Kiveniskemät ovat työllistäneet tuulilasin korjaajia tänä talvena – irtokivet sinkoilevat lumettomista teistä, mutta ajotyylilläkin on vaikutusta

Teiden hätäpaikkaus ja hiekoitus tuovat tielle mursketta, jota lumi ja jää ei ole suojannut entiseen malliin.

tuulilasi
Stenskott i vindruta.
Osa yrittäjistä kertoo, että töitä on ollut jopa moninkertainen määrä normaalitalveen verrattuna.Yle/Tove Virta

Tuulilasien korjausfirmoilla on riittänyt töitä tänä talvena. Osa yrittäjistä kertoo, että töitä on ollut jopa moninkertainen määrä normaalitalveen verrattuna. Kaikilla muutosta ei näy.

Yrittäjä Thomas Hedström Kokkolasta sanoo, että yleensä urakointi loppuu alkutalvesta lumentuloon. Tänä talvena alfaltti on ollut pitkälti paljas ja irtokivet ovat olleet tavallista suurempi ongelma lumen ja jään puuttuessa.

– Tänä talvena on ollut noin kolme kertaa enemmän korjauksia kuin normaalitalvena. Pahimpia ovat Jyväskyläntie (vt 13) ja Ouluntie (vt 8), sanoo Hedström.

Töiden lisääntymisen tunnistavat myös Autoklinikka Pietarsaaren yrittäjä Heikki Övermark ja yrittäjä Jarmo Ujanen Seinäjoen Tuulilasiasennuksesta. Kiveniskemiä on tullut korjattua tavallista enemmän.

– Tuulilasit lähtevät halkeamaan, kun tulee iso lämpötilaero. Sen huomaa heti: puhelimet alkavat soida, sanoo Ujanen.

Ongelman taustalla iso nippu syitä

Kiveniskemiin on monia syitä. Tien pinnassa on pientä kiveä, sepeliä ja mursketta niin hiekoituksen jäljiltä kuin renkaiden mukana kulkeutuneena – tai peittämättömästä sorakuormasta lentänyttä.

Täristysviivat keräävät kiviä, jotka voivat lentää tuulilasiin ohitustilanteissa. Samoin pikkukiviä sinkoilee kuoppien paikkauksista, joita on tehty hätäavuksi talven runtelemille teille.

Eniten osumaa otetaan pääväylillä, sanoo Jarmo Ujanen Seinäjoelta.

– Yhdellä tiellä on hiekoitettu, siitä jää rengaskuvioihin ja kovissa vauhdeissa pääväylillä kivet sitten irtoavat.

Osasyynsä on myös roiskeläppien vähenemisellä sen jälkeen, kun ne lakkasivat olemasta pakolliset. Jarmo Ujasen mukaan uudempi kalusto on myös vanhempaa herkempää vaurioille: kun autoja kevennetään päästöjen vähentämiseksi, myös tuulilasit tehdään aiempaa ohuemmiksi.

Kuoppainen Kosköntie Pohjanmaalla Mustasaaressa.
Merja Siirilä / Yle

Lähes jokainen uuden auton ostaja ottaa lasivakuutuksen

Tuulilasit työllistävät myös vakuutusyhtiöitä aiempaa enemmän.

Vakuutusyhtiöt korvaavat vuosittain kymmeniätuhansia autojen tuulilasivahinkoja. Esimerkiksi vakuutusyhtiö If:stä kerrotaan, että yhtiöön tulee vuosittain noin 30 000 tuulilasikorvausta. Lähitapiolassa korvauksia tulee keskimäärin nelisen tuhatta kuukaudessa.

Liikenneturvallisuuden johtava asiantuntija Markus Nieminen vakuutusyhtiö Lähitapiolasta kertoo, että tuulilasivahinkojen määrä on ollut viime vuosina kasvussa.

Lähes jokainen uudemman auton ostaja ottaa nykyisin lasivakuutuksen, kertoo If:n korvauskeskusasiantuntija Juha T. Virtanen.

– Mitä enemmän tuulilaseihin on tullut muuta tekniikkaa, on niiden vaihtokustannukset nousseet. Tämä on aika hyvin myös kuluttajilla tiedossa, minkä vuoksi myös lasiturva on aiempien vuosien takaista kiinnostavampi hankinta auton kokonaisvakuutukseen, kertoo Virtanen.

Tuulilasi voi kärsiä myös kuskin takia

Tuulilasin kärsimyksestä voi joskus syyttää myös ajotapaa:

– Pahinta on ajaa sora-auton takana ja kytätä ihan puskurissa. Kun tulee toinen rekka vastaan, se puhaltaa pikkusepeliä tuulilasiin. Eli ajetaan keskellä tietä ja pidetään seuraavaan autoon ainakin 100 metrin väli, neuvoo Thomas Hedström Kokkolasta.

Auton tuulilasin kapikkauslaite
Vesa Vaarama

Pikkuvikaisen tuulilasin voi saada vaihtokuntoon myös kotipihalla.

– Pannaan auto yöpakkasen jälkeen käyntiin ja aletaan skrapata. Tuuletin pannaan puhaltamaan suoraan tuulilasiin, jolloin syntyy pahimmillaan 30 asteen lämpöero sisä- ja ulkotilan välillä. Lämpölaajennuksesta se tuulilasi sitten halkeaa, Hedström kuvaa.

Jos tuulilasissa on särö tai muuta vikaa, auto pitäisikin lämmittää suuntaamalla puhallus eri puolille niin, että tuulilasi lämpenee tasaisesti.