Tinder-treffeillä Barcelonassa ymmärsin, miksi naiset rynnivät kaduille naistenpäivänä

Arkea maailmalta: Feminismi on rantautunut Espanjaan, mutta monille se tarkoittaa edelleen ääriajattelua, kirjoittaa Ylen Barcelonan-toimittaja Maija Salmi.

feminismi
Henkilökuva
Antti Haanpää / Yle

BarcelonaKolmekymppisen sinkun perjantai-ilta. Tinder-treffit paikallisen miehen kanssa Barcelonassa lupaavat hyvää.

Istumme trendikkäässä gin tonic -baarissa ja puhumme politiikkaa. Olen innoissani, mies vaikuttaa älykkäältä ja on paljon viehättävämpi kuin Tinder-noviisina edes odotin.

Puhe kääntyy feminismiin ja naisten asemaan Espanjassa.

Treffikumppanini kertoo osallistuvansa naistenpäivänä pidettävään suurmielenosoitukseen.

Hienoa, ajattelen.

Viime vuonna pelkästään Madridissa, Barcelonassa ja Valenciassa mielenosoitukseen osallistui yhteensä yli 700 000 ihmistä.

Siinä vaaditaan muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemistä ja naisten aseman parantamista työmarkkinoilla. Yhä useammin naisten oikeuksien puolesta mieltä osoittavat myös miehet.

Siksi yllätyn, kun treffikumppani toteaa, että feminismi on Espanjassa mennyt hänen mielestään kuitenkin liian pitkälle.

Miehen mukaan on väärin, että hän joutuu sukupuolensa vuoksi kärsimään pienen vähemmistön teoista.

Hän muistuttaa, ettei koskaan pystyisi edes lyömään naista, eikä hän tunne ketään, joka niin tekisi.

Mies uskoo, että epäkohta korjaantuu viimeistään siinä vaiheessa, kun vanha ja patriarkaalisiin arvoihin kasvanut sukupolvi siirtyy ajasta ikuisuuteen.

Hän pitää naisten syrjintää sukupolvikysymyksenä ja menneisyyden jäänteenä.

Sen sijaan hän kertoo tuntevansa lukuisia naisia, jotka tehtailevat perättömiä rikosilmoituksia perheväkivallasta etenkin huoltajuuskiistojen yhteydessä.

Samankaltaisia väitteitä olen kuullut aiemminkin, vaikka perättömien ilmoitusten osuus on tilastojen mukaan marginaalinen. (siirryt toiseen palveluun)

Lähisuhdeväkivallan uhrina kuolleiden naisten määrä on sen sijaan jälleen kasvussa, vaikka määrä onkin pudonnut 2000-luvun alun huippuvuosista.

Tilastojen valossa Espanja on kuitenkin Suomea turvallisempi maa naisille. Riski joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi on Suomessa noin kolminkertainen.

Tilastot eivät kuitenkaan kerro kaikkea.

Kynnys rikosilmoituksen tekemiseen on Espanjassa edelleen korkea, eikä uhrien suojeluun ole riittäviä resursseja.

Pelkästään tänä vuonna on tapettu jo 12 naista lähisuhdeväkivallan uhrina. Tekijänä on siis ollut joko naisen nykyinen tai entinen puoliso.

Harva heistä oli tehnyt ilmoituksen väkivallasta tai sen uhasta.

Viime vuonna surmansa sai 55 naista, mikä on eniten viiteen vuoteen.

Rikosilmoituksia lähisuhdeväkivallasta tehtiin lähes 170 000, joista noin 70 prosenttia johti tuomioon.

Moni tekijöistä on kuulunut tähän treffikumppanini nimittämään uuteen moderniin sukupolveen.


Tuhannet espanjalaiset protestoivat kesällä 2018 oikeuden annettua tuomionsa niin kutsutussa susilauman seksuaalirikostapauksessa.
Tuhannet espanjalaiset protestoivat kesällä 2018 oikeuden annettua tuomionsa niin kutsutussa susilauman seksuaalirikostapauksessa.Juan Carlos Hidalgo / EPA

Espanjan uusi hallitus, etunenässä maan historian nuorin ministeri, 31-vuotias, tasa-arvoministeriksi noussut Irene Montero on luvannut lisätä feminististä politiikkaa.

Samaan aikaan äärioikeistolainen Vox-puolue haluaisi lieventää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa lainsäädäntöä.

Väkivalta on kuitenkin vain jäävuoren huippu.

Kyse on myös yhteiskunnan rakenteista.

Työn ja uran yhdistäminen ei ole espanjalaisnaisille edelleenkään helppoa.

Paikallinen kollegani, pienen lapsen äiti joutuu haastamaan työnantajansa oikeuteen. Työnantaja ei suostu noudattamaan lakia ja anna kollegani tehdä lyhennettyä työpäivää.

Ilman isovanhempien tai lastenhoitajan apua moni äiti joutuisi jäämään kotiin.

Toinen ystäväni ei pääse kahden lapsen äitinä edes työhaastatteluun.

Lapsen saaminen katkaisee Espanjassa usein naisen urakehityksen. Isyyslomaa pyytävä mies on edelleen maassa kummajainen, vaikka se ei enää lyhennä äitiyslomaa.

En myöskään tunne yhtäkään espanjalaisnaista, jolta ei olisi kysytty perhetilanteesta työhaastattelussa.

Perheettömänä suomalaisena voin seurata äitiystävieni kamppailua työmarkkinoilla vain sivusta.

Sen sijaan seksuaalinen häirintä on minullekin tuttua jopa siinä määrin, että totuin siihen etenkin Etelä-Espanjassa asuessani.

Kyse on kuitenkin myös naisten asenteista.

Nipistys pyllystä tai kadulla perään huutelu on vain sen merkki, että olet hyvännäköinen, totesi naispuolinen tuttuni, kun valitin ahdistelusta.

Toinen käski odottamaan vanhenemista.

Hänen mukaansa tulisin kaipaamaan pientä kivaa huutelua ”viimeisen käyttöpäivän jälkeen”.

Espanjaa kuohuttaneet joukkoraiskaustapaukset ovat herättäneet kiivasta keskustelua seksuaalisesta väkivallasta ja ahdistelusta. Espanja on ottanut tasa-arvoasioissa valtavan loikan eteenpäin, mutta yhteiskunta muuttuu hitaasti.

Treffikumppanini mukaan naiset liioittelevat nykyään ahdistelua. Hän sanoo, ettei normaalisti käyttäytyvä nainen voi joutua ahdistelun uhriksi kuin äärimmäisen harvoin.

Hän puhuu turhasta valittavista naisista termillä feminazis, feministinatsit. Samaa retoriikkaa käyttää äärioikeistolainen Vox-puolue.

En koskaan saa tietää, mitä tarkoittaa normaalisti käyttäytyvä nainen, koska päätän lähteä kotiin.

Ehkä kohtaamme naistenpäivän mielenosoituksessa.