Hurriganes-legenda Ile Kallio kieltäytyi vuosien ajan keikoista, koska pelkäsi pettyvänsä – yksi bändi sai mielen muuttumaan: "Ei pidetty edes treenejä"

Kitaristi Ile Kallio kiertää taas soittamassa Hurriganesia.

Hurriganes
Remu Aaltonen ja Ile Kallio bändikämpällä Vallilassa.
Remu Aaltonen (oik.) pyysi Ile Kallion kitaristiksi Hurriganesiin vuonna 1971.Jani Saikko / Yle

Hurriganesin alkuperäisen kitaristin Ile Kallion ei tarvitse kovin kauaa miettiä, miksi Hurriganesista tuli 1970-luvulla yksi Suomen suosituimmista ja hurjimmista bändeistä.

– Ensinnäkin se alkuvoima, mikä siinä oli. Hurriganes kulki omaa tietään – ei kumarrellut mihinkään suuntaan, vaan teki omaa juttuansa. Se oli ensimmäinen bändi, jolla oli selkeästi oma, todella stydi "imitsi". Hurriganes perusti suomalaisen rock'n' rollin, luettelee Kallio.

Rumpali Remu Aaltonen oli jättänyt Kalevala-bändin vuonna 1971. Uuteen kokoonpanoonsa hän otti kitaristiksi vasta 16-vuotiaan Ile Kallion ja basistiksi vanhan ystävänsä Cisse Häkkisen.

Remu Aaltonen ja Ile Kallio bändikämpällä Vallilassa.
Ile Kallio (vas.) ja Remu Aaltonen yhdessä vuonna 2018.Jani Saikko / Yle

Nimi uudelle yhtyeelle matkittiin yhdysvaltalaisesta Johnny and the Hurricanes -yhtyeestä. Ensimmäinen keikka oli vuoden 1971 viimeisenä päivänä Helsingin työväentalon rappukäytävässä.

Aluksi Ile Kallio soitti Hurriganesissa kaksi vuotta, minkä jälkeen hänet korvasi Albert Järvinen. Myöhemmin Kallio oli mukana Hurriganesissa vielä vuosina 1975–1979 ja 1983–1984.

Ile Kallion mielestä ei ollut mikään onnenkantamoinen, että juuri Hurriganesista tuli suosittu. Siihen oli syynsä.

– Hurriganesin musiikki on energiamusiikkia. Kun tekemisessä on energia mukana, se elää niin kauan kuin siinä on energia mukana.

Yksikertaista mutta vaikeaa

Nopeasti kuunneltuna musiikki saattaa kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta. Vasta perehtyminen itse musiikkiin ja sen osa-alueisiin paljastaa, miten monesta eri elementistä se koostuu.

Ile Kallion mielestä ihmiset luulevat, että Hurriganesia on helppo soittaa, koska Hurriganesin musiikki on hänen mukaansa aika yksinkertaista ja koostuu vain muutamasta soinnuista.

– Hurriganesin musiikkia ei todellakaan ole helppo vetää niin, että se toimii ja kulkee. Siinä pitää olla se ajo, jota ei tuosta vaan oteta, vaikka osaisi mitä.

Tässä Ile Kallio kertoo, miksi Hurriganes on niin ainutlaatuinen.

Kaiken edellytyksenä on soittajien hyvä yhteishenki. Ile Kallio painottaa, että vaikka kaikki muusikot olisivat alansa huippuja, on turha kuvitella menestystä ellei yhteistyö toimi.

– Bändi on sellainen jengi, että jos siellä on yksikin kusipää, niin ei toimi ja siitä ei vaan tule mitään. Tämä pätee mihin tahansa työyhteisöön. Jos siellä on yksikin mätä omena, se tekee tosi isoa tuhoa.

Nostalginen kortti

Ile Kallio katsoo keräilykorttia, johon bändin alkuperäiset jäsenet Remu Aaltonen, Cisse Häkkinen ja Ile Kallio ovat vuonna 1975 raapustaneet nimikirjoituksensa. Kortti löytyi Yle Lappeenrannan toimittajan Sirkka Haverisen kätköistä.

– Tämähän on keräilykamaa. Älä hävitä sitä, saat siitä vielä joskus isot rahat. Siihen rintanappi mukaan, niin hinta nousee tonnilla, naurahtaa Kallio.

Hurriganesin fanikortti nimikirjoituksilla vuodelta 1975.
Sirkka Haverinen sai aikoinaan korttiin bändin soittajien nimikirjoitukset. Kuvan nimmarikorttia varten on loppukesällä ottanut Risto Vuorimies.Mikko Savolainen / Yle

Kuva on melkein sama kuin vuonna 1975 ilmestyneen Crazy Days -levyn kansi. 19-vuotias Ile Kallio rötköttää nojatuolilla ja Remu Aaltonen maassa. Cisse Häkkinen seuraa heitä katseellaan pöydän äärestä tupakka huulillaan.

– Muistaakseni kuva otettiin Jamlo-nimisen kaverin kotona. Kaikki luulevat aina, että se on otettu Remun kotona, jossa oli vähän samanlaista. Siksi Remu varmaan halusi, että mennään Jamlon kämppään, kertoo Kallio.

Tässä Ile Kallio kertoo Sirkka Haveriselle ja JP Kakkolalle vanhasta nimmarikortista

Toukokuussa 1975 Ile Kallio oli rutiköyhä, kävi iltaoppikoulua ja oli juuri lopettanut postissa puolipäivätyön. Hän kertoo olleensa epätoivoinen eikä tiennyt, miten selviäisi.

– Pari päivää myöhemmin Remu Aaltonen soitti ja hyppäsin suoraan tähän maailmaan. Tulin bändiin takaisin.

Sitten alkoi todellinen meno läpi suomalaisen rock-kansan. Ile Kallio tunsi olevansa onnellinen. Nyt tapahtui se, mihin hän oli elämässään tähdännyt.

– Eka keikka oli 16. kesäkuuta, ja sen jälkeen keikkoja oli todella paljon, sellaiset neljä keikkaa viikossa. Tapahtui niin paljon, että muistikuvia on jäänyt todella vähän, kertoo Kallio.

Vaikka Hurriganes hajosi vuonna 1988, ei sen suosio ole sammunut.

Jälleen Hurriganesia

Ile Kallio halusi pitkään kieltäytyä erilaisista Hurriganes-aiheisista kutsuista ja esiintymisistä. Niitä tuli vuosien varrella useita.

– Minä olin bändissä mukana silloin, kun se oli parhaimmillaan. En halunnut löytää itseäni stagelta ja huomata, että tämä ei toimi. Kieltäytyminen oli hyvä tapa välttyä tällaisilta tilanteilta.

Sitten tapahtui jotain.

Lappeenrantalainen Black Devils oli soittanut Hurriganes-musiikkia jo 25 vuotta. Bändin nokkamies ja rumpali JP Kakkola oli jo vuosia pyytänyt bändin keikalle mukaan sekä Ile Kalliota että Janne Louhivuorta, joka oli ollut Hurriganesin kitaristina 1980-luvun alkupuolella.

– Janne Louhivuori meni keikalle jätkien kanssa, ja tapasin hänet keikan jälkeen. Janne kehui, että oli ollut todella hyvä ryhmä ja hyvä meininki, kertoo Ile Kallio.

Kaksi muusikkoa istuu studiossa
Ile Kallio (vas.) ja Balck Devilsin JP Kakkola ovat nyt tyytyväisiä molemmat. Sirkka Haverinen / Yle

Kun Black Devilsin JP Kakkola seuraavan kerran vuonna 2017 pyysi Ile Kalliota mukaan, ei hän enää tohtinut kieltäytyä. Ensimmäinen esiintyminen oli Imatran ajojen aikana järjestetty rock-festivaali.

– Ei pidetty edes yhteisiä treenejä. Sovittiin vain biisilista ja sitten lavalle. Toimi todella hyvin, kertoo Kallio.

Black Devilsin JP Kakkolalle Ile Kallion saaminen mukaan keikalle oli unelmien täyttymys. Yhteistyö on jatkunut siitä lähtien.

– Me elämme omaa unelmaamme. Kun olemme 25 vuotta tehneet intohimoisesti ja intensiivisesti duunia, ja sitten se tapahtuu. Emme ole turhaan tehneet tätä juttua.

Hurriganes syvimmällä

Viime viikolla Ile Kallio ja Black Devils olivat Lappeenrannassa treenaamassa konserttikiertuetta varten. Se alkaa Tampereelta perjantaina 6. maaliskuuta. Lisäksi hiljattain ilmestyivät yhteinen CD ja LP.

– Vinyylissä alkaa se pieni rahina, kun neula löytää uran. Rahinaa kuuluu hetken aikaa, ja sitten lähtee musa. Kaikki nämä ohjaavat mielen musiikkiin ennen kuin siitä tulee ääntäkään. Olet ikään kuin valmistautunut siihen, että kohta tulee, pohtii vinyylin hienouksia Ile Kallio.

Ile Kallio kertoo, mikä hänen mielestään tekee vinyylistä ainutlaatuisen tavan kuunnella musiikkia.

Ile Kallio hehkuttaa yhteistyötä Black Devilsin kanssa.

– Todella hyvä ryhmä ja henki. Hyviä jätkiä ja kaikki on hyvin. Tekeminen on niin huoletonta, että voi keskittyä olennaiseen.

Ile Kallio ja Black Devils keikalla
Ile Kallio (vas.) soittaa jälleen Hurriganesia. Black Devils yhtyeessä Tero Salminen (basso), JP Kakkola (rummut) ja Matti Kähkönen (kitara)Petri Rautsiala

Alun perin oli tarkoitus soittaa yhdessä enemmän vain viime kesänä, mutta nälkä kasvoi Ile Kalliollakin.

– Keikat menivät todella hyvin ja vastaanotto oli fantastinen, joten eihän sitä malttanut siihen jättää.

Nykyisin Ile Kallio soittaa Black Devilsin lisäksi muun muassa yhdessä vaimonsa Kaija Kärkisen kanssa.

– Se on kuitenkin toinen maailma, sanoo Kallio.

Mutta Ile Kallio on hurjan iloinen, että on voinut tehdä ja on saanut tehdä hyvin monenlaista musiikkia. Uran alkumetrit ovat kuitenkin suurimmassa arvossa.

– Hurriganes on se, mistä minä olen lähtenyt liikkeelle. Se on syvimmällä minussa, ja kaikki muu on tullut sen myötä, sanoo Ile Kallio.

Kuuntele Ile Kallion ja JP Kakkolan haastattelu kokonaisuudessaan. Toimittaja on Sirkka Haverinen.