Pohjavedet ja järvien pinnat korkealla pohjalaismaakunnissa – jokien virtaamat moninkertaisia tavalliseen talveen verrattuna

Lämmin ja sateinen talvi on lisännyt jokien virtaamia ja nostanut pohjavesien pintaa helmikuussa. Lappajärvi on ollut yhtä korkealla viimeksi kesällä 1982.

vesistöt
Helmikuista Kyrönjokea Perttilänsillalta katsottuna. Sula vesi
Helmikuinen Kyrönjoki virtasi vapaana Isossakyrössä, Perttilänsillan kupeessa.Anne Elhaimer / Yle

Pohjalaisjokien virtaamat ja vedenkorkeudet ovat olleet koko helmikuun selvästi suurempia kuin normaalisti sateisen ja leudon sään takia. Joet ovat myös olleet kolme kertaa tulvakorkeudessa helmikuun aikana.

Kyrönjoen alaosalla virtaama oli tämän vuoden helmikuussa keskimäärin noin 120 kuutiota (m3)/s (maksimi noin 260 m3/s). Vuosina 1911–2020 keskimääräinen helmikuun virtaama on ollut noin 20 m3/s.

Lapuanjoen alaosalla virtaama on ollut yli viisinkertainen ja Perhonjoella noin kolminkertainen keskimääräiseen helmikuuhun verrattuna. Lapuanjoen, Kyrönjoen, Närpiönjoen, Teuvanjoen, Lapväärtin-Isojoen ja usean muun pienen joen virtaama on helmikuun aikana noussut kolme kertaa normaalin kevättulvan tasolle.

Myös järvet ja pohjavedet korkealla

Järvistä Ähtärinjärvi on ollut helmikuun lopulla noin 60 senttiä, Hirvijärven tekojärvi 70 senttiä ja Lappajärvi noin metrin korkeammalla kuin keskimäärin. Lappajärvi oli yhtä korkealla viimeksi kesällä 1982.

Jokien virtaamat ovat nyt maaliskuussa kääntymässä hitaaseen laskuun Ähtävänjokea lukuun ottamatta.

Pohjavesien korkeudet ovat myös olleet nousussa ja ovat nyt reilusti ajankohdan keskiarvoja korkeammalla. Sulan maaperän takia sateet ovat päässeet imeytymään pohjavedeksi.

Maaliskuussa alkanut alkutalvea kylmempi sääjakso lisää roudan paksuutta, joka vähentää sadeveden imeytymistä. Pohjavesien ennustetaan kuitenkin pysyvän keskiarvoja korkeammalla.

Kahtena edellisenä vuonna pohjalaismaakunnissa on kärsitty jopa poikkeuksellisesta kuivuudesta.