Junamatka Eurooppaan on pienestä kiinni: 20 kilometrin sähköistys avaisi reitin Lapin kautta – Lontoossa kulkeva Susanna Chazalmartin käyttäisi junaa ympäristösyistä

Suomesta pääsee pian junalla Keski-Eurooppaan, jos suunnitelma matkustajaliikenteen palauttamisesta Ruotsiin toteutuu.

junamatkailu
Susanna Chazalmartin odottaa junaa Kemin rautatieasemalla.
Kasvava hiilijalanjälki hirvittää Susanna Chazalmartinia, joka joutuu matkustamaan sairautensa vuoksi usein hoitoihin Lontooseen.Jenni Mehtonen / Yle

Vapaan toimittajan Susanna Chazalmartinin työhuone on Kemin rautatieasemalla, jonka vanhoihin rautatieläisten kiinteistöihin on viime vuosina tullut uutta elämää pienyrittäjien työtilojen ja yritysten myötä. Työmiljöön lisäksi junat ovat osa Chazalmartinin arkea, sillä hän matkustaa paljon. Yksi syy tähän on harvinainen sairaus, jota Chazalmartin käy hoidattamassa Isossa-Britanniassa lähes kuukausittain.

Chazalmartin kertoo nauttivansa junamatkustamisesta, mutta hankalat kulkuyhteydet pakottavat turvautumaan reitillä myös lentokoneeseen.

– Tykkään matkustaa junalla todella paljon. Minusta on ihana katsella maisemia, ehkä tehdä töitä, lukea kirjaa tai kuunnella äänikirjaa tai ihan vain olla. Pidän rauhallisemmasta matkustusmuodosta, Susanna Chazalmartin summaa junamatkustamisen etuja.

Hän kertoo, että suuri matkustusmäärä ja sen mukana kasvava hiilijalanjälki hirvittää välillä. Chazalmartin vaihtaisi lentokoneet ja laivat mieluummin junaan, jos se olisi helpompaa.

– Olisi kiva saada pienennettyä hiilijalanjälkeä, siksi yritän ainakin kotimaan pätkät kulkea junalla.

Chazalmartinin haave päästä Lapista junalla Keski-Eurooppaan voi käydä toteen jo tällä vuosikymmenellä, mikäli suunnitelmat matkustajaliikenteen palauttamisesta Suomen ja Ruotsin välillä toteutuvat.

Karttagrafiikka
Lasse Isokangas / Yle

Suomi hakee parhaillaan Euroopan uniolta rahoitusta sähköistämisen suunnitteluun radalle, joka ulottuu länsirajan tuntumasta Keminmaasta Ruotsin Haaparannalle. Toteutuessaan ratauudistus mahdollistaisi yhtenäiset junamatkat aina Helsingistä Keski-Eurooppaan asti.

Parinkymmenen kilometrin matka sähköistystä vailla

Pohjoisen Suomen ratahanke on ajankohtainen, sillä EU tavoittelee jäsenmaiden välistä liikkuvuuden helpottamista ja samalla liikenteen aiheuttamien päästöjen vähentämistä.

Suomesta Ruotsiin kulkeva rata on jo olemassa ja sähköistystä vailla on vain noin parinkymmenen kilometrin matka Keminmaan Laurilasta Haaparannan rautatieasemalle. Hankkeen suunnittelukustannuksiksi on laskettu 3,2 miljoonaa euroa, joista 1,6 miljoonaa euroa voisi tulla Euroopan unionilta. EU:n rahoituspäätöstä odotetaan kesä–heinäkuussa.

Sähköistyksen lisäksi raideyhteys Ruotsiin vaatii Tornionjoen ylittävän rautatiesillan mittavia uudistuksia, tai vaihtoehtoisesti kokonaan uuden sillan. Ratahankkeen kokonaiskustannusten on alustavasti arvioitu olevan noin 24 miljoonaa euroa, mutta ne voivat vaihdella vielä paljonkin suunnitelmien tarkentuessa.

Rakennuskustannuksista EU voi rahoittaa 20–30 prosenttia. Suomen lisäksi EU:n rahoituksesta kilpailee tukku muidenkin jäsenmaiden ratahankkeita. Toteutuakseen pohjoisen yhteys tarvitsee siis myös kotimaista rahoitusta.

Haaparanta-Tornio välinen junaliikenne -silta
Rautatiesilta joen yli yhdistää Suomen ja Ruotsin rataverkot, mutta sitä ei ole sähköistetty. Silta on Haaparannan puolella sininen ja Torniossa harmaa.Antti Ullakko / Yle

Junamatkustus on nouseva trendi

Junamatkailuun satsaaminen olisi tulevaisuuteen katsova panostus, sillä raideliikenteen matkustajamäärien odotetaan kasvavan. Matkailututkimuksen yliopistonlehtori José-Carlos García-Rosell Lapin yliopistosta näkisi raideyhteyden avautumisella pelkästään positiivisia vaikutuksia matkailulle.

– Junamatkailusta on tullut trendikästä ja se johtuu varmasti paitsi ilmastonmuutoskeskustelusta myös kuluttajien arvoista. Vastuullisuus ja ympäristöasiat ovat todella tärkeitä nykykuluttajille.

Lentohäpeä-termi on tullut tutuksi etenkin Ruotsissa, missä lentojen kysyntä on lähtenyt laskuun. Tutkija on havainnut ilmiön yleistyneen muuallakin.

– Se näkyy myös muissa Euroopan maissa ja jopa Aasiassa tätä keskustelua on tullut esille, García-Rosell sanoo.

Tukku teknisiä haasteita selätettävänä: sähköt, silta ja raideleveys

Valtion rautateiden kehittämisestä vastaavan Väyläviraston projektipäällikön Jarno Viljakaisen mukaan yksi käytännön haaste Suomen ja Ruotsin välisessä raideliikenteessä on juuri radan sähköistys. Ruotsissa raiteiden yllä kulkevat ajojohtimet ovat matalammalla.

– Jos ruotsalainen sähkö tuotaisiin Suomen puolelle, ajojohtimet tulisivat liian lähelle esimerkiksi IC2:n kattoa tai jopa osuisivat niihin. On ehkä helpompi viedä suomalainen sähkö Ruotsin puolelle, Viljakainen pohtii.

Tällöin rajan junaliikennöinti keskittyisi Haaparannan asemalle.

Haaparannan juna-asema
Ensimmäinen juna länsirajan yli liikkui jo yli sata vuotta sitten. Rajan ylittävä henkilöjunaliikenne Haaparannan asemalle lakkasi kuitenkin vuonna 1992. Ruotsin Haaparannalla näyttävä, yli satavuotias asemavanhus on kunnostettu uuteen loistoonsa aikapäiviä sitten, mutta matkustajia siellä ei vielä näy.Antti Ullakko / Yle

Toinen reitin haasteista liittyy Tornionjoen ylittävään rautatiesiltaan. Nykyinen silta ei täytä sähköistykselle tarvittavia vaatimuksia, joten vaihtoehtoina ovat rautatiesillan mittavat muutostyöt tai kokonaan uuden sillan rakentaminen nykyisen sillan viereen.

Nykyisen sillan muutostöiden kustannusten on arvioitu kohoavan jopa kymmeneen miljoonaan euroon. Jarno Viljakaisen mukaan sillan remontointi ei välttämättä ole kannattavaa, jos teollisuuden kuormat tulevaisuudessa kasvavat ja ylittävät sillan kapasiteetin. Tätä ajatellen kokonaan uuden sillan rakentaminen voisi olla parempi vaihtoehto.

Uuden sillan hinta on arviolta 25 miljoonaa euroa. Siitä, miten sillan kustannukset maiden kesken jakautuisivat, ei ole vielä tietoa.

– Kyse on siitä, että jos käytämme miljoonia sillan korjaamiseen, niin kannattaisiko käyttää vielä enemmän siihen, että vuosikymmenen päästä voisimme ajaa vielä raskaampia kuormia. Ratapuolella rakenteet yritetään tehdä aina vähintään sadaksi vuodeksi, joten silta voisi palvella hyvinkin sen sata vuotta.

Suomen ja Ruotsin välinen rautatiesilta
Nykyisin Suomen ja Ruotsin välisellä rautatiesillalla on kahdet kiskot eri raideleveyksillä.Antti Ullakko / Yle

Rajan ylittävän rataosuuden suurin käyttäjä alueen teollisuuslaitoksista on ollut Tornion Röyttässä sijaitseva Outokummun terästehdas. Viljakainen arvioi, että radan modernisointi todennäköisesti lisäisi teollisten toimijoiden kiinnostusta radan käyttöön.

Käytännön ero maiden välillä on myös raideleveys, joka noudattelee Ruotsissa keskieurooppalaista linjaa, kun taas Suomessa on käytössä leveämpi, Venäjän entisen raideleveyden mukainen mitta.

– Tällä hetkellä meillä on limittäisraiteet eli molemmat raiteet menevät sekä Tornioon että Haaparantaan ja molemmissa on mahdollista liikennöidä kummallakin kalustolla, Viljakainen kertoo.

Viljakainen näkee, että liikenne länsirajalla ei todennäköisesti tulisi olemaan niin vilkasta, että sinne kannattaisi hankkia erikoiskalustoa raideleveysongelman selättämiseksi. Hänen mukaansa toimivampi vaihtoehto voisi olla, että raja-asemalla olisi junanvaihto.

Junamatkailun pitäisi olla helppoa ja vaivatonta

Matkailututkimuksen yliopistonlehtori García-Rosell ei näe junanvaihtoja ongelmana, kunhan ne on suunniteltu toimiviksi ja vaivattomiksi. Hän painottaa myös yhteisten aikataulujen ja lipunmyyntijärjestelmien tärkeyttä matkailijoiden houkuttelemiseksi raiteille.

– Junamatkustaminen pitäisi olla helppoa ja vaivatonta. Nopeus ei välttämättä ole se tärkein tekijä, vaan toimivuus ja mukavuus ovat ratkaisevampia asioita.

Matkustamisen sujuvoittamista kannattaa myös Susanna Chazalmartin. Chazalmartinien suomalais-ranskalainen perhe viettää kesäisin aikaa myös Etelä-Ranskassa, josta he ovat tehneet junamatkoja muuallekin Eurooppaan. Yhtenäisissä reiteissä sekä lipunvaraus- ja aikataulujärjestelmissä hän näkee kehittämistarvetta.

– Olisi mahtavaa, jos suurkaupunkien välillä olisi Euroopassa enemmän yöjunia. Se saisi varmasti ihmiset matkustamaan maata pitkin ja olisihan se tietysti ympäristön kannalta paljon parempi vaihtoehto.

Ruotsissa junalla pääsee rajalle jo vuoden päästä

Länsirajalla matkustajajunaliikenteen elvyttämisestä naapurimaiden välille on haaveiltu pitkään. Ruotsin puolella toimet seudun henkilöjunaliikenteen elvyttämisessä (siirryt toiseen palveluun) ovat kuitenkin Suomea pidemmällä.

Luulajasta Haaparantaan johtava uusittu ja sähköistetty rata valmistui vuonna 2012 ja kuluvan vuoden aikana asemalle aiotaan rakentaa matkustajalaituri sekä tehdä viimeisiä sähköistystöitä. Tavoite on, että matkustajaliikenne Haaparannan asemalle alkaisi Ruotsissa jälleen vuoden kuluttua keväällä.

Matkailututkimuksen yliopistonlehtori José-Carlos García-Rosell uskoo, että ratayhteyden elvyttäminen voisi lisätä myös Suomeen ja Ruotsiin kohdistuvaa lähimatkailua.

– Ihmiset puhuvat paljon siitä, kuinka mukava olisi matkustaa lähiympäristössä ja lähimatkailusta on tulossa myös tärkeä trendi. Suomessa on varmasti ihmisiä, jotka haluaisivat mennä matkailemaan Ruotsiin ja ruotsalaisista löytyy heitä, jotka haluaisivat tulla tänne Suomeen. Tämä voisi myös kasvattaa Lapin matkailua ruotsalaisten keskuudessa.

Susanna Chazalmartin odottaa junaa Kemin rautatieasemalla.
Antti Ullakko / Yle

Seitsemällä vaihdolla maata pitkin Lontooseen

Ensi kuussa Susanna Chazalmartin aikoo taittaa matkan Iso-Britanniaan junalla puuttuvista rataosuuksista huolimatta.

– Olen huhtikuussa menossa junalla ihan Isoon-Britanniaan asti. Haluan testata, miten junalla matkustaminen sinne asti onnistuu. Nythän se menee niin, että täältä joutuu ensin menemään jollakin konstilla Luulajaan asti, joko autolla tai linja-autolla Haaparannalta. Se vähän mutkistaa.

Chazalmartin laskee, että Luulajan jälkeen matkalla Isoon-Britanniaan on edessä seitsemän junanvaihtoa ja matkaan menee kaksi vuorokautta.

– Mielenkiinnolla odotan, että miten se menee.