Tenttikuume ja sitsit ovat akateemisuuden ytimessä aina vain – juhlivan Turun yliopiston opiskelijat vertailivat tapoja ennen ja nyt

Yle näytti sata vuotta täyttävän Turun yliopiston nykyopiskelijoille arkistomateriaalia korkeakoulun toiminnasta vuodelta 1951.

Turun yliopisto
Kolme valkolakkia
Kolme valkolakkia

Vanhin suomenkielinen yliopisto, Turun yliopisto, täyttää sata vuotta. Juhlan kunniaksi nykyiset opiskelijat pääsivät vertailemaan tämän hetken kampuselämää 1950-lukuun. Kursivoidut tekstit ovat vuonna 1951 julkaistun dokumenttielokuvan selostuksesta. Voit katsoa arkistofilmin klikkaamalla tämän jutun pääkuvaa.

Kas vain, onkos mieheen iskenyt tenttikuume. Kyllähän se tentti totinen paikka onkin, mutta ei tenttikuume mikään vaarallinen tauti ole. Se menee nopeasti ohi, ja paranee lopullisesti viimeistään silloin, kun professorin hyväksymismerkintä ilmestyy opintokirjaan.

Joonas Pohja opiskelee Turun yliopistossa kemiaa ensimmäistä vuotta. Tenttikuume tuntuu hänelle ihan yhtä tutulta kuin 70 vuoden takaisille opiskelijoille.

– Kohta alkaa fysiikan tentti, niin että tenttikuumetta on kyllä minullakin. Edellisyön käytin lunttilapun kirjoittamiseen, meillä kun sellaisen saa tehdä tenttiin.

Aaro Tarvainen opiskelee kolmatta vuotta valtio-oppia. Hänkin löysi arkistomateriaalista tutun ilmiön.

– Varmaan se on juuri sitä tenttikuumetta, kun joutuu viettämään täällä kirjastolla paljon aikaa, vaikka ulkona on hieno sää. Mieluummin olisin ulkona.

"Ei enää pölyisiä kirjoja"

Kirjat ja kirjastot muodostavat humanistisen tiedekunnan opiskelun rungon. On sanomattakin selvää, millaista apua tällainen kirjasto voi tarjota opiskelijoille, tutkijoille ja muille kirjaviisauden tarvitsijoille.

Tuollaista kirjojen pläräilyä! Ei se enää niin paljon ole sitä. Melkein kaikki materiaali on nykyään netissä, kommentoi espanjan opiskelija Sanni Ranta.

– Arkistopätkässä oli kamalasti vanhoja kirjoja. Eihän täällä enää niitä niinkään käytetä, enemmänkin tietokoneella kaivetaan tiedot esiin. Ei tarvitse tutkia pölyisiä kirjoja, toteaa Joonas Pohja.

kemianopiskelija Joonas Pohja Turun yliopistosta
– Kyllä minulle riittää, jos on yo-lakki kerran vuodessa päässä, kommentoi kemian opiskelija Joonas Pohja arkistofilmin valkolakkisia opiskelijoita luennolla. Päivi Leppänen / Yle

Professoriakin voi nykyään nykäistä hihasta

Opiskelu tässä yliopistossa - niin kuin maailman kaikissa korkeakouluissa - merkitsee ennen kaikkea työtä, innostusta ja kestävyyttä.

Kaikki testikatsojamme kiinnittivät arkistofilmissä huomiota sekä opiskeljoiden että opettajakunnan huoliteltuun pukeutumiseen ja hillittyyn käytökseen.

Kyllä 50-luvulla yliopiston opettajia varmaan arvostettiin enemmän. Opiskelijat katsoivat opettajia ylöspäin ja opettajat saattoivat katsoa opiskelijoita vähän alaspäin, arvelee Sanni Ranta.

– Taitaa olla opiskelijoilla ja opettajilla nykyään läheisempi suhde. Enää ei ainakaan ole niin muodollista, uskoo toisen vuoden valtio-opin opiskelija Saimi Kaukola.

– Nykyaikana professoritkin ovat helposti lähestyttäviä. En tiedä, mikä meininki oli aikaisemmin, mutta nykyään pystyy kyllä nykäisemään hihasta koska vain, kommentoi Aaro Tarvainen.

Valtio-opin opiskelijat Saimi Kaukola ja Aaro Tarvainen Turun yliopistosta
– Ei ole meidän kirjastollamme näkynyt hetkeen miehiä pukuja päällä, kuten 50-luvulla näytti olevan aina, sanovat valtio-opin opiskelijat Saimi Kaukola ja Aaro Tarvainen. Päivi Leppänen / Yle

Raskas työ – raskaat huvit

Ei kukaan kestä yhtämittaista työtä ja laukeamatonta jännitystä. Tarvitaan myös tervettä virkistystä ja piristävää vaihtelua. - - Opiskelijoiden muodostama iloinen valtio (ylioppilaskunta), missä vallitsee akateeminen vapaus ja vanhat traditiot. Terve huumori ja raitis nauru eliminoivat väsymyksen ja antavat voimia uusiin ponnistuksiin.

Nykyisille opiskelijoille 50-luvun arkistomateriaalissa tutuinta taisi sittenkin olla opiskelijaelämä sitseineen (siirryt toiseen palveluun) (pöytäjuhlat) ja perinteisine juhlakuvioineen.

Joonas Pohja muistelee, että Turun yliopiston kemistit ry olisi Turussa vanhin opiskelijajärjestö, joka on yhä toiminnassa. Sitsi-perinteen juomalauluista ja muusta akateemisesta protokollasta Pohja sai makua heti parin viikon opiskelun jälkeen, kun oli pilttisitsien aika.

– On hauskaa nähdä menneisyyteen, kaikki snapsilaulut ja muut jatkavat perinteitä. Näkee itsensä jatkumona, pystyy pitämään perinteitä elossa.

Toki akateemiset perinteet muuttuvatkin. Kemianopiskelija Pohja mainitsee esimerkkinä hullu tiedemies -sitsit, joissa kaikilla on laboratoriotakit päällä. Myös Starwars-sitsejä järjestetään.

Espanjan opiskelija Sanni Ranta Turun yliopistosta
– Tanssahtelut ja sitsimeiningit näyttivät 50-luvun filmissä aika samalta kuin nykyäänkin, sanoo espanjan opiskelija Sanni Ranta.Päivi Leppänen / Yle

Sanni Ranta näkee arkistofilmin tanssahtelussa ja sitseissä paljon tuttua, vaikka nykyään juhlinta otetaankin rennommin.

– Minä pidän pukujuhlista. Juuri viime vuonna meillä oli todella tyylikkäät vuosijuhlat. Naisilla oli pitkät hameet ja miehillä kunnon puvut. Eivät kaikki silti niin ole perillä sitsisäännöistä.

Aaro Tarvainen kertoo, että valtio-opin opiskelijoiden ainejärjestöllä, P-klubilla, on perinteillä vahva rooli. Sitseissä heijataan aaltoina pöydän ympärillä edelleen ihan niin kuin vuonna 1951.

– Harva varmaan tietää, mistä perinteet ovat tulleet, mutta silti niitä kunnioitetaan. Ne ylläpitävät yhtenäisyyttä. Juhlia me opiskelijat ainakin osaamme, se on ehkä meidän vahvuutemme, vinoilee Tarvainen.

– Niitä on mukava vaalia, vahvistaa Saimi Kaukola.

Kun yliopisto ja ylioppilaskunta ovat kiinteässä yhteistoiminnassa, yhtyvät vakava tieteellinen työskentely ja terve vapaa-aikojen harrastus onnistuneella tavalla.

Saimi Kaukola kiinnittää arkistomateriaalissa huomionsa urheilun osuuteen. Muun muassa akateemisia soutajia näkyy atleettisissa asuissaan.

– Tuntuu, että urheilua on harrastettu ennen yliopistokuvioissa enemmän. Se on varmaan muuttunut.

Pohjoismaisia kieliä opiskeleva Anniina Rantanen Turun yliopistosta
– Jokaikinen kerta, kun kävelen tuon tekstin ohi, tulee ylevä olo, sanoo pohjoismaisten kielten opiskelija Anniina Rantanen. Yle

Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle

Vanhempi polvi muistanee vielä sen innostuksen, joka vallitsi Turun yliopistoa perustettaessa. Ihmiset kautta maan ja kaikissa kansankerroksissa tajusivat sen tarpeellisuuden, ja heidän lahjoitustensa turvin Turun yliopisto vihdoin kohosi siksi, miksi se oli aiottukin.

Anniina Rantanen opiskelee pääaineenaan pohjoismaisia kieliä ja valmistuu maisteriksi tänä keväänä. Hän on lukenut yliopiston päärakennuksen seinästä monet kerrat tekstin: Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle. Aina hänelle on tullut siitä ylevä olo.

– Olen omasta vapaasta tahdostani saanut hakea tähän kouluun opiskelemaan tieteenalaa, jota olen halunnut tutkia. Omissa tutkielmissanikin olen saanut selvittää juuri sitä, mikä on kiinnostanut.

Rantanen on käynyt muidenkin yliopistojen kampuksilla, mutta hänen mielestään missään ei ole tullut vastaan yhtä hyvää kiteytystä suomalaisesta yliopistokoulutuksesta.

– Jahka saan maisterin paperit, tulen vielä kerran tänne yliopiston pihalle, ja sitten otetaan kuva minusta tuon tekstin alla.

Turun yliopiston satavuotissyntymäpäivää vietetään avoimena, ohjelmallisena ulkoilmatapahtumana (siirryt toiseen palveluun) torstaina helmikuun 27. päivä klo 18. Juhlinta jatkuu (siirryt toiseen palveluun)perjantaina 28. päivä Logomossa, jossa juhlapuheen pitää tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Katso lisää:

Turku kutsuu isänmaan toivoja

Opintiellä

Turun yliopisto juhli sataa vuottaan valoin, lauluin ja soihtukulkuein – katso tallenne syntymäpäiviltä