Loppuuko samppanja ikiajoiksi? Ilmastonmuutos tuo mullistuksia viininviljelyyn – vuosisataiset menetelmät voivat loppua, mutta tilalle jännittäviä uutuuksia

Yli puolet nykyisistä viljelyalueista on tuotantokelvottomia nykymenetelmillä, jos lämpötila nousee kaksi astetta.

viinit
Rypäleenkerääjä tyhjentää koriaan.
Poimija tyhjentää täyttä grenache-rypälekoriaan Domaine du Pas de l'Escaletten viinitilalla Poujols´n lähellä Etelä-Ranskassa.Guillaume Horcajuelo / EPA

Vuoden 1540 kesä oli sietämättömän kuuma Ranskan Burgundissa. Kesä oli kuuma myös muualla Euroopassa: metsäpalot raivosivat, Alppien jäätiköt sulivat.

Mutta Burgundissa viinirypäleet muuttuivat köynnöksissä rusinoiksi. Ne tuottivat makeaa, siirappimaista ja paljon alkoholipitoisempaa viiniä. Normaalisti viini korjattiin myöhään syyskuussa tai varhain lokakuussa. Vuonna 1540 viljelijät kiirehtivät viikkoja aikaisemmin korjaamaan ylikypsät rypäleet.

Viinitynnyreitä
Burgundiviinikellari. Côte d'Or, Ranska. JAUBERT French Collection / AOP

Tutkijat ovat käyneet läpi burgundilaisen Beaumen kaupungin sadonkorjuutilastoja, joista varhaisimmat ovat vuodelta 1354. Asiasta kirjoittaa The National Geographic (siirryt toiseen palveluun).

Viininkorjuutilastot, joita on pidetty eri puolilla Euroopan viinialueita, ovat itse asiassa vanhimpia pitkäkestoisia lähteitä, joista ilmenee, millainen sää on ollut satojakin vuosia sitten.

Tilastoista ilmenee, että viime vuosikymmeninä viinisatoa on Burgundissa korjattu säännönmukaisesti yhtä aikaisin kuin tuona yhtenä sietämättömän kuumana kesänä viisisataa vuotta sitten. Ilmastonmuutos on lämmittänyt kesäsäitä niin, että sadonkorjuu on aikaistunut.

Ilmastonmuutos aiheuttaa viininviljelyyn valtavia haasteita jo nyt, ja lisää on luvassa tulevaisuudessa. Keräsimme tähän muutamia.

1. Tuotantoalueet vähenevät dramaattisesti

Viiniköynnöstä voidaan viljellä vain rajallisella alueella pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Suotuisimmilla kasvualueilla lämpötila on päivisin keskimäärin 12–20 astetta, keväät ovat sateisia, kesä kuuma ja alkusyksy lämmin.

Viinin viljelystä tulee mahdotonta yli puolella nykyisistä viininviljelyalueista, mikäli ilmasto lämpenee kahdella asteella. Tämä ilmenee kansainvälisen tutkijaryhmän tekemästä laajasta tutkimuksesta, joka on julkaistu Proceedings of National Academy of Science (siirryt toiseen palveluun)ssa.

Mikäli maapallon keskilämpötila nousee neljällä asteella, nykyisistä viljelyalueista yli 85 prosentista tulee kelvottomia viinintuotantoon.

Etualalla viinirypäleitä, taka-alalla paidaton viininviljelijä.
Ranskassa jo useat kesät ovat olleet niin kuumia, että satoa on poimittu ennenaikaisesti.

– Viininviljely on tavallaan kuin kanarianlintu hiilikaivoksessa: se varoittaa samalla tavalla maanviljelyä ilmastonmuutoksen vaikutuksista, sillä viinikäynnös on ilmastoherkkä, sanoo tutkimusta tekemässä ollut Columbian yliopiston ja Nasan tutkija Benjamin Cook uutistoimisto AFP:lle.

Ryhmä keskittyi yhteentoista viiniköynnöslajiin, joiden joukossa olivat muun muassa Cabernet Sauvignon, Chardonnay, Grenache, Merlot ja Sauvignon Blanc. Tutkimuksen mukaan kahden asteen lämpötilan nousu tekisi mahdottomaksi näiden viljelyn 56 prosentilla nykyisistä viljelyalueista.

Lämpötilojen nousu aiheuttaa myös kuivuutta. Kuivuudesta kärsivät Kalifornia, Etelä-Afrikka ja erityisesti Australia, jossa yli 70 prosenttia nykyisistä viljelyalueista ovat viljelykelvottomia muutamassa vuosikymmenessä.

Eri lajikkeita viinirypäleitä.
Cardinal ja cabernet franc -rypäleitä Kaliforniassa. Mariia Mutova / AOP

Toisaalta: Uusia lajeja perinteisillä alueilla

Lasi on kuitenkin vain puoliksi tyhjä. Nimittäin jos viiniköynnökset vaihdetaan lämpimämmässä säässä viihtyvään lajikkeeseen, viinin viljely onnistuu myös niillä alueilla, joilla perinteiset köynnökset eivät enää menesty.

Esimerkiksi Burgundin alueella Ranskassa voitaisiin vaihtaa perinteinen pinot noir lämpimämmässä viihtyvään Grenache-rypäleeseen. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten viljelijät suhtautuisivat keskiajalta saakka jatkuneen viljelyn muutoksiin ja löytäisivätkö kuluttajat burgundinviiniään, joka ei olekaan Pinot Noiria.

Aloxe-Corton viinitila.
Aloxe-Cortonin viinitila Burgundissa tuottaa Grands Crus Corton -punaviinia ja Corton Charlemagne -valkoviiniä. Peter Horree / AOP

– Se on korkea rima ylitettäväksi alueilla, joilla viljelijät on viljelty samoja lajikkeita vuosisatoja ja vuosisatoja. Tarvitaan myös kuluttajia, jotka ovat valmiita hyväksymään vaihtelua lempialueellaan, sanoo AFP:lle British Columbian yliopiston tutkija Elizabeth Wolkovich.

Kyse on lisäksi lainsäädännön muutoksista. Esimerkiksi Bordeauxissa on nykyisin sallittu vain viiden rypälelajikkeiden viinit, etupäässä Cabernet Sauvignon ja Merlot. Nyt kuitenkin kokeillaan seitsemää muutakin lajiketta, jotka saatetaan hyväksyä tulevaisuudessa.

Viljelijät kokeilevat myös erilaisia kloonattuja viiniköynnöksiä. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa on testattu menestyksellä kuivuutta kestävää kloonattua Cabernet Sauvignonia.

Aikakirjojen lisäksi viinin historiasta voi ottaa muutakin oppia: vanhoja lajikkeita voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Monet köynnöslajikkeista ovat olleet viimeksi viljelyssä 1800-luvulla, mutta useat niistä ovat nykyisiä suosikkiköynnöksiä paljon kestävämpiä.

Ja myös: Kokonaan uusia tuotantoalueita

Lämpötilojen nouseminen on aiheuttanut kuitenkin myös sen, että sellaisilla alueilla, missä hienot vuosikerrat olivat harvinaista herkkua, on nyt nähty erinomaisia viinivuosia yksi toisensa jälkeen. Näitä ovat esimerkiksi Italian Piedmonten Barolon alue sekä Moselin ja Reinin laaksot Saksassa.

Lisäksi viljely on leviämässä alueille, missä se aiemmin oli käytännössä mahdotonta, esimerkiksi Belgiaan, Brittein saarille, Pohjoismaihin, Kanadan Ontarioon ja British Columbiaan sekä Uuden-Seelannin eteläosiin ja Argentiinan Patagoniaan.

Viinirupäleitä viiniköynnöksissä.
Viinitila Belgiassa.Olivier Hoslet / EPA

Osa viinilajikkeista on paremmin kylmää kestäviä hybridiköynnöksiä, mutta eivät kaikki: esimerkiksi Norjassa viljellään nykyisin Rieslingiä, joka on ihan vastaavaa kuin mannereurooppalainen Riesling.

Lisäksi perinteiset viinitalot etsivät uusia alueita. Esimerkiksi Espanjassa katalonialainen viinijätti Familia Torres on etsinyt uusia viljelyalueita yli tuhannen metrin korkeudesta Pyreneiden vuoristosta.

– 25 vuotta sitten se olisi ollut mahdotonta, sanoi Torresin toimitusjohtaja Miguel Torres Maczassek New York Timesille. (siirryt toiseen palveluun)

Vuoristossa hellekausi on lyhyt ja yölämpötilat alhaisempia kuin alavammilla mailla. Tämän vuoksi rypäleet kypsyvät tasaisempaa tahtia.

Uusia viinialueita on luvassa myös esimerkiksi Andien vuoriston rinteillä.

2. Joillekin viineille tulee loppu

Toisaalta jotkin erikoisviinit ovat vaarassa ilmastonmuutoksen myötä. Esimerkiksi Saksassa jäi tänä vuonna saamatta koko jääviinisato, kun talvea ei tullut. Viinin vaatimaa seitsemää pakkasastetta ei nähty tänä talvena yhdelläkään Saksan 13 viinintuotantoalueesta.

Jo 2017 ja 2018 jääviinillä oli vaikeuksia, kun juuri ja juuri tarpeeksi kylmää oli muutamilla Saksan viljelyalueilla. Vuosina 2012 ja 2015 sato onnistui, mutta vuoden 2012 jääviinin löytäminen enää olisi lähinnä lottovoitto.

Jääviini on makeaa viiniä, joka valmistetaan luonnollisesti köynnöksiin jäätyneistä viinirypäleistä. Mitä kylmempi sää on poimimishetkellä, sitä makeampaa on viini. Jääviiniä tuotetaan lähinnä Saksassa, Itävallassa ja Kanadassa.

3. Vuosikertasamppanjasta tulee todellinen harvinaisuus

Kylmissä kalkkisissa kellareissa syvällä Champagnen maakunnan samppanjatalojen alla raavitaan päätä. Kysymys on siitä, miten varmistetaan kuplivan juoman kirpeä hapokkuus ja mineraalisuus. Samppanjaa saadaan vain piehehköltä alueelta Pohjois-Ranskasta.

Samppanjan valmistamiseen käytetyt rypäleet, etupäässä Chardonnay ja Pinot Noir, ovat aiemmin kasvaneet viileässä ilmastossa, mutta niin ei ole ollut enää vuosiin. Champagnen alueen keskilämpötila on noussut 1,2 astetta 30 vuoden aikana.

Janisson Baradon viinitila  Ranskassa.
Janisson Baradon samppanjatalon kellari Champagnessa Ranskassa.Richard Semik / AOP

Hauraita köynnöksiä uhkaavat toki myös sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus, äärimmäinen helle, myrskyt ja niin edelleen. Ääri-ilmiöt ovat kaksinkertaistuneet viime vuosikymmeninä.

Samppanjatalo Gallimard menetti viime vuonna 20 prosenttia sadostaan helteen takia. Drappier puolestaan 15 prosenttia – ja kahdeksan prosenttia meni jo keväällä hallan takia.

Suurin ongelma on kuitenkin keskilämpötilan nousu. Tarina on sama kaikkialla:

– Sadonkorjuu on kaksi viikkoa aikaisemmin kuin se oli 20 vuotta sitten, sanoo luksussamppanjatalo A.R. Lenoblen toinen omistaja Antoine Malassagne Bloombergille (siirryt toiseen palveluun).

– Kypsyminen silloin, kun päivät ja yöt ovat kuumia, johtaa vähempään ja vähempään hapokkuuteen rypäleissä, mikä tarkoittaa vähemmän raikkautta viinissä, hän jatkaa.

Hapokkuus on oleellista samppanjassa, sillä se mahdollistaa viinin ikääntymisen. Vuosikertasamppanjat ovat siis tulevaisuudessa yhä harvinaisempaa herkkua. Samppanjatalot, kuten esimerkiksi Lenoble, ovat nyt keräämässä kylmiin kellareihinsa varastoa, joista voidaan tulevaisuudessa sekoittaa samppanjoita niiden raikkauden palauttamiseksi.

Viinitila Hautvillers Marnessa Ranskassa.
Samppanjatilan viiniköynnäksiä Hautvillers´n lähellä Marnessa, Ranskassa. Christopher Mann / AOP

Viljelijät tekevät yhä enemmän yhteistyötä tutkijoiden kanssa uusien menetelmien kehittämiseksi. Menestystä on tullut esimerkiksi paremmin lämpöä kestävien viiniköynnöslajikkeiden risteytyksessä.

Viinitilat myös itse ymmärtävät hyvin ilmastonmuutoksen torjunnan tarpeellisuuden. Monet pyrkivät pienentämään hiilijalanjälkeään niin paljon kuin pystyvät. Samppanjatalo Drappier on päässyt täysin neutraaliksi hiilijalanjälkensä suhteen ja vuodesta 2017 on käyttänyt pulloja, jotka ovat 87-prosenttisesti kierrätysmateriaalia.

Toisaalta: Korvaako englantilainen kuohuviini samppanjan?

Vuonna 2016 viiniammattilaisten keskuudessa kohahti. Sokkotesteissä valikoima englantilaisia kuohuviinejä nimittäin valittiin paremmiksi kuin erä ranskalaisia samppanjoita. Itse asiassa jotkut asiantuntijat – myös ranskalaiset ammattilaiset – jopa luulivat niitä aidoksi samppanjaksi. Maistelusta kertoo Smithsonian Magazine (siirryt toiseen palveluun).

Menestys on toki isolta osalta peräisin englantilaisten viljelijöiden laadun kehittymisestä, mutta osansa on myös ilmastonmuutoksella. Eteläisen Englannin kalkkikivinen maaperä on hyvin samanlainen kuin Champagnessa, mutta aiemmin ilmasto on ollut liian viileää köynnöksille. Nyt on toisin.

Kentin, Sussexin, Hampshiren, Dorsetin sekä Cornwallin alueilla valmistetaan nykyisin erinomaisia kuohuviinejä, samalla menetelmällä kuin Champagnessa.

Asia on huomattu myös kanaalin toisella puolella. Lukuisat perinteiset samppanjatalot, esimerkiksi Taittinger ja Vranken-Pommery Monopole ovat investoineet rajusti englantilaisiin viinitiloihin.

Orgaaninen viinitila Surrey Hillsissä Englannissa.
Luomuviinitila Surrey Hillsissä Englannissa. eter Lane / AOP

Lue myös:

Ilmastoniksi: Ranskassa ponnistellaan viininautintojemme pelastamiseksi

Ilmastonmuutos siirtää viinin kasvualuetta pohjoiseen – Britanniasta uusi Espanja?