Veera Luhtanen haluaa voimistella huipulle – jumppasalissa varttuneesta down-lapsesta kasvoi selviytyjä

Harrastajien määrä kasvaa vammaisurheilussa ja taso kovenee monessa lajissa. Jalasjärveläinen Veera Luhtanen valmentajineen tähtää Special Olympics -maailmankisoihin.

Special Olympics
Veera Luhtanen ja äitinsä Katja Luhtanen
Veera Luhtanen haluaa elää urheilijan elämää. Siihen häntä on ohjannut ja tukenut oma perhe. Katja Luhtanen toimi pitkään tyttärensä valmentajana.Pasi Takkunen / Yle

Nauha vaihtuu keiloihin ja pian palloon, kun 15-vuotias Veera Luhtanen harjoittelee Jalasjärven koulukeskuksen tyhjässä salissa rytmisen voimistelun ohjelmiaan. Voimistelija ja nauha täyttävät hetkessä salin, mutta Veeran lempiväline on aivan jokin muu.

– Keilat ehdottomasti, Veera sanoo.

Miksi juuri keilat, vaikka pitkä nauha juoksee voimistelijan edessä, takana ja sivuilla sulavasti ja näyttävästi.

– Keilaohjelma on vaikea, mutta mitä enemmän tekee, sitä paremmaksi tulee.

Veera Luhtanen haluaa huipulle. Hän tähtää valmentajineen kehitysvammaisten arvokisaan, Special Olympics -maailmankisoihin vuonna 2023. Kesäkisat järjestetään tuolloin Berliinissä Saksassa.

Veera Luhtanen harjoittelee nauhaohjelmaa.
Veera Luhtanen palauttelee mieliin vanhaa nauhaohjelmaa.Pasi Takkunen / Yle

Jumppasalissa kasvanut

Veeran kehitysvamma johtuu Downin syndroomasta. Vamma ei ole estänyt hänen määrätietoista harjoitteluaan. Veera on äitinsä mukaan varttunut vauvasta lähtien jumppakuplassa.

– Veera on kulkenut mukanani, kun itse olen valmentanut joukkuevoimisteluryhmiä. Hän on pyörinyt jumppasalin lattialla ja tottunut tähän ympäristöön, sanoo äiti Katja Luhtanen.

Katja Luhtanen on valmentanut yksin tytärtään 13–14-vuotiaaksi. Puolitoista vuotta sitten suurin valmennusvastuu siirtyi Seinäjoen voimistelijoiden Johanna Lähdesmäelle ja Mia-Marja Kuuselalle.

Veeran voimistelijataival alkoi perheliikunnasta, josta hän siirtyi tavallisiin jumppakouluryhmiin. Veera harjoitteli itseään pari vuotta nuorempien tasolla pikkusiskon kanssa samoissa ryhmissä.

Katja Luhtanen ja Veera Luhtanen harjoituksissa.
Lämmittelyt menossa. Katja Luhtanen toivoo pääsevänsä lähiaikoina yhä enemmän valmentajan roolista katsomoon nauttimaan tyttärensä Veera Luhtasen rytmisestä voimistelusta.Pasi Takkunen / Yle

Erityistä tukea tarvitseville omia ryhmiä

Veera oli kymmenvuotias, kun Jalasjärvelle perustettiin ensimmäisten joukossa erityistä tukea tarvitsevien voimistelukouluryhmä.

Katja Luhtasen mukaan vastaavat erityisryhmät yleistyvät hiljalleen suomalaisissa urheilu- ja voimisteluseuroissa.

– Toki seuroissa pääsee myös normaaliryhmiin, vaikka olisi haasteitakin.

Samantasoiset toisiaan vastaan

Veera Luhtanen on menestynyt niin kotimaan kisoissa kuin kansainvälisissä kilpailuissa ja tapahtumissa.

Viime vuoden tuliaiset down-urheilijoiden kansainvälisestä kilpailusta Isosta-Britanniasta olivat komeat. Veera voimisteli neljällä välineellä ja toi kotiin neljä kultaa. Kotimaan kisoista tuli pronssia.

Veera Luhtanen osallistuu ennen kaikkea Special Olympics -toimintaan ja kilpailuihin. Special Olympics on maailman johtava kehitysvammaisten liikunta- ja urheilujärjestö. Tunnetuin Special Olympics -tapahtuma on maailmankisat. Kilpailuun osallistuu tuhansia kehitysvammaisia. Kisat järjestetään kahden vuoden välein niin, että talvi- ja kesäkisat vuorottelevat.

Maailmankisoissa osallistujat jaetaan divisiooneihin.

– Samantasoiset kilpailevat samantasoisia vastaan, sillä ikä ei kerro kaikkea, Katja Luhtanen määrittelee.

Veera Luhtanen harjoittelee nauhaohjelmaa.
Aktiiviurheilu on kasvattanut down-nuoresta selviytyjän. Muutaman vuoden kuluttua jalasjärveläinen Veera Luhtanen aikoo voimistella kehitysvammaisten kisoissa maailman huipulle.

“Ihan kunnon kisaa saa käydä”

Special Olympics -maailmankilpailu on urheilujuhla, jossa vaikeasti vammaisillekin tarjotaan mahdollisuutta elämyksiin ja menestykseen. Jo se on voitto, kun tekee parhaansa. Ketkä sitten nousevat palkintokorokkeelle, on monessa lajissa useiden asioiden summa.

Lajipäällikkö Elina Ahtiainen Suomen paralympiakomiteasta toteaa, että maailmankisoihin ei lähetetä urheilijoita pelkästään heidän urheilusaavutustensa perusteella. Valintaan vaikuttaa myös heidän edellytyksensä selviytyä kisamatkasta.

Katja Luhtanen on laittanut merkille, että vammaisurheilun taso on noussut. Se näkyy juuri Special Olympics -toiminnassa ja muun muassa Veeran harrastamassa rytmisessä voimistelussa.

– Ihan kunnon kisaa saa käydä Suomessa, ja myös kansainvälisesti taso on hyvä.

Harrastajamäärät kasvussa ja arvostus nousussa

Valmentaja Johanna Lähdesmäen mukaan tason nousu johtuu siitä, että kehitysvammaiset harrastavat ja kilpailevat aikaisempaa enemmän.

– Paralympialajit ja kehitysvammaisten lajit ovat saaneet mediassa huomiota. Tietoisuus näistä on lisääntynyt myös urheiluseuroissa.

Myös lajivalikoima on laajentunut.

– Esimerkiksi Pohjanmaan alueelle on ihan viimeisen vuoden aikana tullut lisää eri lajeja, joissa voi kilpailla, Johanna Lähdesmäki kertoo.

Suomen Special Olympics -toiminnassa on tällä hetkellä mukana 23 lajia ja vajaa 2400 urheilijaa. Urheilijoiden määrä kasvoi viime vuonna 400 urheilijalla. Monet kilpailevat tai treenaavat useissa lajeissa.

– Kaikissa näissä lajeissa järjestetään kotimaan kilpailuja ja näistä lajeista on mahdollista lähteä ulkomaille kilpailemaan, Elina Ahtiainen tarkentaa.

Ahtiaisen mukaan suomalaiset arvostavat tällä hetkellä vammaisurheilua.

– Vammaiset ja vammattomat kilpailevat yhdessä, kun se on mahdollista. Liikehdintää on myös toisin päin: vammattomia osallistuu vammaisten omiin lajeihin, kuten esimerkiksi maalipalloon, sokkobingikseen ja kelkkajääkiekkoon, Elina Ahtiainen toteaa.

Veerasta kasvoi selviytyjä

Tavoitteellinen liikuntaharrastus on tuonut Veera Luhtaselle paitsi menestystä ja pokaaleja myös kokemuksia ja kavereita. Äiti arvioi, että kilpaileminen on kasvattanut Veeraa selviytyjäksi.

– Veera rakastaa rutiineja, ja on hyvä, että tietyt asiat toistuvat samalla tavalla. Harrastuksissa hän on oppinut, että kaikki ei aina mene saman kaavan mukaan ja että siitäkin voi selvitä.

Harjoitusleirit ja kilpailut ovat auttaneet Veera Luhtasta selviytymään yksin, ilman äidin tai perheen tukea.

– Se on vahvuus, minkä Veera on urheilun kautta saanut, äiti uskoo.

Veera ja äitinsä Katja Luhtanen harjoittelemassa voimistelusalissa.
Veeralla on edellytyksiä voimistella pitkälle, jos vain intoa riittää, arvioi äiti Katja Luhtanen.Pasi Takkunen / Yle

Alppihiihtoa ja uintia rinnalla

Veera Luhtasen elämä ei ole vain yhtä voimistelua ja koulua. Hän on harrastanut uintia vauvauinnista lähtien ja myös kilpaillut lajissa Junior games -kisoissa.

Alppihiihto on Luhtasen perheen yhteinen harrastus, mutta 12-vuotiaasta Veera on osallistunut lajissa Vammaisurheiluliiton leireille ja kilpailuihin. Viimeiset pari vuotta hän on harjoitellut alppihiihtoa Harri Ojajärven valmennuksessa Seinäjoen hiihtoseuran alppiryhmässä.

– Menin myös showtanssiryhmään, Veera Luhtanen lisää. Äiti toteaa, että hyviä oheislajeja kaikki!

Urheilijan elämää

Veera Luhtanen mieltää itsensä urheilijaksi ja haluaa elää runsaine lajivalikoimineen urheilijan elämää.

Mutta miten välttää ylikuormittuminen, kun viikot täyttyvät treeneistä ja kilpailumatkoista? Äiti ei huolestu.

– Kyllä Veerasta näkee, jos hän alkaa olla liian väsynyt. Veera on pienestä lähtien tykännyt ohjatusta toiminnasta: siitä että joku sanoo, mitä tehdään.

Äiti uskoo lapsensa kykyihin edetä rytmisessä voimistelussa vielä pitkälle.

– Kyllä Veeralla edellytyksiä on jatkaa voimistelua pitkään, jos vain intoa riittää.

Veera Luhtanen harjoittelee voimistelusalissa.
Rytmisen voimistelun lisäksi Veera Luhtanen harrastaa alppihiihtoa, uintia ja showtanssia.Pasi Takkunen / Yle