Auli Viitalan kolumni: Köyhällä meni hermot, kun koulussa kinutaan rahaa

Koulussa kerättävistä rahoista eivät voi sopia opettajat tai vanhemmat; niistä on säädetty perusopetuslaissa, kirjoittaa Auli Viitala.

köyhyys
Kolumnisti Auli Viitala
Eleni Paspatis / Yle

Ajatelkaa, jos alakoulussa opetettaisiin lapsille, että varastaminen on käytännöllinen tapa hankkia tavaroita, joita ei muuten saisi. Tai että poliisille kannattaa valehdella, jos on vaarassa jäädä rikoksesta kiinni. Koulussa voisi myös neuvoa, miten vaalivilppiä harjoitetaan, että saavat sitten aikuisina valtaa vaikka edes laittomin keinoin.

Jos opettaja opettaisi rikkomaan tällaisia lakeja, hän olisi nopeasti entinen opettaja. Moista eivät sallisi vanhemmat, ei rehtori eivätkä työtoverit.

Mutta silloin kun opettaja tietoisesti rikkoo perusopetuslakia, vanhemmat, esimies ja kollegat ovat hiljaa. Näin käy, vaikka kyseessä on peruskoulu, demokratian kivijalka, jonka tehtävä on kasvattaa yhteiskuntaan uusia kansalaisia, joiden kai toivottaisiin noudattavan vähintään perustuslakia, mieluusti myös muita demokraattisesti säädettyjä normeja.

Peruskoulun tehtävä on varmistaa, että eri taustoista tulevat lapset saavat samat mahdollisuudet jatkokoulutukseen ja elämässä etenemiseen.

On tuiki tavallista, että koulusta ilmoitetaan: “Retken omavastuuosuus on 10 euroa.” Vielä tavallisempaa on, että Wilmassa lukee: “Mukaan saa ottaa jäätelörahaa.” Kerran kävi jopa niin, että opettaja pyysi vanhempia ostamaan lapselle harpin ja geokolmion, koska määrärahat olivat kuulemma vähissä.

Kilahdin ihan huolella. Geokolmio (ex-kulmaviivain, ex-astemitta) ja harppi ovat geometrian opiskelussa keskeisiä välineitä. Peruskoulun tehtävä on varmistaa, että eri taustoista tulevat lapset saavat samat mahdollisuudet jatkokoulutukseen ja elämässä etenemiseen. Jos geokolmion käyttö on kiinni siitä, onko vanhemmilla rahaa, kiinnostusta tai osaamista sellaisen ostamiseen, koulu ei toteuta edes kaikkein tärkeintä tehtäväänsä.

Geokolmio on harvinainen ja edullinenkin toive mutta retki- ja jäätelörahojen pyytäminen toistuvaa.

Koulussa ei saa kerätä rahaa keneltäkään: ei rikkailta, köyhiltä eikä keskituloisilta.

Laki on yksiselitteinen (siirryt toiseen palveluun), ja Opetushallitukset ohjeet ovat selkeät (siirryt toiseen palveluun): rahaa ei saa kerätä mistään, mikä on osa perusopetusta. Vanhempainyhdistys saa järjestää illalla hipat, joihin on pääsymaksu, mutta koulun toiminnassa ei saa olla mitään maksullista: ei pakollista, ei vapaaehtoista, ei mitään.

Osa vanhemmista ja opettajista on eri mieltä. Perusteluja on kaksi:

  1. “Muuten ei voitaisi käydä koskaan missään”
  2. “Maksusta voi pyytää vapautusta, jos ei ole rahaa.”

Kumpikaan ei ole lain mukainen perustelu. Koulussa ei saa kerätä rahaa keneltäkään: ei rikkailta, köyhiltä eikä keskituloisilta. Perusopetus rahoitetaan verovaroin.

Opetuksen rahoista päätetään demokraattisesti: jos kunta ei osoita koululle rahaa riittävästi teatterireissua varten, ei voida mennä teatteriin. Jos halutaan teatteriretkiä, pitää valita päättäjät, jotka ovat samaa mieltä. Näin se yhteiskunta toimii. Luulisi, että koulutettu keskiluokka tämän tietäisi. (Jos muuten pitäisi antaa esimerkki “koulutetusta keskiluokasta”, ensimmäinen mieleen tuleva ammatti on luokanopettaja. Heti toisena esimerkkinä tulee mieleen se porukka, joka aktiivisimmin käy koulun vanhempainilloissa.)

Ja sitten jäätelörahoihin: "Sovimme, että mukaan saa ottaa kohtuullisen summan (5–8 euroa) välipalaa varten." Ensinnäkin koulun retkillä ruoasta vastaa yksiselitteisesti koulu. Toisekseen tällaiset ylimääräiset rahat ovat omiaan asettamaan lapsia eriarvoiseen asemaan kotitaustan mukaan.

Mikä tärkeintä: se, mitä kukin ihminen pitää kohtuullisena, riippuu hänen omasta taloustilanteestaan. Ei 5–8 euroa ole köyhälle “kohtuullinen”! Se on kohtuullinen keskiluokkaiselle opettajalle. Loppukuusta kohtuullinen summa antaa lapselle mukaan on 50 senttiä – ja silläkin saisi jo hyvän annoksen kotiruokaa.

Keskiluokan salliva suhtautuminen koulun kerjuukirjeisiin kertoo keskiluokan moraalista. Keskiluokka paheksuu varastamista, valehtelua ja jopa tupakointia enemmän kuin sitä, että rikotaan periaatetta koulutuksen maksuttomuudesta. Taloudellinen tasa-arvo ei kuulu sen ihanteisiin. Tai jos kuuluukin, niin ääneen sitä ei puolusteta.

Suivaannuin geokolmiosta niin perusteellisesti, että ensin sanoin lapsille, että soitan poliisit kouluun, koska siellä rikotaan lakia noin törkeästi ja avoimesti. Koska he innostuivat turhan paljon ajatuksesta, että opettaja viedään käsiraudoissa luokasta kesken koulupäivän, tuli mieleeni, että ehkäpä kirjoitan ensin rehtorille. Sain aikaan muutoksen yhdessä koulussa. Tee sinä samoin.

Auli Viitala

Kirjoittaja on syrjäytynyt mutta kovaääninen.

Kolumnista voi keskustella 15.9. klo 23.00 asti.

Lue myös

Auli Viitalan kolumni: Maksettua rakkautta

Auli Viitalan kolumni: Median käyttö on luokkakysymys

Auli Viitalan kolumni: Rakastan rahaa

Kolumnia korjattu 14.9. klo 10.26. Kolumnissa mainittiin aiemmin perustuslaki, korjattu perusopetuslaiksi.