Virolaisetkin tuijottavat itsenäisyyspäivänä televisiosta presidentinjuhlia – perinne kopioitiin Suomesta

Arkea maailmalta: Viro juhlii tänään 102-vuotispäiväänsä. Neuvostohistoriasta johtuen juhla on maalle erityisen tärkeä, kirjoittaa Ylen Tallinnan-toimittaja Silja Massa.

itsenäisyyspäivät
Silja Massa
Antti Haanpää / Yle

TALLINNA Itsenäisyyspäivän vietto alkoi Virossa tänä aamuna suomalaisille tutuilla sävelillä. "Mu isamaa, mu õnn ja rõõm", lauloivat tuhannet virolaiset, kun sinimustavalkoinen lippu vedettiin Pitkän Hermannin tornin salkoon Toompean mäellä Tallinnassa.

Sama Fredrik Paciuksen sävellys on myös Suomen kansallislaulu.

Lippu nostettiin täsmälleen auringonnousun hetkellä, kello 7.34.

Aikainen herätys ei näyttänyt haittaavan paikalle tulleita tallinnalaisia. Ihmiset hurrasivat laulujen ja puheiden välissä – virolaisittain maltillisesti toki – ja heiluttelivat ilmassa pieniä paperisia Viron lippuja.

Muualla maassa tilaisuutta seurattiin suorana tv-lähetyksenä.

Viron 100-vuotis itsenäisyysjuhlintaa  Tallinnassa.
Lapsen vaatteisiin oli kiinnitetty Viron liput Tallinnassa itsenäisyyspäivänä 24. helmikuuta 2018.Sasha Silvala / Yle

Itsenäisyyspäivä on Virossa yleinen vapaapäivä. Moni pakkaa sen kunniaksi kahvit termospulloon sekä eväät reppuun ja lähtee luontoon. Tallinnalaiset suosivat etenkin Virusuon pitkospuureittiä Lahemaan kansallispuistossa.

– Välillä tuntuu, että itsenäisyyspäivänä Virusuolla on enemmän väkeä kuin Tallinnan keskustan kaduilla, tallinnalainen Piret Kooli kertoo.

Tallinnassa Suomen Viron-instituutissa työskentelevä Kooli on viestintäalan ammattilainen, joka on asunut kymmenen vuotta elämästään Suomessa.

– Vietän molempien maiden itsenäisyyspäiviä. Suomen itsenäisyyspäivänä sytytän kaksi kynttilää ikkunalaudalle, Viron itsenäisyyspäivänä taas lähden eväsretkelle ystävien kanssa, hän kertoo.

Itsenäisyyspäivän iltana virolaiset istuvat tavallisesti iltaa perheen tai ystäväporukan kesken. Tyypillisessä illanvietossa syödään kilohailivoileipiä ja perunasalaattia sekä keksikakkua eli küpsisetortia.

Keksikerroksia sisältävä täytekakku syntyi aikana, jolloin kauppojen valikoima oli suppea. Rahkakermaa, vispikermaa ja keksejä löytyi kuitenkin lähes kaikkialta, ja melkein kaikilla oli kotona itse säilöttyjä marjoja. Näistä aineksista kehitetty kakku on virolaisten ikisuosikki.

Yksi Viron itsenäisyyspäiväperinteistä on suomalaisille erityisen tuttu. Myös Virossa liimaudutaan illalla television ääreen katsomaan, kuinka julkkikset kättelevät presidenttiparia. Seuraavana päivänä iltapäivälehdet listaavat presidentinjuhlien onnistuneimpia ja epäonnistuneimpia pukuvalintoja.

Vastaanotot aloitti aikoinaan presidentti Lennart Meri, joka omaksui tavan Suomesta.

Koska Tallinnan presidentinlinna on suurten tilaisuuksien järjestämiseen liian pieni, juhlien paikka vaihtuu vuosittain. Vastaanottoja on järjestetty esimerkiksi konserttisaleissa, museoissa ja teattereissa. Tänä vuonna ne ovat Keski-Virossa sijaitsevan Viljandin kaupungin Ugala-teatterissa.

Tämän vuoden erikoisuutena presidentti Kersti Kaljulaid on rohkaissut kutsuvieraita pukeutumaan kansallispukuihin. On kiinnostavaa nähdä, kuinka moni seuraa kehotusta.

Kersti Kaljulaid sotilasparaatissa 2018.
Kersti Kaljulaid itsenäisyyspäivän sotilasparaatissa 24. helmikuuta 2018.Valda Kalnina / EPA

Vaikka itsenäisyyspäivänä ei puhuta politiikkaa, Viron viime aikojen kireä poliittinen ilmapiiri näkyy juhlinnassa, sillä pääministeri Jüri Ratas on ilmoittanut, ettei osallistu presidentin juhliin.

Tämä on ensimmäinen kerta Viron jälleenitsenäistymisen jälkeen, kun pääministeri jättää presidentin vastaanoton väliin.

Ratas on väittänyt, ettei kyse ole poliittisesta kannanotosta, mutta politiikan asiantuntijat ovat toista mieltä. Presidentti Kaljulaid on kritisoinut viime aikoina voimakkaasti Viron hallituksen toimintaa, ja osa hallituksen jäsenistä puhunut avoimesti presidenttiä vastaan.

Pääministeri Rataksen lisäksi juhlat on kertonut jättävänsä väliin myös valtiovarainministeri Martin Helme.

Riehakkaaseen karnevaalitunnelmaan Virossa tuskin tänään törmää. Juhlinta on tyyliltään vakavahenkisempää: sotilasparaati, juhlajumalanpalvelus, seppeleenlaskuja muistomerkeille.

Päivän suuri merkitys ei silti jää epäselväksi ihmisten kanssa jutellessa.

Moni liikuttuu aiheesta puhuessaan, varsinkin 1980-luvun lopun laulavaa vallankumousta ja vuoden 1991 jälleenitsenäistymistä muistellessaan.

Piret Kooli oli vasta 18-vuotias vuonna 1989, kun Neuvostoliiton punalipun tilalle Pitkän Hermannin tornin salkoon vedettiin ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen Viron lippu.

Vielä tuolloin hän ei täysin ymmärtänyt, kuinka suuresta asiasta oli kyse.

– Meille neuvostoajan lapsille ei opetettu koulussa itsenäiseen Viroon liittyviä asioita. Minusta oli kasvanut aikuinen, joka ei tiennyt, mistä on kotoisin, Kooli kertoo.

– Vasta vuosien mittaan olen alkanut ymmärtää, mitä itsenäisyys todella tarkoittaa ja millaista on elää vapaassa maassa. Omat 30- ja 20-vuotiaat lapseni ovat syntyneet ja varttuneet vapaudessa. Heidän kokemusmaailmansa on aivan erilainen kuin minun.

Virolaisia milleniaaleja kutsutaan vapauden lapsien sukupolveksi. He eivät muista aikaa rautaesiripun takana.

Iso osa virolaisista kuitenkin muistaa. Siksi itsenäisyyspäivä on maassa erityisen suuri juhla. Itsenäisyys ei ole koskaan ollut Virolle itsestäänselvyys.