Lääketieteen opiskelijat bongasivat tv:n sairaalasarjoista useita virheitä ja ihmeellisyyksiä: "Ohjelmissa ei potilaita hirveästi tutkita"

Pyysimme opiskelijoita arvioimaan sairaalasarjoja ja kertomaan, miten hyvin tai huonosti ne vastaavat todellisuutta.

Lääkärisarjat
Kaksi naista ja mies katsovat kameraan päin
Mia Muhonen, Kristiina Makkonen ja Oskari Välimäki ovat lääketieteen opiskelijoita. Kahden vuoden päästä heistä tulee lääkäreitä.Yrjö Hjelt / Yle

Televisiossa ja erilaisissa suoratoistopalveluissa pyörii jatkuvasti lukuisia sairaalasarjoja. On Greyn anatomiaa, Housea, Holby Cityn sairaalaa, Casualtya ja Sykettä.

Monet lääketieteen opiskelijat seuraavat näitä sarjoja. Myös jotkut opettajat ottavat sairaalasarjat puheeksi.

Millaisen kuvan sarjat antavat lääkäreistä tai sairaaloista? Kolme tulevaa lääkäriä katsoi sarjoja Ylen pyynnöstä ja arvioi, mikä niissä on hyvää ja mikä huonoa.

Kristiina Makkonen, Mia Muhonen ja Oskari Välimäki ovat lääketieteen kandidaatteja ja neljännen vuoden lääketieteen opiskelijoita. He valmistuvat kahden vuoden kuluttua.

Nainen katsoo kameraan päin.
Espoolainen Mia Muhonen ihmettelee, miksi sairaalasarjoissa monet rutiinitutkimukset jätetään tekemättä.Yrjö Hjelt / Yle

Makkonen kertoo, miten viime syksynä hänelle opetettiin kuinka tajutonta potilasta pitäisi elvyttää.

– Opetusta antanut lääkäri sanoi, että älä sitten elvytä niin kuin tv-sarjoissa eli älä hyppää potilaan päälle.

– En usko, että kukaan lääketieteen opiskelija ottaa näitä sarjoja todesta, sanoo kurssikaveri Oskari Välimäki.

– Yksi opettaja lopettaa luennot aina tohtori Housen kuvaan, kertoo kolmas kurssikaveri Mia Muhonen.

Kaikki kolme kuuluvat myös Vastalääke-yhdistykseen (siirryt toiseen palveluun), joka pyrkii levittämään lääketieteelliseen keskusteluun oikeaa tietoa. Sen jäseninä on lääketieteen opiskelijoita eri puolilta Suomea.

Oskari Välimäki on yhdistyksen puheenjohtaja, Makkonen ja Muhonen hallituksen jäseniä. Yhdistyksen nettisivusto on ehdolla Vuoden journalistiseksi teoksi (siirryt toiseen palveluun).

Käsiä ei koskaan pestä

Kolmikon mielestä sairaalasarjat ovat yllättävän todenmukaisia ja lääketieteelliset faktat ovat pääosin kohdillaan. Toisaalta tietyt virheet toistuvat jatkuvasti.

Nainen katsoo kameraan päin.
Helsinkiläisen Kristiina Makkosen mukaan sairaalasarjoissa mennään usein leikkaussaliin väärissä vaatteissa.Yrjö Hjelt / Yle

– Ohjelmissa ei potilaita hirveästi tutkita, vaan mennään heti johtopäätökseen. Esimerkiksi kaikki epämediaseksikkäät rutiinitutkimukset kuten tuseeraus jää tekemättä, Mia Muhonen sanoo.

Tuseeraus on peräsuolen kautta sormilla tunnustellen tehtävä tutkimus.

Kristiina Makkonen ihmettelee, että työnjako ohjelmissa menee välillä täysin pieleen.

– Joskus kirurgi on mukana työntämässä sänkyä osastolta leikkaussaliin, mitä ei siis oikeasti koskaan tapahdu.

Oskari Välimäen silmiin pistää puutteet sairaaloiden hygieniassa.

– Harvoin näkee käsien desifiointia, joka on sairaalassa tosi tärkeää.

Lääkärit auttavat tekemisessä

Suomalainen sairaalasarja Syke on valloittanut katsojat. Sadat tuhannet ihmiset seuraavat säännöllisesti vuonna 2014 alkanutta sarjaa televisiossa ja Yle Areenassa.

Ohjelma on voittanut myös yleisöäänestyksen parhaan tv-ohjelman Kultainen Venla (siirryt toiseen palveluun) palkinnon vuonna 2016.

Neljännen kauden yleiskuvassa vasemmalta: Marleena (Tiina Lymi), Lenita (Lena Meriläinen), Johanna (Leena Pöysti) ja Iiris (Iina Kuustonen).
Sykkeen hoitajat Marleena, Lenita, Johanna ja Iiris eli Tiina Lymi, Lena Meriläinen, Leena Pöysti ja Iina Kuustonen.Yle / Jussi Nahkuri

Sykkeen pääkäsikirjoittajana toimii Anne Prokofjeff. Lisäksi jokaista jaksoa kirjoittavat useat muut käsikirjoittajat. Asiantuntijalääkärit tarkistavat, että kaikki asiat ovat ammatillisesti oikein.

– Lääkärit tulevat mukaan jo ideointivaiheessa. He voivat antaa hyvinkin yksityiskohtaisia neuvoja aina repliikeistä alkaen. Lääkärit antavat lääketieteelliset anekdootit ja kuvaavat tarkasti miten hoitopolku tai operaatio etenee, Prokofjeff selittää.

Vaikka ohjelma on fiktiivinen, pyrkimyksenä on kuvata oikeita potilastapauksia draamallisin kääntein.

Käsikirjoittajat lukevat ulkomaisia ja kotimaisia lääketieteellisiä artikkeleita, lääkäreiden muistelmia, hoitaja.net-sivustoa (siirryt toiseen palveluun) ja haastattelevat asiantuntijoita.

– Nojaamme taustatutkimukseen. Emme keksi potilaskeissejä, vaan ne perustuvat aina todellisiin tapauksiin.

Prokofjeffin mukaan Sykkeessä panostetaan siihen, että kaikki olisi lääketieteellisesti oikein. Lääkärien ja hoitohenkilökunnan dialogit ja tavat toimia tarkistetaan asiantuntijoilla moneen kertaan. Sairaanhoitajakonsultti voi ohjata näyttelijöitä kädestä pitäen ja toisinaan oikeat lääkärit ovat jopa mukana leikkaussalikohtauksissa neuvomassa, miten tehdään. Tuotannollisista syistä kaikkia operaatioita ei aina voida näyttää yksityiskohtaisesti.

Sykkeen pääkäsikirjoittaja Anne Prokofjeff.
Sykkeen pääkäsikirjoittaja Anne Prokofjeff sanoo, että potilaiden hoitamisessa kaikki ei mene aina heti putkeen, jotta katsoja voi jännittää, miten käy. Astor HeermanAstor Heerman

Anne Prokofjeff sanoo, että alan työntekijätkin seuraavat Sykettä aktiivisesti. Palautetta tulee jonkun verran varsinkin hoitajilta.

– Jotkut seuraavat sarjaa suurennuslasin kanssa. Virheiden bongailu kuuluu asiaan ja se on oikeastaan hauskaa.

Sairaalasarjat opetuksessa

Esa Rintala toimii Turun yliopistollisen keskussairaalan sairaalahygienia- ja infektiotorjuntayksikön ylilääkärinä. Hän myös opettaa tulevia lääkäreitä.

Rintalan mukaan lääketieteen opiskelijoiden kanssa puhutaan ajoittain tv:n sairaalasarjoista.

– Kun opiskelijat tulevat lääkikseen, olen siinä alussa heti varoittanut, että älkää ottako mallia tv-lääkäreistä. Joskus ohjelmissa voi silti olla lääketieteellisiä jippoja, joista voi olla hyötyä.

mies katsoo näyttöä
Esa Rintala opettaa lääketieteen opiskelijoille muun muassa suojaimien käyttöä ja sairaalahygieniaa.Yrjö Hjelt / Yle

Toinen huomio liittyy Rintalan erikoisalaan.

– Hygieniakäyttäytyminen sarjoissa on unohtunut täysin, siitä älkää ottako mallia, Rintala opastaa opiskelijoita.

Häntä harmittaa työnsä puolesta, miten huonosti hygienia toteutuu sairaalasarjoissa.

– WHO:n eli Maailman terveysjärjestön ohje on, että aina ennen potilaskontaktia kädet desinfioidaan. Sellaista lääkärisarjoissa ei koskaan tapahdu.

Rintala on pannut myös merkille, kuinka huonoa lääkäreiden suojautuminen on ohjelmissa.

– Suu-nenäsuojusta ei yleensä käytetä. Lääkärintakki pidetään auki, vaikka sen pitäisi olla kiinni. Se on suojavaate, jonka tarkoitus on suojata meidän omia vaatteita.

Yksi perusvirhe toistuu sairaalasarjasta toiseen: stetoskoopin säilytyspaikka.

– Ohje on, että lääkäri pitää stetoskooppia taskussa. Sitä ei siis pidetä kaulalla niin kuin tv-sarjoissa.

Sairaalasarjoissa on myös jatkuvasti hirvittävä kiire. Rintalan mukaan näin ei ole oikeassa elämässä.

– Enimmäkseen työskentely on rauhallista. Ei täällä juosta edestakaisin tai huudeta koko ajan.

Henkilökunta työskentelee sairaalasarjan leikkaussalissa.
Sykkeen leikkaussalikohtauksissa käytetään välillä oikeita lääkäreitä ja hoitajia.

Esa Rintalan mukaan sairaalasarjat ovat pääosin hyvin tehtyjä. Niiden katsomisesta ei ole opiskelijoille ainakaan haittaa.

– Kyllä niistä varmaan pääsääntöisesti on hyötyä, jos vaan muistaa, ettei ota suoraan mallia amerikkalaisesta sairaalakultuurista. Siinä on paljon eroa meihin.

Ei pelkkää hömppää

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan teho-osaston ylilääkäri Sari Karlsson nimeää suosikkisairaalasarjakseen Teho-osaston.

– Myös House oli aluksi kiva, kun siinä oli kaiken maailman ihmeellisiä tauteja.

Tosin Housessa on yksi asia, mikä on pistänyt silmään.

– Se, että kaikki tutkimustulokset saadaan heti ja yhden potilaan ympärillä on kymmenen lääkäriä, ei ole ihan todellisuutta.

Karlsson sanoo, että pääosin sairaalasarjat on lääketieteellisesti tehty oikein. Hän ei usko, että niistä olisi mitään suoranaista haittaa opiskelijoille. Karlsson myös opettaa lääketieteen opiskelijoita, kun heillä on tehohoitojakso.

Sairaalasarjoissa kuitenkin harmittaa eräs seikka.

– Niissä koko ajan elvytetään. Se ei ole todellisuutta, että koko ajan potilaita elvytetään.

Karlssonia myös ihmetyttää, kuinka paljon sairaalasarjoissa lääkärit ja hoitajat menevät mukaan potilaiden elämään.

– Jokaisella on varmasti koskettavia potilastapahtumia, mutta ei siinä tilanteessa voi romahtaa. Ei voi toimia niin tunteilla kuin sarjoissa tehdään, koska hoitamisesta ei silloin tulisi mitään.

vastuualuejohtaja Sari Karlsson
Sari Karlsson ei pidä sairaalasarjoista, joissa asetelmana on pahat lääkärit ja hyvä hoitajat.Jussi Mansikka / Yle

Sari Karlsson sanoo, että vaikeita potilastapauksia tulee jokaisen kohdalle.

– Enimmäkseen ajattelen silloin, että miten tätä kestää ja että tämä on ihan hirveä duuni, mutta jonkunhan tätäkin on tehtävä.

Nuorempana Karlsson katsoi sairaalasarjoja enemmänkin, mutta myöhemmin on tullut mitta täyteen oman ammattikunnan puolesta.

– En oikein pidä siitä, että lääkärit esitetään aika usein enemmän tai vähemmän tunteettomina kusipäinä. Kyllä lääkäritkin ovat ihan tuntevia ihmisiä ja kohtelevat potilaita hyvin.

Mitä voisi oppia?

Miten lääketieteen opiskelijat sitten kokevat sairaalasarjat. Voisiko niistä olla hyötyä, kun valmistuu ammattiin?

– Ehkä potilaiden kohtaamisesta, vuorovaikutustilanteista voisi ottaa oppia, pohtii Kristiina Makkonen.

Välillä ohjelmissa on tilanteita, joita ei osaa ajatella omaan todellisuuteen.

– House sanoi kerran, ettei halua tavata potilasta, koska hän ei hoida potilaita vaan sairauksia. Se oli vähän tönkösti sanottu, Makkonen muistelee.

Mies tietokoneen ääressä.
Lahtelaisen Oskari Välimäen mielestä sairaalasarjoissa desinfioidaan käsiä liian harvoin.Yrjö Hjelt / Yle

Oskari Välimäkeä harmittaa, että sairaalasarjoissa on aika usein täydellinen kaaos. Ihmiset säntäilevät sinne tänne.

– Oikeasti työ sairaalassa on paljon ammattimaisempaa kuin sarjoissa annetaan ymmärtää.

Lääketieteen opiskelijat ympäri Suomen innostuivat Sykkeestä, kun ohjelmaan tuli lääketieteen kandidaatti.

– Se on aiheuttanut opiskelijoissa hilpeyttä, Kristiina Makkonen sanoo.

Opiskelijat pystyivät samaistumaan, miten seniorilääkärin ja kandin välejä ohjelmassa kuvattiin. Kiinnostavaa oli myös seurata kuinka opiskelija toimi sairaalaympäristössä.

Yksi asia jäi mietityttämään Makkosta.

– Se oli vähän outoa, että se kandi oli yksin traumaosastolla. Yleensä me kuljetaan aina laumassa.

Lue lisää:

Hoitaja uudesta sairaalasarjasta: "Leikkaussalin ovi kävi kuin hollituvassa"

Tv:n sairaalasarjat rohkaisevat elvyttämään

"Mikä arvauskeskus tämä on!" – Potilaan kohtaaminen vaatii lääkäriopiskelijalta harjoittelua

Valmistuvat lääkäriopiskelijat: henkilökunnan tuki on palkkaa parempi houkutin – terveyskeskuksissa täyttämättä lähes 230 lääkärin paikkaa