Sari Kontran kolumni: Söikö koira polkupyöräsi vai miksi istuit taas koko päivän?

Puhumme liikkumisen puolesta lapsille, mutta oma passiivinen esimerkkimme istuu tiukassa, opettaja Sari Kontra kirjoittaa.

Arkiliikunta
Sari Kontra, Yle, 19.12.2019
Juha Kivioja / Yle

Kuusi vuotta sitten minua pidettiin hulluna. Autoilun nimeen vannovassa Isossa-Britanniassa sain nopeasti huomion vesisateessa polkevana suomalaisena kummajaisena. Herätin huomiota myös tien päällä, sillä kevyenliikenteenväylien puuttuessa väistelin muuta liikennettä. Perillä vaihdoin lenkkarit korkkareihin ja ripustin vettä valuvan kuoritakkini opettajainhuoneen naulakkoon.

Ainakin nimellisesti urheiluun ja liikkumiseen satsaavassa skotlantilaisessa kotikaupungissani liikunta oli keskitetty sivistyneesti sisähalleihin, golfviheriöille tai tenniskeskuksiin, eikä arkiliikkumista tehty turhan helpoksi. Liikuntatunteja lukuun ottamatta myöskään oppilaani eivät liikkuneet juuri koulun oven ja auton välistä matkaa enempää, ja arkiaamujen ja -iltapäivien autoralli täytti kadut. Kurahousut loistivat poissaolollaan myös saarivaltiossa, sillä vesisateella (eli noin neljänä päivänä viikossa) vähäiset välitunnit vietettiin sisällä.

Nyt Suomessa asuessani minun ei tarvitse perustella työmatkaliikkumistani, ja turvallinen pyörätie vie kotoa työpaikalle saakka. Välitunteja ei vietetä sisällä juuri edes ääriolosuhteissa.

Viime vuosina myös kouluista on tullut entistä aktiivisempia, kun yli hallituskausien ylistetty ja sittemmin myös toiselle asteelle laajentunut (siirryt toiseen palveluun) Liikkuva koulu -ohjelma on saavuttanut opinahjot. Ohjelman puitteissa on muun muassa perustettu koulupäivien aikana toimivia kerhoja, parannettu välituntipihoja sekä kannustettu turvalliseen koulumatkaliikkumiseen (siirryt toiseen palveluun). Liikuntaa on myös lisätty osaksi muiden oppiaineiden opetusta. Ulkona oppiminen (siirryt toiseen palveluun), oppimisen tauottaminen rappusia juoksemalla sekä omaan lähiympäristöön toiminnallisesti tutustuminen ovat nykykoulussa parhaimmillaan osa jokaista arkipäivää.

Toki aktiivisten toimintatapojen omaksuminen osaksi omaa työtä ja koulun arkea on viime kädessä jokaisen opettajan oma päätös, mutta tutkimustulokset liikunnan hyödyistä ovat kiistattomat (siirryt toiseen palveluun). Liikkuva koulu -ohjelman parasta antia on sen levittämä tietoisuus liikunnan hyödyistä lasten ja nuorten oppimiselle ja yleiselle hyvinvoinnille. Liikunta näet parantaa muistia, tehostaa oppimista sekä auttaa keskittymään. Liikunta tarjoaa keinoja sosiaalisten taitojen opettelemiseen ja auttaa erilaisia oppijoita.

Myös liikkumisen on huomattu polarisoituvan. Liikkuvien vanhempien lapset liikkuvat passiivisista kodeista tulevia ikätovereitaan enemmän.

Koulupäivien tarjoama liikunta eri muodoissaan on tärkeässä roolissa erityisesti vähän liikkuvien lasten elämässä, sillä myös liikkumisen on huomattu polarisoituvan. Liikkuvien vanhempien lapset liikkuvat passiivisista kodeista tulevia ikätovereitaan enemmän.

Koulujen panostukset liikunnallisiin oppimisympäristöihin, toiminnallisuuteen ja koulumatkaliikuntaan vesittyvätkin helposti, jos autoralli jatkuu, ja aikuisten oma esimerkki on istuva ja passiivinen. Nykyisin vain joka viides suomalaisaikuinen liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.

Suuri osa päivittäisestä liikkumisestamme tapahtuu kodin ja työ- tai opiskelupaikan välillä. Tilastokeskuksen selvitys (siirryt toiseen palveluun) osoittaa, että puolet pääkaupunkiseudulla asuvista liikkuisi työpaikalleen polkupyörällä puolessa tunnissa. Lisäksi joka neljäs kaikista suomalaisista asuu korkeintaan kymmenen minuutin pyöräilymatkan päässä työpaikaltaan.

Jokainen neljän ruuhkassa istunut tietää, kuinka monta metriä kymmenessä minuutissa liikkuisi auton tai bussin kyydissä pyöräilijöiden viilettäessä viivana ohi.

Keskitymme kuitenkin keksimään perusteluita, miksi työmatkaliikkuminen ei tulisi juuri omassa elämässä kysymykseen. Suuri osa näistä perusteluista kuulostaa samalta kuin koululaisten perustelut läksyjen mystisestä katoamisesta lemmikin raatelemana. Arjessa edes osittainen lihasvoimin liikkuminen on päätös, joka vaatii valmisteluita ja ennakointia.

Maaseutupitäjässä kasvaneena tiedän, että valtaosa suomalaisista asuu Kehä III:n ulkopuolella ja monen arjessa autoilu on välttämätöntä. Silti uskallan väittää, että moni perinteisesti auton kyytiin aamuisin nouseva työmatkalainen voisi taittaa osan päivittäisestä pendelöinnistään lihasvoimin.

Jos työmatka vaatii runsasta autoilua ja työpäivä istumista, liikuntaa voi ujuttaa päivään edes rappusten nousemisena tai muuna lyhyenä taukoliikuntana (siirryt toiseen palveluun) Liikkuvan koulun tavoin. Tutkimukset osoittavat, että kaikenlainen liikunta jo muutaman minuutin annoksina edistää terveyttä (siirryt toiseen palveluun).

Onneksi on yrityksiä, jotka ovat vähentäneet sairauspoissaoloja, lisänneet tehokkuutta ja parantaneet työntekijöidensä hyvinvointia yksinkertaisin keinoin (siirryt toiseen palveluun) – panostamalla liikkumiseen. Tarvitsemme tällasia esimerkkejä, kun puramme fyysisen passiivisuuden uhkaamaa terveyspommia aikuisväestön osalta.

Liikkuvan koulun tavoin tarvitsisimme valtakunnallisen ja kaikille aloille ulottuvan Liikkuva duuni -ohjelman, joka satsaisi työntekijöiden liikunnan tukemiseen, asiallisiin suihkutiloihin ja valloittaisi parkkialueet pyörätelineillä vaikka noin ensialkuun.

Päättäjät, saa hyödyntää.

Sari Kontra

Kirjoittaja on juvalaissyntyinen opettaja, joka pyöräilee töihin 28 minuutissa.

Arkiliikunnasta voi keskustella 16.5. klo 23.00 asti.