1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Maalaiselämä

Espoolaisperhe muutti maalle, osti vanhan tilan 70 000 eurolla ja tubettaa tarinaa idyllisestä elämästään – mutta onko elämä maalla oikeasti sellaista?

Mielikuva maaseudusta on muuttunut myönteisemmäksi kuin ennen. Maaseudun asukkaat itse eivät tunnista tarinaa ikuisesta kesämökkielämästä.

Maalaiselämä
Jalkasten perhe lampaiden ympäröimänä talonsa edessä.
Jalkaset maksoivat 14 hehtaarin tilastaan 70 000 euroa. Asuntonsa Espoossa he laittoivat vuokralle.Esa Huuhko / Yle

Kukkulan laella seisovan keltaisen talon pihassa pikkuinen tyttö leikkii lampaiden kanssa. Suuren suuri koira ja vuohet kirmaavat ympäri pihaa. Vanhemmat nousevat rinnettä ylös kaivolta, vedenhakureissulta.

Vielä pari vuotta sitten Anniina, Juha ja Julia Jalkanen olivat paljasjalkaisia pääkaupunkiseudun asukkaita. Juha Jalkanen työskenteli uimahallissa liikuntapaikkahoitajana. Anniina Jalkanen oli ryhtynyt tekemään Jalkasten elämästä kertovaa videoblogia. Vapaa-aika kului ostoskeskuksissa kahvitellen ja leffoja katsellen.

Nyt lähimpään kauppaan on kahdeksan kilometriä ja ostoskeskukseen ajaa tunnin.

Mutta eivät Jalkaset enää kaipaakaan shoppailua. Aika kuluu maalla kuin itsestään eläimiä hoitaessa, taloa lämmittäessä ja vettä kantaessa.

– Emme aina edes tiedä onko maanantai vai lauantai, Anniina Jalkanen sanoo.

Jalkaset elättävät itsensä kertomalla sosiaalisessa mediassa kiireettömästä elämästään maalla.

Mutta onko romanttinen maalaisidylli totta?

Anniina Jalkanen kuvaa kun Juha Jalkanen laittaa puita takkaan.
Jalkaset laittavat aamulla kameran päälle ja kuvaavat vlogiinsa arkisia askareitaan maalla.Esa Huuhko / Yle

Vanhassa rintamamiestalossa ei ole juoksevaa vettä. Vesiputket on tarkoitus vetää ennen kuin perhe saa vauvan toukokuussa. Vaatimaton elämä on osittain Jalkasten valinta, osittain pakon sanelemaa. Talon remontointi ja mukavuudet maksaisivat liikaa tämän hetken tulotasoon nähden.

Toisaalta puulämmitys, peseytyminen pihalla vadin ja kuupan kanssa ja talon seinästä hilseilevä maali ovat osa maalaisromanttista idylliä, josta Jalkasten Youtube-kanava (siirryt toiseen palveluun) ja Instagram-tili (siirryt toiseen palveluun) kertovat.

Anniina Jalkasen videoblogi oli syy siihen, miksi perhe muutti keskelle mäntyharjulaista maaseutua. Haaveissa oli työskentely yhdessä. Koko ajan suosiotaan kasvattava videoblogi tarjosi siihen mahdollisuuden. Se kaipasi kuitenkin uutta sisältöä, tempausta.

Jalkaset pohtivat muuttoa ulkomaille. Sattumien seurauksena he törmäsivät vanhaan maatilaan Mäntyharjussa. Ajatus askeettisesta elämästä alkoi houkuttaa, sillä se tarjoaisi valtavasti sisältöä videoblogiin. Sisältöä, jolle olisi kysyntää.

Anniina ja Juha Jalkanen tuvassa keittiön pöydän ääressä.
Jalkasten tulotaso on pysynyt ennallaan, vaikka työt ovat vaihtuneet lähihoitajan ja liikuntapaikkahoitajan töistä vloggaamiseen.Esa Huuhko / Yle

Maaseutuidylli on kannattava bisnes

Jalkasten elämää maalla seuraa yli 30 000 katsojaa. Mäntyharjun kylällä Jalkaset pysäytetään tämän tästä ja kiitellään kunnan nostamisesta maailmankartalle. Kunnan isät ovat ehdotelleet virallisempaakin yhteistyötä, mutta liian pientä korvausta vastaan, Jalkaset sanovat.

Suomalaisten mielikuva maaseudusta on muuttunut vuosien saatossa vähä vähältä myönteisemmäksi. Vielä kahdeksankymmentäluvulla maaseutu oli monin paikoin ahdasmielinen ja takapajuinen paikka, josta piti päästä pois. Nyt lähes miljoona suomalaista suunnittelee maalle muuttoa. Maaseudun tulevaisuuden Kantar TNS:llä viime vuoden lopulla teettämän kyselytutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan 41 prosenttia suomalaisista haaveilee elämästä maaseudulla.

Mielikuvatutkimusten (siirryt toiseen palveluun) mukaan nykyään vain harva suomalainen pitää maaseutua yhteiskunnallisena rasitteena. Suurta kannatusta ei saa myöskään ajatus maaseudusta modernina, vaihtelua tarjoavana alueena. Sen sijaan ylivoimaisesti suurin osa niin kaupunkilaisista kuin maalaisistakin näkee maaseudun turmeltumattomana, luonnonläheisenä idyllinä ja aidon hyvinvoinnin lähteenä.

Anniina Jalkanen
Jalkaset haluavat näyttää kuvissaan ja videoissaan maaseudun kauniita ja myönteisiä puolia. Anniina Jalkasen Instagram-tili

Peltomaisema ja kiireetön kesämökkielämä siintävät ihmisten mielissä siinä määrin, että mielikuva kannattelee kokonaista liiketoiminta-alaa. Niin Suomessa kuin Keski-Euroopassakin julkaistaan lehtiä ja tv-ohjelmia, jotka keskittyvät maalaismaisen sisustuksen esittelyyn, mökin remontointiin ja puuhasteluun maaseudulla. Siihen joukkoon mahtuu myös Jalkasten vlogi.

Maaseutuidylli myy, mutta kaikille lehtien, ohjelmien ja blogien piirtämä kuva ei ole mieleen. Tutkimusten mukaan maalaiset itse eivät tunnista elämäänsä romanttisista kuvauksista. Mökkiläiselämä ei vastaa elettyä arkea.

Naapurijärven rannalla eletään kiireistä elämää

Jalkasilta vielä 25 kilometriä syvemmällä Mäntyharjun korvessa Hahlien perhe sisustaa juuri valmistunutta omakotitaloaan. Lapset Emmi, Ella ja Topi Hahl esittelevät innoissaan uusia huoneitaan, joihin kukin on saanut valita oman värimaailmansa.

Hahlit ovat asuneet samalla seudulla, keskellä ei-mitään, kahdeksan vuotta. Alkujaan he muuttivat Sami Hahlin isovanhempien rakentamaan rintamamiestaloon, mutta se kävi viisihenkiselle perheelle pieneksi. Kun vajaan kilometrin päähän tilalta tuli myyntiin rantatontteja, Hahlit päättivät rakentaa uuden kodin järven rantaan.

Hahlien perhe istumassa sohvalla.
Hahlin viisihenkinen perhe asuu 100 neliön talossa, jonka he ovat suunnitelleet itse.Esa Huuhko / Yle

Satu Hahl nostaa pullat uunista ja iloisesti hälisevä perhe siirtyy keittiöön. Hahlit uskovat olevansa tiivis viisikko sen ansiosta, että asuvat maalla ja touhuavat useimmiten keskenään.

Perhe ei ole missään vaiheessa edes ajatellut muuttavansa kaupunkiin. Satu Hahlia ajatuskin kauhistuttaa.

– Siellä elämä olisi varmaan vielä hektisempää kuin nyt.

Satu Hahl on fysioterapeutti ja ajaa työpäivinä pitkin Mäntyharjua mummojen ja pappojen luona. Sami Hahl on osastoupseeri Maavoimien esikunnassa Mikkelissä. Työmatkaa kertyy 75 kilometriä suuntaansa.

Lapset käyvät koulua kirkonkylällä, ja neljänä päivänä viikossa heillä on voimistelu-, sähly- tai jääkiekkotreenit. Harrastuspäivinä koko perhe lähtee kotoa ennen seitsemää aamulla ja palaa kotiin vasta seitsemän jälkeen illalla. Syömässä käydään kylällä asuvien isovanhempien luona tai pitsalla.

Hahleilla ei ole eläimiä, eikä tule. 3000 neliön suuruisen tontin valintaan vaikutti se, ettei pihalla kasvavaa varvikkoa tarvitse hoitaa mitenkään. Kasvimaankaan kuopsuttelu iltaisin ei kiinnosta.

11-vuotias Ella Hahl seuraa Jalkasten Youtube-kanavaa, koska Jalkaset ovat pienen kylän julkkiksia. Vanhempia videoblogi vähän hymyilyttää. Voihan joku elää noinkin, mutta vähän teennäiseltä se tuntuu. Kun on lämmittänyt vanhaa rintamamiestaloa polttopuilla kahdeksan vuotta, ilmalämpöpumppu on enemmän mieleen kuin takassa räiskyvä tuli.

Lapsia metsässä kävelemässä.
Hahlien kodin ympärillä ei ole perinteinen maalaismaisema peltoineen vaan kangasmetsää.Esa Huuhko / Yle

Hahlien on vaikea ottaa tosissaan maalaisromantiikasta ammentavia kuvia, ohjelmia ja lehtijuttuja. Ne tuntuvat kiiltokuvilta. Sami Hahl on varma, että kun kesämökkielämästä tulee jokapäiväistä, romantiikka hilseilee väkisin.

– Maallakin voi asua ihan uudessa talossa kaikilla mukavuuksilla. Voi elää ihan tavallista elämää, Sami Hahl sanoo.

Elämä ei ole extreme-leikki

Jalkasten puolen kilometrin rantaviivalla kuuluu moottorisahan ääni. Metsuri on palkattu raivaamaan pitkään hoitamattomana ollutta metsää. Juha Jalkanen tekee polttopuut itse, mutta kaikkea ei yksi mies ei ehdi hoitaa.

Juha Jalkanen myöntää talvella yhden kerran kyllästyneensä jatkuvaan puiden kantoon ja lämmittämiseen. Sitten hän nauroi itselleen: miten pieniä ihmisen murheet voivatkaan olla. Edes peseytyminen pihamaalla nakustellen ei ole ärsyttänyt.

– Sinne pitää mennä kuin avantoon, mitään ajattelematta.

Vaikka maalle muuton syynä oli tehdä tempaus videoblogia varten, Jalkaset eivät myönnä, että tämä olisi heille pelkkä hetken huuma, extreme-leikki. Elämä on juuri nyt täällä, Mäntyharjun metsissä ja järvillä. Videoblogissa kuvatut asiat ovat totta, perheen tavallista arkea.

Vessa, jossa pönttö, pesuallas ja pulsaattori.
Jalkasilla on talossaan ekokäymälä, joka toimii ilman vettä. Pesualtaan kyljessä on vesisäiliö hanalla. Pyykit pestään pulsaattorilla.Esa Huuhko / Yle

Viime kesänä Jalkaset saivat tuta omakohtaisesti, kuinka helposti kiireet tulevat osaksi päiviä, vaikka asuisikin luonnon syleilyssä. Kun valoa riitti, eikä virallisia työtunteja ollut, pariskunta aloitti pihalla projektin toisensa perään. Syksyllä Anniina Jalkanen huokasi helpottuneena, kun pimeys pakotti rauhoittumaan.

Pimeys on maalla läpitunkematonta. Marraskuisena iltana ulkona ei näe mitään ilman otsalamppua.

Jalkasia se ei haittaa. He kuvaavat vlogiaan päivällä samalla kun tekevät tilan töitä.

Idyllisissä tarinoissa on arvaamatonta voimaa

Jalkasten videoblogi saattaa olla ensioire muutoksesta, jonka seurauksena maaseudun vetovoima alkaa kasvaa. Näin asian näkee Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutin tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen. Vastakkainasettelu maaseudun ja kaupungin välillä hapertuu vähitellen, kun mielikuvat maaseudusta ovat entistä kirjavampia.

Hyyryläisellä on esimerkki Japanista. Siellä idyllinen tarina maaseudusta täytti yhden kylän lapsiperheillä. 15 vuotta sitten Higashikawan kunta (siirryt toiseen palveluun) päätti, että he luovat kunnalleen vetovoimaisen tarinan, jolla houkutellaan japanilaiset maalle asumaan. Keskiöön nostettiin kaksi asiaa: Higashikawa on Japanin paras paikka harrastaa valokuvausta ja paras paikka kouluttaa lapset. Peruskouluista tehtiin kunnan tärkein investointikohde.

Higashikawan kylänraitti
8200 asukkaan Higashikawan kunnan katunäkymä on hiljainen. Oikealla näkyvää rivitaloa markkinoidaan kunnan faneille loma-asunnoksi.Torsti Hyyryläinen

Olennaista tarinassa on, etteivät kunnan tarinaa kerro virkakoneisto ja päättäjät, vaan tavalliset kuntalaiset, yrittäjät ja yhteisöt. Kun tarina toistuu samanlaisista lähtökohdista eri tahojen kertomana riittävän usein, siitä tulee uskottava.

Higashikawaan on muuttnut paljon lapsiperheitä, muuttotappio on kääntynyt muuttovoitoksi ja lisäksi kunnalla on faneja ympäri Japania. Vieraillessaan kunnassa he saavat fanclub-alennuksia.

Mäntyharjussa Jalkaset ovat osa kuvastoa, joka haastaa perinteisen sanomalehdistön luoman käsityksen tyhjenevästä ja huolten täyttämästä maaseudusta. Sosiaalisessa mediassa jokainen voi kertoa maaseudusta sellaista kertomusta kuin itse haluaa.

– Ne kertomukset ovat aiempaa toiveikkaampia ja myönteisempiä, Hyyryläinen sanoo.

Jo nyt joka kolmas suomalainen kokee identiteettinsä yhtä aikaa kaupunkilaiseksi ja maalaiseksi. Jopa pääkaupunkiseudulla.

Kaupunkilaiset ovat ahneita ja maalaiset kohteliaita?

Vuohijärven rannalla Hahlien lapset leikkivät jäälohkareilla. Kavereita ei ole talviaikaan mailla halmeilla. Rantaviiva on täynnä naapuritaloja, mutta ne ovat pääasiassa kesämökkejä.

Maaseudulla Hahleja pitää oma rauha, luonnon läheisyys ja turvallisuuden tunne. Vuohijärven seitsemän kilometriä pitkä selkä on suuri syy siihen, miksi Hahlit viihtyvät täällä. Heillä on kuusimetrinen moottorivene, jolla hurautetaan kesäiltoina vartin matka Repoveden kansallispuistoon iltapalalle.

Perhe leikkii jääpaloilla järven rannassa.
Esa Huuhko / Yle

Kodin ympärillä on pelkkää mäntymetsää ja siellä kiemurtelevia hiekkateitä. Kaupunkilaiset kyselevät, eivätkö karhut pelota, mutta Satu Hahl sanoo pelkäävänsä enemmän kaupungissa toikkaroivia piripäitä.

Hahlien on vaikea keksiä, mikä elämässä olisi kaupungissa paremmin. Lapsia pitäisi silti kuljettaa harrastuksiin ja odotella sieltä pois. Työmatkat kestäisivät pääkaupunkiseudulla helposti tunnin, vaikka kilometrejä olisi vain murto-osa siitä, mitä nyt. Marjaretkille ja veneilemään olisi vaikeampi lähteä.

Iltaisin iskevään karkkihimoon sentään saisi helpotusta, kun kaupat olisivat vieressä.

Mielikuvatutkimuksen mukaan maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu on lieventynyt aikojen saatossa. 50 vuotta sitten ennakkoluulot maalaisten ja kaupunkilaisten välillä koettiin vaikeiksi. Tuolloin, kuten nytkin, maaseudun ja kaupungin välinen kehitys oli iso poliittinen kysymys.

Ennen suomalaiset ajattelivat kaupunkilaisten olevan kohteliaita ja maalaisten ahneita. Nykyään kohteliaisuutta pidetään molempien piirteenä. Sen sijaan ahneus on vaihtanut puolta: nykyään sitä pidetään pikemminkin kaupunkilaisten piirteenä.

Hahleja maaseudun ja kaupungin välinen vastakkainasettelu mediassa ärsyttää. He eivät käsitä, miksi kylien tyhjenemistä täytyy toitottaa ja lietsoa kielteistä kuvaa maaseudusta.

Heitä ei huoleta rummutus haja-asutusalueiden talojen hintaromahduksesta. He eivät rakentaneet taloaan myyntiin vaan kodiksi perheelle.

Hahleille on ihan sama, mitä väestöennusteet sanovat.

– Meillä ei ole aikomustakaan lähteä täältä minnekään.

Maalta pääsee pois, jos haluaa

Jalkasten pihalla lampaat pukittelevat hurjapäisinä ja villitsevät Sirius-koiran mukaansa. Lampaan papanoita on joka puolella. Kunhan maa kuivuu, Juha Jalkanen siivoaa niitä pois rikkalapiolla ja harjalla. Voi olla, että ensi kesänä lampaat laitetaan aitaukseen.

Anniina Jalkanen lypsää vuohta.
Vuohi pitää lypsää kerran päivässä. Julia Jalkanen on yleensä äidin mukana navetassa.Esa Huuhko / Yle

Jos vloggaaminen ei enää löisi leiville, liikuntapaikkamestarina ja lähihoitajana Jalkasilla on työmahdollisuuksia missä päin Suomea tahansa. Ajatus kahdeksasta neljään -arjesta Mäntyharjussa saa pariskunnan kuitenkin empimään. Vuohen lypsy pimeässä illassa työpäivän jälkeen ei ehkä olisikaan niin leppoisaa puuhaa kuin nyt.

Ehkä mieluummin voisi vaikka muuttaa ulkomaille, minne oikeastaan alunperinkin piti muuttaa?

Jalkaset suosittelevat maalle muuttoa, jos se vähänkin kiinnostaa.

– Aina voi muuttaa pois, Juha Jalkanen sanoo.

Jalkaset katselevat ympärilleen ja huomaavat monta asiaa, johon he ovat jättäneet käden jälkensä. Koti on jo nyt enemmän kuin seinät ympärillä, se on koko 14 hehtaarin tila. Sitä olisi vaikea jättää. Paikasta on jo nyt tullut rakas.

Aika näyttää, minne perheen tie vie. Niin, ja tietysti se vlogi.

Korjattu 2.3. klo 9.15: Juha Jalkasen ammatti on liikuntapaikkahoitaja, ei laitoshuoltaja, kuten jutussa aiemmin sanottiin.

Lue seuraavaksi