Leena Vilkan kolumni: Eläimen tärkein oikeus on oikeus elämään

Eläimet on vapautettava teollisen eläintuotannon aiheuttamasta tuskasta ja kärsimyksestä, kirjoittaa ympäristöfilosofi Leena Vilkka.

eläinten oikeudet
Leena Vilkka
Juha Kivioja / Yle

Alkuvuodesta Suomessa uutisoitiin laaja-alaisesti Australian metsäpaloista. Liikuttavat kuvat pelastetuista kenguruista ja koaloista sekä järkyttävät määrät metsäpaloissa kuolleita eläimiä saivat monet, mukaan lukien itseni, tekemään lahjoituksia pelastusorganisaatioille. Jossain vaiheessa puhuttiin puolesta miljardista kuolleesta eläimestä. Nyt on pinnalla koronavirus, johon on kuollut jo tuhansia ihmisiä.

Jään miettimään näitä lukuja ja selvitän, montako eläintä tapetaan teurastamoissa vuodessa. Pelkästään Suomessa teurastetaan noin 280 000 nautaa, 2 miljoonaa sikaa ja 70 miljoonaa yksilöä siipikarjaa (siirryt toiseen palveluun). Koko maailmassa teurastetaan vuosittain keskimäärin noin 63 miljardia eläinyksilöä (siirryt toiseen palveluun). Luku ei sisällä turkiseläimiä, kaloja eikä riistaeläimiä. Mitä merkitsee 63 miljardia kuollutta?

Meidän on kohdeltava eri lajeihin kuuluvia oikeudenmukaisesti ja otettava huomioon, että monet eläimet ovat tuntevia ja tietoisia olentoja yhtälailla kuin ihmisetkin. 

Brittiläinen eläinsuojelija Ruth Harrison (1924-2000) julkaisi vuonna 1964 teoksen Animal Machines, jossa hän kertoi suurelle yleisölle, miten hirvittävissä oloissa eläimiä kasvatetaan ihmisen ruoaksi tehoeläintuotannossa. Harrisonin innoittamana australialaisfilosofi Peter Singer loi teoksensa Animal Liberation vuonna 1974. Yhdysvaltalaisfilosofi Tom Regan puolestaan julkaisi vuonna 1984 eläinten oikeuksien perusteoksen The Case for Animal Rights.

Eläinoikeusliike oli syntynyt – eläimet on vapautettava teollisen eläintuotannon aiheuttamasta tuskasta ja kärsimyksestä.

Kengurut ja koalat vetoavat tunteisiin. Lehmät, siat ja kanatko eivät? Miksi media ei tuo näiden eläinyksilöiden hirvittäviä kohtaloita yleiseen tietoisuuteen? Tiedämme, että lihantuotannosta on runsaasti haittaa myös ympäristölle (siirryt toiseen palveluun) kuten ilmastopäästöt ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Mikään faktatieto ei tunnu muuttavan tilannetta. Lihatalous ja turkistuotanto ovat edelleen laillisia elinkeinoja, vaikka moraalisesti kyseenalaisia.

Demokratia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat vaikeita asioita, kun niiden pitäisi ulottua myös eläimiin. Rasismi ei ole poliittisesti korrektia. Samoin perustein spesismi, lajisorto, pitäisi jo tuomita. Kahtiajako ihmisiin ja eläimiin ei vain enää toimi. Meidän on kohdeltava eri lajeihin kuuluvia oikeudenmukaisesti ja otettava huomioon, että monet eläimet ovat tuntevia ja tietoisia olentoja yhtälailla kuin ihmisetkin.

Eläinten massamurhat ovat aikamme sokea piste. Osallistumme kaikki osaltamme tähän käsittämättömään ja jatkuvaan massamurhaan – hiljaisuudellamme, sallimalla kaiken kammottavuuden silmiemme alla. Emme kuitenkaan voi vedota tietämättömyyteen Harrisonin ja tuhansien muiden teosten ja eläinoikeustutkimusten jälkeen.

Alkaako kohta viimeinen taistelu? Tämän päivän nuorten aktivistien ase on sosiaalinen media. Tarhoilla käydään salaa dokumentoimassa ja valokuvaamassa turkiseläinten olosuhteita. Myös Forssan teurastamolla on järjestetty mielenosoituksia tänä keväänä (siirryt toiseen palveluun). Kasvaako näistä todellinen hätähuuto eläinten puolesta?

Vuosikymmenten varrella eläinten oikeudet on muuttunut yhä salonkikelpoisemmaksi. Se aika on ohi, kun juristit olivat sitä mieltä, että oikeudet kuuluvat vain ihmisille. Uudehko yhdistys Suomen eläinoikeusjuristit ry (siirryt toiseen palveluun) nojaa yhdysvaltalaiseen Nonhuman Rights Project (siirryt toiseen palveluun) -toimintaan, jonka tavoitteena on eläinten oikeuksien vakiinnuttaminen lainsäädäntöön. Eläinoikeuspuolue (siirryt toiseen palveluun) puolestaan pyrkii nostamaan eläinten oikeudet politiikan keskiöön.

Salonkikelpoisuudestaan huolimatta eläinten oikeudet on perustaltaan yhtä radikaalia nyt kuin vuosikymmenet sitten. Mikäli eläinten oikeudet tosiaan otetaan vakavasti yhteiskunnassa, lainsäädännössä ja politiikassa, tarkoittaa se kokonaan uudenlaista yhteiskuntajärjestystä, jossa käsky älä tapa koskee myös eläimiä. Eläimen tärkein oikeus on oikeus elämään. Eläimillä on yhtäläinen intressi omaan elämäänsä kuin ihmisilläkin. Tämän oikeuden toteutuminen tarkoittaa sitä, että eläimiä ei enää tuoteta eikä tapeta ruoaksi tai turkikseksi vaan yhteiskuntien on siirryttävä kokonaan vegaaniseen elämäntapaan.

Tässä uudessa maailmassa, jonka voimme kuvitella, yksikään eläin ei kärsi ihmisen takia. Sivutuotteena maapallo ja ihmiset voivat paremmin liha- ja turkistuotannon kaikkien varjopuolien jäätyä historiaan.

Leena Vilkka

Kirjoittaja on ympäristöfilosofian dosentti, joka on julkaissut muun muassa teoksen Eläinten tietoisuus ja oikeudet vuonna 1996.

Aiheesta voi keskustella 17.3. ko 23.00 asti.

Lue myös

Pekka Juntin kolumni: Sinäkin aiheutat eläimille kärsimystä ja kuolemaa

Roope Lipastin kolumni: Maailmanloppua odotellessa

Leena Vilkan kolumni: Lapset pelastavat maapallon – ihmisen asema ja arvo on ajateltava uudelleen

Leena Vilkan kolumni: Tänään saimme kuulla, että Suomesta on hävinnyt kokonaan 312 lajia – ja seuraavaksi uhkaavat mennä jopa pääskyt