1. yle.fi
  2. Uutiset

"Oikeat työt" kelpaavat myös Z-sukupolvelle väittää EVAn julkaisema pamfletti

Mystinen z-sukupolvi haluaa pitkälti samoja asioita kuin edeltäjänsäkin, tuumii EVAn julkaisun kirjoittanut Tuija Siltamäki.

työelämä
Nuori tekee töitä läppärillä.
AOP

Nuorilla on vaikeita tehtäviä edessään. Heidän on ratkaistava vinksallaan oleva huoltosuhde, korjattava ekologinen katastrofi ja estettävä yhteiskunnan kahtiajakautuminen.

Mutta onko heistä siihen?

Tämä herättää huolta, sillä nuoret ovat mediatietojen mukaan täysin erilaisia kuin ennen. Nuoret eivät sitoudu työntekoon vaan jahtaavat unelmiaan. Status tai palkkakaan ei houkuttele, kun nuori etsii “merkityksellisyyden” kokemuksia.

Etenkin työnantajilla on suuri tarve ymmärtää, millaisia nämä 1990-luvun alun jälkeen syntyneet z-sukupolven nuoret työntekijät ovat. Ja onneksi heistä onkin kirjoitettu lukemattomia artikkeleita, kirjoja ja raportteja.

Lähtökohtana on lähes aina ajatus siitä, että asiat ovat nyt toisin. Kun nuori on varttunut älypuhelimen kelmeässä valossa, aivot raksuttavat aivan eri tavalla.

Tästä lähtötilanteesta nuorison nykytilaa lähtee arvioimaan myös Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn tänään julkaistu pamfletti Nuoriso, pilalla – kuinka yltäkylläisyys sai meidät ajattelemaan vain itseämme.

Kirjoittajaksi EVA kutsui Tampereen ylioppilaslehden entisenä päätoimittajana ja muun muassa Ylen kolumnistina tunnetun Tuija Siltamäen (s. 1992).

Nuoriso ei ole pelkkiä "apurahahuovuttajia"

Pamfletin esipuheessa EVAn johtaja Emilia Kullas purkaa hämmästystään siitä, miten nuori alainen päätti jättää vakituisen työpaikan ja lähteä Uuteen-Seelantiin. Perään oli turha huudella.

– Kaikki kliseet millenniaaleista ovat totta. Mikään määrä palautetta ei riitä. Työ vaihtuu heti, jos mielekkyys kärsii. Ovat niin herkkiä ja samalla kummallisen turvattomia, vaikka näin turvallista ei ole ollut koskaan, Kullas kirjoittaa.

Hieman yllättäen, julkaisun kirjoittaneen Tuija Siltamäen tulkinta on lähes päinvastainen. Hänen havaintonsa mukaan nuoriso ei ole niin peruuttamattoman erilainen kuin työelämäkonsulttien tarinoita kuuntelemalla voisi päätellä. Mikään ei viittaa siihen, että “perinteinen kunnon työ” ei enää kelpaisi nuorisolle.

Tästä kertovat esimerkiksi opiskelupaikkojen hakijamäärät. Vuonna 2018 ammattikorkeakouluihin haettiin eniten sosiaali-, terveys- ja liikunta-aloile, joista valmistuu muun muassa fysioterapeutteja ja sairaanhoitajia. Toisella sijalla olivat erilaiset tradenomiopinnot.

Nämä alat eivät ole mitään “apurahahuovuttamista”, kuten kirjoittaja toteaa.

Kuka haluaisikaan tehdä "tylsiä" tehtäviä "vastuuttomassa" yrityksessä?

Siltamäki käy läpi selvityksiä, joiden mukaan nuoret kaipaavat arvoja, eettisyyttä, inhimillisyyttä, joustavuutta, kannustavaa palautetta, mielenkiintoista työtä jne. Tutkimukset tuottavat hänen mukaansa usein tyhjiä sanoja.

– Ikään kuin joku haluaisi työskennellä vastuuttomassa tai epäinhimillisessä yrityksessä tylsien ja epäeettisten työtehtävien parissa ja saada mahdollisimman lannistavaa palautetta epäpäteviltä kollegoilta, Siltamäki kirjoittaa.

Siltamäen mukaan muodikkailla sanoilla peitellään sitä, että monet nuorten työelämää koskevista ajatuksista ovat hyvin samanlaisia kuin aiemmillakin sukupolvilla.

– Tämä mystinen milleniaaliporukka, jota lehdissä arvuutellaan, on varsin kapea. Suurin osa nuorista elää ja haluaa elää varsin samankaltaisesti kuin edeltäjänsä, Siltamäki summaa kirjoitusurakan jälkeen.

– Kiva työ, mukava koti ja ehkä koira.

Yksilöllistyminen on totta

Siitä Siltamäki on pamfletissa lainattujen lukuisten tutkijoiden kanssa samaa mieltä, että nuoret tavoittelevat yksilöllisyyttä. Yksilöllisyyden kaipuu on lisääntynyt jo vuosikymmeniä elintason nousun myötä.

Yksilöllisyys korostuu hänen mukaansa etenkin kuluttamisessa. Nuorella voi olla sadan euron pipo ja tonnin takki, ja samaan aikaan hyvin kriittisiä mielipiteitä uusliberalismista.

Kuluttamalla ilmaistaan sosiaalista pääomaa ja asemaa. Kulutus vaatii kuitenkin rahaa, ja se taas edellyttää työn tekemistä – tässä mielessä työnantajilla ei siis ole syytä huoleen.

Mutta entä ne suuret kysymykset, joihin nuorten on löydettävä vastaukset – huoltosuhde, ilmastokriisi ja niin eteenpäin?

Siltamäkeä huolestuttaa yksilökeskeisyydessä se, että suuret kysymykset tulisi ratkaista konsensushengessä. Nykyinen yksilöllisyyttä korostava twitter-sotien ja some-aktivismin aika suosii uhriutujia ja repivää indentiteettipolitiikkaa. Se on huono lähtökohta rakentavalle yhteisten asioiden hoidolle.

– Jotenkin se tuntuu kummalliselta tässä globaalissa 2020-luvun maailmassa. Meillä on pääsy koko maailmaan, mutta näemme siinä vain itsemme, Tuija Siltamäki kirjoittaa.

Voit keskustella aiheesta 28.2. klo 23 saakka.

Lue seuraavaksi