Tutkijat: Populistit ja media tarvitsevat toisiaan – "Mikä myykään paremmin kuin kohut ja provokaatiot"

Juha Herkman ja Laura Ahva pohtivat Ylen Viimeinen sana -mediaohjelmassa populistipoliitikkojen ja toimittajien viha–rakkaus-suhdetta.

media
Vievätkö populistit julkisuutta ja mediaa miten haluavat?
Vievätkö populistit julkisuutta ja mediaa miten haluavat?

Populismi ja media tarvitsevat toisiaan, sillä populismi tuottaa medialle kiihottavia ja kiinnostavia aiheita.

– Ei ole mikään salaisuus, että Yhdysvalloissa Donald Trumpin menestys on ollut onnenpotku journalistiselle medialle, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Juha Herkman.

Herkman on tutkinut median ja populismin suhdetta. Hän ja Tampereen yliopiston tutkija Laura Ahva olivat vieraina Ylen Viimeinen sana -ohjelmassa lauantaina.

Ohjelman voi katsoa tämän jutun pääkuvaa klikkaamalla tai tästä linkistä.

"Populismi ja journalismi toimivat samalla tavalla"

Populismi ja journalismi saavat voimansa samasta dynamiikasta, sanoo myös Laura Ahva.

– Osin uutiskriteerit ohjaavat samaan suuntaan kuin populististen puolueiden toimintalogiikka. Kärjistykset, konfliktit, vastakkainasettelut, hyvät ja pahat... Ne kulkevat käsi kädessä samaan suuntaan, Ahva sanoo.

Juha Herkman käyttää termiä mediapopulismi. Kun journalismi toimii vallan vahtikoirana, se on samalla asialla kuin populismi: eliittiä vastaan, kansan puolella. Samalla kaupalliset kriteerit ajavat journalismia.

– Pitää olla myyvä ja kiinnostava. Mikä myykään enemmän kuin kohut ja provokaatiot, skandaalit, vastakkainasettelut ja draama. Tämä on samankaltaista kuin populistin logiikka, halutaan herättää huomiota ja kiinnostusta, sanoo Herkman.

Kielteinen julkisuus on haitaksi – paitsi populisteille

Yleensä kielteinen julkisuus on poliitikoille haitaksi.

Torstaina Yle kertoi, että vasemmistoliiton työntekijän perustamalta tililtä lähetetty viestejä, joissa fantasioitiin fasistien ja ilmastomuutoksen kieltäjien tappamisella. Alle vuorokauden sisällä henkilö oli irtisanoutunut.

Haitallinen jukisuus ei kuitenkaan tunnu samalla tavalla vahingoittavan oikeistopopulisteja.

– Hyvin tärkeää on, miten puolueissa ja puolueiden johdossa reagoidaan kohuihin ja ulostuloihin. Suhteessa äärikansallismielisiin reagointi on selvästi varovaisempaa. Pelätään ehkä kannattajakunnan menettämistä, jos siinä onkin enemmän radikaaleja. Ehkä ollaan myös jossain määrin samaa mieltä [radikaalien kanssa], Herkman sanoo.

Hän muistuttaa myös, että puolueen asemalla on väliä. Jos puolue on hallituksessa, reaktio on tiukempi kuin oppositiopuolueen kohdalla.

"Oikeistopopulistinen ikiliikkuja" ajaa puhumaan räjähtävistä lepakoista

Laura Ahva oli mukana kirjoittamassa Media ja Populismi -kirjaa. Siinä käsitellään muun muassa “oikeistopopulistista ikiliikkujaa”. Asioiden ja sisältöjen sijaan jäädään käsittelemään sitä, kuka sanoi ja mitä sanoi ja tarkoittiko vai eikö hän tarkoittanut, mitä sanoi.

– Journalismin näkökulmasta ikiliikkuja johtuu siitä, että retoriikka on niin houkuttelevaa, että siihen jäädään kiinni. Tulee iskulauseita, tiivistyksiä ja räjähtäviä lepakoita (siirryt toiseen palveluun). Joskus ne pitäisi vain jättää käsittelemättä, Ahva sanoo.

Sekään ei tosin ole helppoa, Herkman lisää.

– Minun ei käy kateeksi toimittajia. Ihmiset vöyhöttävät sosiaalisessa mediassa kaikenlaisia asioita, eikä niitä nosteta julkisuuteen. Näissä asioissa ollaan paljon herkempiä nostamaan asioita julkisuuteen. Välillä voisi käyttää harkintaa ja jättää nostamatta niitä julkisuuteen.

Laura Ahva on tutkinut sovittelujournalismia. Hänen mukaansa huomiota voisi räväköiden puheiden sijaan kiinnittää kansalaisiin. Heidän huolensa pitää ottaa tosissaan ja ääripäiden sijaan kuunnella epävarmoja, tavallisia ihmisiä.

– Sovittelujournalismi vastustaa vastakkainasettelua journalismissa. Siksi se pystyy vastaamaan myös populismin asettamaan haasteeseen, Ahva sanoo.

Katso aiemmat Viimenen sana -ohjelmat tästä.