Neljä somevaikuttajaa paiski töitä, nukkui ja söi kuin halpavaatteiden ompelija Myanmarissa: "Tiedostin koko ajan, että olen ostoksillani tätä rahoittamassa"

Puuvillan kerääminen käsin sai muotibloggaaja Sandra Hagelstamin muuttamaan tapaa, jolla hän puhuu vaatteista seuraajilleen.

pikamuoti
Somevaikuttajat pikamuodin juurilla Myanmarissa: "Tiedostin koko ajan, että olen ostoksillani tätä rahoittamassa"
Somevaikuttajat pikamuodin juurilla Myanmarissa: "Tiedostin koko ajan, että olen ostoksillani tätä rahoittamassa"

Tehtaassa on kuuma, työpäivä kestää 11 tuntia ja tahti on kova. Osa työntekijöistä asuu lapsineen tehtaalla, kemikaalialtaiden yläpuolella.

Neljä suomalaista somevaikuttajaa viedään töihin Myanmarin pikamuodin vaatetuotantolaitoksiin uudessa tosi-tv-sarjassa Verta, hikeä ja t-paitoja.

Supersuosittu tubettaja Maiju Voutilainen, muotibloggaaja Sandra Hagelstam, A-Lapset-kanavalta tuttu tubettaja Joona Puhakka sekä muotisuunnittelun opiskelija Veikko Seppälä joutuvat matkan aikana puntaroimaan uusiksi suhdettaan vaatteisiin ja pikamuotiin. Oman mausteensa soppaan tuo se, että jokaisella heistä on erilainen suhtautuminen vaatteisiin ja kuluttamiseen.

Nuoret vaikuttajat nukkuvat, asuvat ja syövät kuin paikalliset parin viikon ajan. Töitä paiskitaan niin puuvillapellolla, nahkankäsittelylaitoksella kuin vaateompelimossa. Työpäivän päätteeksi on palkanmaksun aika: päähenkilöiden suut menevät mutrulle, kun naiset saavat automaattisesti pienemmän palkan samasta työstä.

Lue lisää: Verta, hikeä ja t-paitoja näyttää, mitä paljastuu halvan vaatteen nurjalta puolelta

Nuori suomalainen nainen kauhistuneen näköisenä kokeilee ompelukonetta Myanmarissa vaatetahtaalla. Paikallinen nainen opettaa.
Yksi Suomen suosituimmista tubettajista Maiju Voutilainen (vas.) yritti pysyä mukana myanmarilaisen ompelimon kovassa tahdissa.Toni Sillanpää / Warner Bros

Ylen aamussa vieraillut muotibloggaaja Sandra Hagelstam oli yllättynyt siitä, että kaikki tehtiin käsin eikä käytössä ole työtä helpottavaa tuotantolinjaa. Työpäivät venyivät 10 tuntisiksi ja kuumuus painoi niskassa.

– Henkisesti se oli rankinta. Tiedostin koko ajan, että olen itse rahoittamassa tätä bisnestä omilla ostoksillani, sanoo Hagelstam Ylen aamussa.

Muotisuunnittelun opiskelija Veikko Seppälä tunnisti tehtaalla suomalaisesta katukuvastakin tuttujen halpavaatemerkkejä, mutta myös näennäisesti laadukkaammin valmistettuja urheilutuotteita.

– Epäinhimillisen pitkät työajat kuumerajan ylittävissä lämpötiloissa on sinänsä jo vastenmielinen ajatus, mutta sen päälle työntekijöiden on saatava luonnoton määrä vaatekappaleita valmiiksi päivän aikana, Seppälä kuvailee.

Himoshoppaajan arvostus vaatteita kohtaan kasvoi

Muoti on ollut bloggari Hagelstamin työ jo yli 10 vuotta: esimerkiksi Instagramissa hänen kenkäkokoelmalla ja luksustyylillä on yli 88 000 seuraajaa. Hagelstam on jo pidemmän aikaa halunnut päästä vaatebisneksen alkujuurille näkemään, kuinka vaatteita valmistetaan kaukomaissa. Kun kutsu ohjelmaan kävi, suostui hän saman tien.

Vaatetuotannon arjen näkeminen oli hänelle silmiä avaava kokemus. Pysäyttävintä oli nähdä, kuinka paljon työtä halvan vaatteen tekeminen vaatii.

– Viiden euron paita ei tarkoita, ettei sen eteen tarvittaisi paljon työtunteja. Lähtien ihan siitä, että puuvilla kerätään ja värjätään käsin, sanoo Hagelstam.

Hagelstam myöntää, että ennen vaatteen hinta oli määritellyt sen, miten hän on vaatteita kohdellut: halpa vaate voi olla mytyssä kaapissa, mutta kallis on pukupussissa.

– Olen elänyt muotimaailman kuplassa 10 vuotta. Ohjelman myötä arvostus omia vaatteita kohtaan on kasvanut äärettömän paljon – varsinkin niitä vaatteita kohtaan, jotka minulla jo ovat vaatekaapissa, Hagelstam sanoo.

Tällä hetkellä Hagelstam kokee viha-rakkaus-suhdetta muotiin, joka tuo hänelle leivän pöytään.

– Shoppailu on aiemmin tuonut minulle hyvän mielen. Nyt kun olen nähnyt, missä oloissa vaatteita valmistetaan, olen joutunut kyseenalaistamaan sen.

Bloggaaja ja somevaikuttaja Sandra Hagelstam lähikuvassa Myanmarissa.
Vaatteet ja muoti ovat 31-vuotiaalle Sandra Hagelstamille sekä työ että harrastus. Sandra suosii luksusbrändejä, mutta pukeutuu myös pikamuotiin. Uuden laukun tai kengät hän saattaa ostaa kaikissa tarjolla olevissa väreissä. Hän onkin tunnettu isosta vaatehuoneestaan ja mittavasta kenkäkokoelmastaan. Korkokenkiä löytyy yli 500 paria.Márton Jelinkó / Warner Bros

Tehtaan omistajat eivät häpeä huonoja työoloja

Äkkiseltään luulisi, että Myanmarin vaatetehtaiden huonot työolot olisi asia, jota haluttaisiin piilotella eikä kuvauslupaa tehtaisiin saisi helpolla. Kankaiden värjäyksessä ja nahan käsittelyssä käytetään vahvoja kemikaaleja, mutta työntekijöiltä puuttuvat suojavarusteet.

Hagelstam yllättyi paikan päällä: vaatetehtaiden omistajat esittelivät ylpeinä tuotantotilojaan ja suuria tuotantomääriään.

Länsimaiden markkinoille menevien vaatteiden valmistus on ollut köyhän Myanmarin pelastus. Vaatebisnes on luonut työpaikkoja maaseudun asukkaille sekä naisille. Vaatetehdas tai puuvillapelto voi työllistää kokonaisen kylän.

– Jos paikallisilta kysyy, heidän mielestään länsimaalaisten ei pitäisi vähentää pikamuodin ostamista. Se tarkoittaisi työn loppumista. Siksi tämä on hyvin kaksipiippuinen asia, Hagelstam pohtii.

Ei puhu enää muodista samalla tavalla

Sarjan kuvaaminen on jättänyt jälkensä myös tapaan, jolla Hagelstam puhuu nykyään vaatteista seuraajilleen. Hän haluaa ohjata ihmisiä laittamaan enemmän ajatusta ostoksiinsa, tekemään vaatekaupassa parempia investointeja ja näin välttämään herätysostoksia.

– En enää yllytä blogissani ostamaan vaatteita. Olen jättänyt pois sen tyyppiset ilmaisut kuin "pakko saada", "kiirehdi kauppaan" tai "osta monessa värissä". Sellainen kielenkäyttö vetoaa alitajuntaan, Hagelstam kertoo.

Sen sijaan, että Hagelstam keskittyisi esittelemään aina vaan uusia tuotteita, hän haluaa nykyään kertoa, kuinka yhtä hyvää ajatonta vaatetta voi käyttää monella eri tavalla.

Hagelstamin mukaan muodin rakastaja voi olla tiedostava ilman, että tekee elämässään täyskäännöksen ja ostaa jatkossa vain kirpparilta. Hän peräänkuuluttaa armollisuutta omaa shoppailua kohtaan.

– Kaikki pystyvät vaikuttamaan omalla tavallaan. Kuluttajana voi miettiä, tarvitseeko tiettyjä vaatteita, voiko niitä ostaa käytettynä tai voiko olla ostamatta ollenkaan. Voi myös miettiä, miten vaatteita pesee ja säilyttää, Hagelstam sanoo.

Sarjan kaikki jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa:

Yle Areena: Verta, hikeä ja t-paitoja