ja haittoja saaliilla on. Tinttien puntarissa ovat ötököiden ravintoarvot ja myrkylliset kemikaalit, joista monet maistuvat kitkerälle.

Tutkimuksen mukaan toisten tarkkailulla – sosiaalisella tiedonsiirrolla – saattaa olla huomattava merkitys sille, miten lintulajit löytävät ruokaa, joka ei ole niille ennestään tuttua.

Informaation kierrättäminen voi selittää myös sitä, miksi eri lajeihin kuuluvat linnut parveilevat yhdessä.

Sini- ja talitiaiset etsivät usein ruokaa yhdessä, ja niillä on samanlainen ruokavalio. Niillä on siis paljon tilaisuuksia oppia toisiltaan.

– Toisiaan tarkkailemalla linnuilta kuluu vähemmän aikaa ja energiaa uusien ravintolähteiden löytämiseen. Ne myös auttavat toisiaan välttämään myrkyllisen ruoan haittavaikutuksia, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, Cambridgessa väitöskirjansa tehnyt ekologi Liisa Hämäläinen.

Tutkimuksessa olivat mukana myös Jyväskylän ja Helsingin yliopistot.

Tunnettu esimerkki tiaisten tiedonsiirrosta on lähtöisin 1920-luvulta. Swaythlingin pikkukaupungissa Englannissa muutama sinitiainen huomasi, että kotien kynnyksille tuotujen maitopullojen korkki oli helppo nokkia rikki. Tieto maitoapajista levisi myös talitinttien joukossa ympäri Britannian ja muuallekin.

Punainen väri varoittaa

Monet hyönteiset pyrkivät pitämään saalistajat loitolla kitkerältä maistuvilla kemikaaleilla ja niistä varoittavilla kirkkailla väreillä. Suomen luonnossa tutuin tätä aposematismiksi kutsuttua keinoa käyttävä koppiainen on leppäkerttu.

Leppäkertut puolustautuvat erittämällä jalkanivelistään karvasta alkaloidinestettä. Se sisältää myös pyratsiinia, voimakkaasti haisevaa kemikaalia, joka kertoo hyökkääjälle, ettei luvassa ole makupala. Matkan päästä selvin varoitus on leppäkertun punainen väri.

Australialais-brittiläinen tutkimus (siirryt toiseen palveluun) osoitti joitakin vuosia sitten, että mitä punaisempi leppäkerttu on, sitä pahemmalta se maistuu. Ihmisen silmällä punavärin sävyjä ei aina erota, mutta tutkimuksessa havaittiin, että kottaraisille ne olivat selviä.

Kirkas väri ja kitkerä maku ovat henkivakuutus, joka maksaa leppäkertulle paljon energiaa. Leppäkerttu, jolla on hyvät ruoka-apajat, kykenee sijoittamaan selvimpiin varoitusmerkkeihin, kertoi australialaisen Deakinin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) etologi John Endler.

Varoitusvärit toimivat kuitenkin vasta, kun linnut tietävät niiden merkityksen. Oppimattomille saalistajille kirkkaat värit tekevät hyönteisistä erityisen helppoa riistaa, toteaa Hämäläinen.

Pitkään luultiin, että oppi tulee kantapään kautta tai tässä tapauksessa pahana makuna omassa nokassa. Viime vuosina tutkimukset ovat todistaneet muistakin tiedonhankintakeinoista. Cambridgen tutkimus vahvisti videokokeillaan, että kaverien tarkkailu on sellainen.

Kitkerä maku puistattaa

Tutkimuksessa kullekin tiaiselle näytettiin video siitä, miten toinen lintu reagoi siepattuaan kitkerän suupalan. Linnut muun muassa puhdistivat tarmokkaasti nokkaansa ja pudistelivat päätään.

Kokeissa käytettiin hyönteisten sijasta pieneen paperipakettiin kätkettyjä mantelilastuja. Osa oli kasteltu kitkerältä maistuvassa liuoksessa.

Niiden paketit oli merkitty selvästi erottuvalla mustalla neliösymbolilla. Makoisissa paketeissa kuviona oli risti.

Kun videoita katselleille linnuille tarjottiin samanlaisia paperinyyttejä, sekä sini- että talitiaiset valitsivat vähemmän sellaisia, jotka olivat inhottaneet videoiden lintuja.

Sinitiasten parhaita opettajia olivat lajitoverit, talitintit puolestaan ottivat oppia yhtä lailla muilta talitiaisilta kuin sinitiaisilta.

Aiemmin oletettiin, että tarkkailutaidot olisivat talitiaisella paremmat kuin sinitiaisella, mutta noissa tutkimuksissa keskityttiin hyvältä maistuvaan ruokaan.

Talitintti orrella tv-ruudun ääressä.
Kokeeseen osallistunut talitiainen seurasi kiinnostuneena videota toisen linnun ruokailusta. Liisa Hämäläinen / Cambridgen yliopisto

Pari vuotta sitten Nature Ecology & Evolution -lehdessä (siirryt toiseen palveluun) julkaistun vastaavan talitinttitutkimuksen tulokset olivat uskomattoman hyviä, iloitsi videotutkimusmenetelmän kehittänyt Jyväskylän yliopiston professori Johanna Mappes.

Talitiaiset näkivät videon vain kerran ja osasivat heti välttää pahanmakuista saalista selvästi paremmin kuin kontrolliryhmä, vaikka pahanmakuiset saaliit olivat huomattavasti helpompia löytää kuin hyvänmakuiset, Mappes kertoi tuolloin yliopistonsa sivulla (siirryt toiseen palveluun).

Tieto saattaa olla hyvä uutinen esimerkiksi tilanteissa, jossa myrkyllinen vieraslaji leviää populaatioon, Mappes sanoi.

Talitintti osaa olla ovela

Monella lintulajilla on Euroopassa mennyt viime vuosikymmeninä yhä huonommin (siirryt toiseen palveluun), mutta sekä sini- että talitiaiskannat ovat vahvoja. Lajien hyvä sopeutumiskyky antaa niille myös suotuisia tulevaisuudennäkymiä.

Toissa vuonna julkaistu ruotsalainen tutkimus kertoo yhden esimerkin siitä, mihin talitintti pystyy.

Lundin yliopiston tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan sillä on pienistä aivoistaan huolimatta yhtä hyvä itsehillintäkyky kuin linnuista älykkäimpiin kuuluvalla korpilla ja ihmisen lähisukulaisella simpanssilla. Itsehillinnän on aiemmin oletettu kulkevan käsi kädessä isojen aivojen kanssa.

Kokeessa pantiin ruokaa läpinäkyvään muoviputkiloon. Linnut, jotka alkoivat nokkia putkiloa, reputtivat testin impulsiivisuutensa vuoksi. Puhtaat paperit sai, jos malttoi käyttää aikaa siirtyäkseen putken aukolle, josta ruoka oli helppo napata. 80 prosenttia teki niin.

Samat Lundin yliopistot biologit ovat havainneet talitinteillä myös taidon, joka sivuaa Cambridgen yliopiston tuloksia. He havaitsivat, että talitintit ovat linnuiksi poikkeuksellisen taitavia tarkkailemaan muita ja muistamaan näkemänsä, jopa vuorokauden ajan.

Tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan talitintti voi istuskella kaikessa rauhassa pitkänkin matkan päässä katselemassa, minne jonkin toisen lajin yksilö kasaa talvivarastoa, ja käydä myöhemmin varastamassa sen. Kikka onnistui erityisen hyvin naarastinteiltä.

Voit keskustella tästä aiheesta keskiviikkoon kello 23:een asti.

Kuinka hyvin tunnistat lintuja? Testaa Yle Luonnon lintutestissä.

Lue myös:

Kuka lintulaudallasi ruokailee: opas talvilintujen tunnistamiseen.