"Kyllä täällä toimeen tulee, vanhat ja kokeneet miehet antavat hyviä neuvoja" – kuvat ja kirjeet kertovat talvisodassa kaatuneen koulupojan tarinan

Vapaaehtoisena talvisotaan lähtenyt Ilppo Aaltonen ehti olla rintamalla viikon. Muistot 19-vuotiaan sodasta ovat säästyneet perheen tekemässä albumissa.

talvisota
Sotamies ja kirje
Alku ja loppu: Ilppo lähdössä sotaan ja rintamatoverin kirje, jossa tämä kuvaa hänen kaatumistaan. Jyrki Lyytikkä / Yle

Lapsenkasvoisella nuorukaisella, joka seisoo asepuvussa kotipihalla tammikuussa 1940, on hieman hämmentynyt ilme. Ilppo Ilmari Aaltonen on lähdössä vapaaehtoisena talvisotaan.

Nuorin ikäluokka, joka on syksyllä saanut kutsun aseisiin, on kaksi vuotta vanhempi kuin 19-vuotias Ilppo. Hän on vielä koululainen, Forssan yhteiskoulun seitsemännen luokan oppilas.

"Olit ensimmäinen kaikissa riennoissamme. Olit kuin luotu sellaisia varten", kuvailevat luokkatoverit Ilpoa muistokirjoituksessa hänen kaaduttuaan. Viimeisestä kuusijuhlasta jää muistoksi leikkisä lemmenviesti.

Luokkakuva ja rakkauskirje latinaksi.
Ilppo on luokkakuvan keskirivissä, neljäs poika oikealta. Jyrki Lyytikkä / Yle

Ilpolla on kaksi sisarta ja veli. Vanhemmat ovat kulttuuriväkeä. Isä on Forssan Lehden päätoimittaja ja kustannusyhtiö Gummeruksen toimitusjohtaja. Myös äiti työskentelee samalla alalla.

Ilpon elämää täyttää partiotoiminta. Siihen liittyvät matkat ja leirit vievät häntä 1930-luvun loppupuoliskolla Pohjois- ja Keski- Eurooppaan.

Lähtijöitä laiturilla. Taustalla liehuu natsilippu.
Suomalaisia partiolaisia Hitlerin Saksassa. Jyrki Lyytikkä / Yle

Ilppo ehtii käydä viiden vuoden aikana kymmenessä valtiossa – Skandinaviasta Ranskaan, Baltiasta Hollantiin. "Hänen palava halunsa oli nähdä maailmaa", kertoo muistokirjoitus hänen kaaduttuaan.

Matkoiltaan hän lähettää pieniä tarinoita isänsä lehteen, kesäisin hän harjoittelee sen kirjapainossa. Suunnitelmissa on ura sanomalehtimiehenä.

Kaksi kuvaa partiomatkalta . Vuoristoa ja katunäkymä. Partiolaisia.
Partiotoiminnan ansiosta Ilppo ehtii nähdä maailmaa paljon enemmän kuin aikalaisensa yleensä. Jyrki Lyytikkä / Yle

Matkoillaan Ilppo myös saa paljon ulkomaisia kavereita. Posti tuo Forssaan kirjeitä ja kortteja.

Yhteinen kieli on saksa, mutta virolainen Leelo kirjoittaa äidinkielellään. Häneltä Ilppo saa valokuvan kolmena vuonna.

Nainen ja koira talvella puun alla.
Terveiset Leelolta Tallinnasta. Jyrki Lyytikkä / Yle

Pari viimeistä elinvuottaan Ilppo on lippukuntansa johtaja. 1930-luvun partiolaisuus on puolisotilaallista. Jo 14-vuotiaana Ilppo on hahmotellut tulevaisuutta koulussa pitämässään esitelmässä:

"Vaikkemme tahtoisikaan sotaa, niin se syttyy kumminkin. Olemme silloin kai isoja miehiä ja saamme mennä rintamalle. Kyllä me voitamme venäläiset. Niin me uskomme."

Nimikirjoitus Ilppo Aaltonen kirjeessä
Ilppo päättää pyrkiä rintamalle vapaaehtoisena. Jyrki Lyytikkä / Yle

Ensimmäisellä aukeamalla albumissa, johon Ilppo Aaltosen perhe on liimannut muistot hänen lyhyestä sotatiestään, on ruttuinen paperilappunen. Ilppo on luonnostellut anomustaan päästä asepalvelukseen.

"Hämeenlinnan sotilaspiirin päällikölle. Anon täten päästä suorittamaan asevelvollisuuttani vakinaisessa väessä vapaaehtoisena. Liite: lääkärintodistus, papinkirja, ote suojeluskunnan henkilökortista, vanhempien lupa."

Ensimmäinen kenttäpostikirje on päivätty tammikuun 21. päivänä.

"Hyvä Papi! Olen tällä hetkellä alokas Suomen tasavallan armeijassa jalkaväen koulutuskomppaniassa. Olinpaikan nimeä en luonnollisestikaan voi mainita. Pieni paikka tämä on. Sotilaallisuus on toistaiseksi vähäistä, mutta paranee luultavasti ajan mittaan."

Kenttäpostia E. Aaltoselle, kirjekuori
Kenttäpostia isälle. Jyrki Lyytikkä / Yle

Ilpon aika sotaväessä alkaa sairastelulla. "Hyvä Äiti! Minulla on nyt aikaa, koska olen vapaa palveluksesta ja odotan lääkäriä", hän kirjoittaa.

"Jalassani on kai imusuonten tulehdus tai verenmyrkytys. Yskä on edelleen melko kiusallinen. Mitään muuta ei sitten kuulukaan."

Helmikuun puolivälissä Ilppo arvelee koulun taitavan jäädä kesken, sillä "miehiä lähtee rintamalle yhtenään". Hän toivoo, että kotiväki lähettäisi pistoolin ja siihen panoksia, sata markkaa rahaa sekä kaksi pyyheliinaa, kirjepaperia ja kuoria.

"Voi olla, että huomenna matkaamme kohti taistelutannerta. Älä ole muuten yhtään huolissasi, sillä olen hyvässä kunnossa ja tulen kyllä toimeen", Ilppo lohduttaa äitiään.

Kirje äidille
Kenttäpostia äidille.Jyrki Lyytikkä / Yle

Muutama päivä myöhemmin Ilppo saa ikävän uutisen. Suunnitelma yhteisestä sotaretkestä ystävän Peten kanssa on kariutunut. Ilpon sairauden aikana Pete on saanut hänen tietämättään konekiväärikoulutuksen ja komennetaan muualle.

Surullinen Ilppo kirjoittaa isälle:

"Pete lähti tänään. Samalla kun ajattelen itseäni toverin menettämisen kannalta, tulee ehkäpä suorastaan surku Peteä, sillä hänen elinaikansa lienee luettu. Hänestä tulee luultavasti ampuja. He eivät tässä sodassa, joka on verisempi kuin maailmansota, elä kauan."

Kirje rakkaalle Papille.
Huoli ystävästä painaa Ilpoa kirjeessä isälle. Jyrki Lyytikkä / Yle

"Koti-ikävä, tyhjyys ja yksinäisyys ovat seuranani, mutta koetan päästä niistä ja kasvaa", Ilppo kirjoittaa.

Pete on naapurin poika Pekka Laaksonen. Kaatuneiden tietokannasta ei löydy hänen nimeään talvisodan eikä myöskään jatkosodan uhrien joukosta.

Parhaat kaverukset portahilla talvikelissä.
Pete ja Ilppo kotipihalla. Jyrki Lyytikkä / Yle

Helmikuun 20. päivän illalla Ilppo vannoo sotilasvalan ja lähtee saman tien 150 miehen joukossa junamatkalle kohti itää.

"Etäisyydeltä kuuluu silloin tällöin tykinlaukaus. Vielä on matkaa etulinjalle. Saa nähdä, milloin pääsen sinne", hän kirjoittaa.

Hän pyytää äitiään lähettämään kamferitabletteja, tervapastilleja, Uuden testamentin, joka mahtuu taskuun, sekä pari romaania.

Kaksi kuvaa albumissa lumipukuisista miehistä
Ilpon muistoalbumin ainoat valokuvat itse sodasta ovat junamatkalta kohti rintamaa.Jyrki Lyytikkä / Yle

Maaliskuun 2. päivänä Ilppo kirjoittaa viimeisen kenttäpostikortin kotiin.

"Rakas Äiti! Jottet suotta hermostu, ilmoitan taas itsestäni. Täällä on hyvä olla. Olen erinomaisessa kunnossa. Työt sujuvat hyvin, kun vanhat miehet neuvovat. Ei täältä ole mitään ilmoitettavaa. Terveisin poikasi Ilppo."

Kolme päivää myöhemmin Ilppo kuolee. Hän on ehtinyt olla rintamalla kahdeksan päivää. Talvisota päättyy seuraavalla viikolla.

Kirje äidille vesitahroineen.
Viimeisessä viestissään Ilppo rauhoittelee äitiään hermoilemasta suotta. Jyrki Lyytikkä / Yle

Viimeistä kirjettään kirjoittaessaan isä uumoilee jo pahinta, koska kirjeisiin ja sähkösanomaan ei ole tullut vastausta. Hän kirjoittaa kuoren kulmaan: "Ellei stm A. ole tavattavissa, pyydetään kirje palauttamaan ja merkitsemään tähän pojan kohtalo."

Isä panee kirjeen sisään postimerkkejä ja pyytää Ilpoa etsimään postilaatikon siltä varalta, että kenttäposti ei kulje.

"Äiti on takiasi aivan sairas. Hän pysyttelee vallan kotona ja melkein hourailee. Kuulitko, että Sinua jo radiossakin kuulutettiin?" isä kirjoittaa.

Kirje palaa Forssaan. Kuoren takana lukee: "Ilppo Aaltonen on kadonnut Äyräpäässä. Lähempiä tietoja ei ole."

Kirjeitä
Isä lopettaa kirjeensä toiveikkaasti "kuulemiin". Jyrki Lyytikkä / Yle

Isä aloittaa kuumeisen etsinnän. Hän lähettää sähkösanomia kaikkialle, missä Ilppo voisi olla.

"Onko haavoittunut sotamies Ilppo Ilmari Aaltonen siellä tai viety sen kautta? Vastaus maksettu. Aaltonen, Forssa."

Viipurista, Lappeenrannasta, Mikkelistä, Oulusta saadut vastaussähkeet ovat samanlaisia: poikaa ei löydy sairaalasta eikä kaatuneitten joukosta.

Sähke: Kaatuneiden joukossa ei esiinny 941173
Sähkösanomat eivät auta kadonneen Ilpon jäljille. Jyrki Lyytikkä / Yle

Omaisten pelkäämä tieto alkaa vahvistua vastauksesta sanomalehti-ilmoitukseen, jolla he etsivät Ilpoa.

"Kyllä asia nyt on niin, että teidän rakas poikanne on saanut sankarikuoleman", kirjoittaa sotamies E. Ekholm.

"Kyllä se oli hirmu leikkiä ja ainoastaan korkeimman varjelus pystyi siitä pelastamaan", hän kuvailee Äyräpään-Vuosalmen taisteluita.

Kirje jossa on tietoa pojan kuolemasta.
Vaikka rintamatoveri ei ole nähnyt Ilpon kaatumista, hän ei usko tämän selvinneen rajusta taistelusta hengissä. Jyrki Lyytikkä / Yle

Ilpon perhe saa kirjeen myös divisioonan pastorilta A. I. Heikkalalta.

"JR 23 oli meidän divisioonamme kovaosaisin rykmentti, sillä koko sodan aikana se oli yhtämittaisesti kaikkein kovimmassa tulessa mitä ajatella voidaan", Heikkala kirjoittaa.

"Monta miestä sieltä tykistötulen aikana silpoutui niin pieniksi kappaleiksi, ettei heistä jäänyt muuta kuin joku vaateriekale lähimmän puun oksille. Sellaisista kaatuneista meillä ei ole ollut mitään maallisia jäännöksiä kotiin lähetettäväksi."

Konekirjoitettu kirje - kovaosaisin rykmentti..
Vaikein tehtävä on ilmoittaa omaisille, ettei heille voida toimittaa edes ruumista, kirjoittaa sotilaspastori. Jyrki Lyytikkä / Yle

Kapteeni Urho Havumäeltä tulee jonkin ajan päästä vahvistus Ilpon kaatumisesta. Hän kertoo kuulleensa sen miehiltä, jotka taistelivat Ilpon rinnalla.

"Ilppo haavoittui kranaatin räjähtäessä niin pahasti molempiin jalkoihinsa, että kuoli ennen kuin häntä ehdittiin kuljettaa edes haavoittuneiden suojapaikkaan", Havumäki kirjoittaa.

Hän ehkä haluaa säästää omaisia viimeiseltä iskulta kuvailemalla kuolemaa nopeaksi. Toisenlaisen tiedon perhe saa silminnäkijältä, joka on itse päässyt samasta hyökkäyksestä viime tingassa hengissä.

Hän kirjoittaa kahden miehen lähteneen hakemaan haavoittunutta Ilpoa. Molemmat kaatuivat. Sen jälkeen häntä ei voitu enää auttaa.

Taistelutoveri yrittää lohduttaa: "Hän jäi elossa ryssille, mutta Jumalaan luottaen hän varmasti sai autuaallisen lopun, sillä Jumalalta hän pyysi apua niin kuin muutkin".

Ilppo Ilmari Aaltosen kuolinilmoitus
Ilpon kuolinilmoitus muistoalbumin sivulla. Jyrki Lyytikkä / Yle

Sen enempää tietoa Ilppo Aaltosesta tai hänen ruumiistaan ei saada. Kaikki keinot on käytetty.

Kuolinilmoitukseen perhe kirjoittaa Ilpon partiolupauksen: "Lupaan parhaan kykyni mukaan täyttää velvollisuuteni Jumalaa ja isänmaata kohtaan."

Hänet siunataan poissaolevana kesäkuun alussa Forssan kirkossa.

Vapaussoturien kukkaisrahaston adressi
Kun tieto Ilpon kuolemasta leviää, perhettä muistetaan adressein, kirjein, kortein ja kukin. Jyrki Lyytikkä /Yle

Muistoalbumin loppuosa täyttyy sukulaisten, ystävien ja tuttavien surunvalitteluista. Omansa lähettävät muun muassa Eino Jutikkala, Olavi Paavolainen ja Martti Haavio eli runoilija P. Mustapää.

"Olet antanut isänmaalle enemmän kuin kukaan meistä. Olkoon se lohdutuksesi", Haavio kirjoittaa.

"Sanot kenties, että se on halpa lohdutus ja fraasi. Mutta kun katselet ympärillesi ja näet, että tämä maa on taas vapaa maa ja maa, jolla on tulevaisuus, joka kaikki on poikavainajasi ja hänen kaatuneitten toveriensa ansio, voit ehkä saada joskus voimaa resignaatioon."

Käsin kirjoitettu kirje alkaen sanoilla: Hyvä veli...
"Hyvä Veli, olin todellakin järkytetty, kun sain Sinun kirjeesi", kirjoittaa Martti Haavio kuultuaan Ilpon kaatumisesta. Jyrki Lyytikkä / Yle

Muistoalbumin viimeinen kirje on saksalaiselta Ilseltä.

Hän ei taida olla kuka tahansa tyttötuttava partiolaismatkoilta. Ilppo on rintamalta pyytänyt vanhempiaan ilmoittamaan hänelle, ettei voi itse kirjoittaa sotatoimialueelta.

Pian sen jälkeen Ilppo kaatuu. Kirje Saksaan jää lähettämättä, tai ainakaan se ei saavuta Ilseä.

"Rakas, rakas Ilppo, ajattelen sinua aina. Koska tulet taas Saksaan? Joko lopetit koulun?" Ilse kyselee ja kertoo omista ammattihaaveistaan.

Neito ja kirje
"Rakkaalle Ilpolleni tervehdyksin ja muistaen", lukee Ilsen lähettämän kuvan takana. Jyrki Lyytikkä / Yle

Toisen maailmansodan lopussa neuvostojoukot valtaavat Ilsen länsipreussilaisen kotikaupungin Elbingin. Kaupunki tuhoutuu pahoin. Ehkä Ilse ehtii paeta, ehkä hän on kaupungin siviiliuhrien suuressa joukossa. Sodan jälkeen Elbingistä tulee Elbląg, osa Puolaa.

Katso myös Ylen Elävä arkisto:

Talvisodan ankarat päivät 1939–1940