Maatalous ei ole onnistunut vähentämään merkittävästi päästöjään miljardituesta huolimatta

Maatalousyrittäjille jaettavalla miljardiluokan ympäristökorvauksella ei saatu aikaan kovinkaan suuria uudistuksia ilmaston ja ravinnekuormituksen vähentämiseksi tai monimuotoisuuden lisäämiseksi.

maatalous
Aarno Lindfors viljelee maata Ohkolan kylässä Mäntsälässä.
Pellon läpi kulkeva puro tulvi tänä talvena Mäntsälässä ja huuhteli pellolta ravinteita mukaansa.Janne Järvinen / Yle

Maatalousyrittäjille on maksettu vuosina 2014-2020 ympäristökorvausta yhteensä 1,656 miljardia euroa, jos he tekevät tiettyjä ilmastoa tai ympäristöä suojelevia toimenpiteitä viljelyssä.

Tällaisia voivat olla esimerkiksi monivuotiset ympäristönhoitonurmet, lannoituksen vähentäminen, suojavyöhykkeet vesistöihin, lannan kierrätys tai peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) laajassa hankkeessa (siirryt toiseen palveluun) selvitettiin maanviljelijöille maksettavan ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteiden vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta. Yhteensä 27 toimenpidettä oli tarkastelussa mukana.

Selvisi, että suurin osa ympäristötavoitteista eli 17 toimi vain kohtalaisesti tai heikosti, loput vaihtelevasti, raportti kertoo (siirryt toiseen palveluun).

– Vesistön ja luonnon monimuotoisuuden kohdalla tulos on kohtalaisen positiivinen, ilmastonsuojelun tavoitteisiin ei ole juurikaan vaikuttanut eikä maaperän kasvukunnossakaan ei ole kovin suuria positiivisia vaikutuksia, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Terho Hyvönen, joka on ollut on selvityksen vetäjänä.

Miksi on niin, että 1,6 miljardilla ei saada aikaan enempää?

– Vesiensuojelussa toimenpiteiden kohentaminen ei ole onnistunut riittävän hyvin, monimuotoisuudessa olisi pitänyt saada enemmän pinta-aloja ja ilmastonsuojelussa toimenpiteet olisi pitänyt kohdentaa turvepelloille, jolloin olisi saatu kustannustehokkaampia tuloksia, Hyvönen sanoo.

Neljää osa-aluetta tarkasteltiin:

Traktori kahden puun välissä
Eila Haikarainen / Yle

1. Ravinteet valuvat edelleen vesiin

Maatalouden ravinnekuormitukseen vaikuttaa eniten lannoituksen rajoittaminen.

Vaikka sitä on tehty, toimenpiteet ovat vähentäneet vesistöjen ravinnekuormitusta vain hienoisesti. Saaristomeren ja Selkämeren valuma-alueilla ravinnekuormitus ei ole vähentynyt lainkaan.

Ravinnekuormitusta on pyritty vähentämään kasvien tarpeen mukaisella lannoituksella eli lannoituksen vähentämisellä, talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisäämisellä ja suojavyöhykkeillä pellon ja vesistön välissä.

Suojavyöhykkeitä on tällä tukikaudella käytetty paljon, mutta niitä ei ole osattu kohdistaa niihin paikkoihin, joissa niistä olisi ollut eniten apua. Maatalousyrittäjät valitsevat vapaaehtoisesti, mitä toimenpiteitä haluavat käyttää.

– Ne olisi pitänyt kohdentaa jyrkille, eroosioherkille pelloille, Hyvönen sanoo.

Liukoisen fosforin aiheuttamaa kuormitusta lannoituksen vähentäminen on vähentänyt eniten. Sinileväkukinnat käyttävät fosforia ravintonaan.

– Maaperässä on tapahtunut hyviä muutoksia. Helppoliukoisen fosforin pitoisuus on todennäköisesti laskenut, ja se jatkossa vaikuttaa pitkään meidän kuormitukseen, sanoo Luonnovarakeskuksen tutkimusprofessori Eila Turtola.

Vesistöissä tämä näkynee viiveellä.

– Se näkyy todennäköisesti vuosien kuluessa, varsinkin, jos näitä toimenpiteitä vielä jatketaan, jolloin pitoisuus maaperässä laskee ja saadaan aikaan hyvää, pitkäaikaista vaikutusta. Jos ei me sitä tehdä [vähennetä maaperän fosforipitoisuutta], niin sitten me nostettu kädet pystyyn, Turtola sanoo.

Lannan levitys pellolle.
Maanviljelijä levitti lannoitetta traktorilla pellolle Salossa keväällä 2018.Taina Sohlman / AOP

2. Monimuotoisuutta parhaiten edistävät toimet ovat kalliita

Luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin lisäämisessä maatalousyrittäjät onnistuivat kohtalaisen hyvin, mutta vaikuttavimpien toimenpiteiden pinta-alat jäivät pieniksi.

Erityisesti luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidon ympäristösopimukset, monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen ja hoito sekä luonnonhoitopeltonurmet ja monimuotoisuuspellot edistivät hyvin erilaisten maatalousympäristön lajien elinmahdollisuuksia.

Nämä toimenpiteet edistivät perinnebiotooppien uhanalaista lajistoa, tavallisen maatalousympäristön sekä kosteikkojen lajistoa toisiaan täydentävällä tavalla.

Parhaiten biodiversiteettiä edistivät monimuotoisuuden ja maiseman hoitosopimukset. Ne ovat kalliita toteuttaa, joten ne eivät ole kovin kustannustehokkaita.

Lehmiä kirmaa kukkaniityllä
Lehmät hoitivat perinnemaisemaa Byabäckenissä, pienessä purolaaksossa Sipoonkorven kansallispuistossa kesällä 2018.Houman Taleghani / Yle

3. Ilmaston kannalta rahat kannattaisi laittaa turvepeltoihin

Maatalouden ilmastopäästöjen rajoittamisessa tukijärjestelmä on melko tehoton.

Ympäristökorvausjärjestelmän useat toimenpiteet kuten monivuotiset ympäristönurmet, luonnonhoitopellot, suojavyöhykenurmet ja kerääjäkasvit edistävät ilmastonsuojelua, mutta niistä monien ala on liian pieni, jotta niillä saavutettaisiin merkittävää vaikutusta.

Ilmaston näkökulmasta ympäristökorvauksiin käytetty raha jakautuu liian laajalle alalle ja liian moniin toimiin.

Ilmastonsuojelun kannalta vaikuttavimmat toimenpiteet ovat paljolti samoja kuin vesiensuojelussa.

Typpioksiduulin osalta suojakaistat vesistöjen ja pellon välissä sekä ympäristönhoitonurmet vähensivät päästöjä 75 prosenttia syyskynnettyyn kevätviljapeltoon verrattuna. Hiilidioksidin osalta parhaalla toimenpiteellä eli monivuotisilla ympäristönurmilla päästiin 66 prosentin päästövähennyksiin.

Suomen maatalouden ilmastopäästöistä puolet on peräisin turvepelloista, joita on noin kymmenen prosenttia maan kaikista pelloista. Turvepeltojen osuus pelloista on suurin Etelä-Pohjanmaalta Lappiin ulottuvalla vyöhykkeellä. Kustannustehokkainta olisi kohdentaa toimet näille turvepelloille, raportissa todetaan.

Ilmakuva työkone raivaa peltoa
Turvemaan raivaaminen pelloksi tekee hiilinielusta päästölähteen.Lucas Holm

4. Peltojen köyhtyminen vaatisi suuria muutoksia viljelyyn

Maaperän kasvukunto ei ole juuri kohentunut.

Suomen peltomaiden orgaanisen aineksen pitoisuus on keskimäärin vähenemässä, ja kehityksen kääntäminen vaatisi todennäköisesti suuria muutoksia viljelyyn, raportti summaa. Orgaaninen aines on keskeinen tekijä sekä pellon tuottokyvyn että hiilensidonnan kannalta.

Kaikki toimenpiteet, jotka lisäävät monivuotisten nurmien viljelyä arvioitiin parhaiksi maaperän kasvukunnon kannalta.

Ympäristökorvausjärjestelmä on osa vuosien 2014–2020 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa eli maaseutuohjelmaa. Järjestelmässä on mukana noin 90 prosenttia Suomen peltoalasta. Ympäristökorvausjärjestelmän rahoituksesta noin 40 prosenttia on peräisin EU:sta, ja loppu on kansallista rahoitusta.