Kirjeenvaihtajalta: EU:n täytyy parantaa tahtia, jos se haluaa eroon sitä uhkaavasta loputtomasta pakolaiskriisistä

EU ei ole viidessä vuodessa löytänyt ratkaisuja kriisiin, kirjoittaa Ylen kirjeenvaihtaja Susanna Turunen.

turvapaikanhakijat
Kuvassa poliisin pidättämät siirtolaiset katsovat kohti kameraa, poliisin käsi on linssin edessä.
Poliisin pidättämiä siirtolaisia Kreikan puolella rajaa 1. maaliskuuta.Sakis Mitrolidis / AFP

BRYSSEL Viisi vuotta unioni, eli jäsenmaat, ovat tuhlanneet politikointiin, keskinäiseen nahisteluun, mulle–sulle laskuharjoituksiin ja kauniisiin lupauksiin.

Viisi vuotta sitten EU sopi Turkin kanssa, että se maksaa riihikuivaa, jos Turkki pitää Turkin puolella yhteistä rajaa miljoonat pakolaiset, jotka ovat sinne Syyriasta paenneet.

Viisi vuotta tilanne pakolaisleireillä on ollut lohduton vaikka EU on avustanut niitä miljardeilla euroilla, ja viisi vuotta EU-maat ovat tuhlanneet aikaa pyöreän pöydän ääressä Justus Lipsius- ja Europa-nimisissä rakennuksissa Euroopan sydämessä Brysselissä – päättämättä yhtään mitään, millä olisi ratkaisevaa merkitystä sille, että pakolaisten pyrkiminen Euroopan unionin alueelle saataisiin loppumaan.

Jotain on kuitenkin muuttunut viidessä vuodessa. Sen sijaan, että EU-maat olisivat rajoillaan avosylin vastassa tarjoamassa huopia, vettä ja ruokaa 1,3 miljoonalle pakolaiselle, kuten vuonna 2015, nyt vastassa on sotilaiden ja poliisien etuvartio, piikkilanka-aidat ja kyynelkaasu.

Unionin sisäministerit istuivat keskiviikkoiltana jälleen kerran Brysselin pyöreän pöydän ääressä. Kreikka oli pyytänyt koolle ylimääräisen kokouksen. Maan kanto- ja sietokyky pakolaisten osalta on tullut mittaansa. Omien kansalaisten turvallisuus on uhattuna, sanoo Kreikan valtionministeri Georgios Gerapetritis.

Päivää ennen kokousta komission, neuvoston ja parlamentin presidentit olivat vierailleet Kreikan Turkin vastaisella rajalla ja vannoneet solidaarisuutta. Kreikka tekee EU:lle palveluksen puolustamalla EU:n ulkorajaa, sanoi komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen.

Kreikan voimat ovat koetuksella kun muun muassa ennen niin idyllinen Lesboksen lomasaarikin on muuttunut pakolaisten telttakyläksi. Matkailijat ovat kaikonneet saarilta ja tulot heidän mukanaan.

Satakunta rajavartijaa, jokunen merialus ja pari helikopteria lisää ei kylmää pakolaisia ja lopeta heitä haluamasta Eurooppaan. Heillä ei ole mitään menetettävää eikä mitään mihin palata.

Kuvassa siirtolaisille jaetaan ruokaa Turkin Edirnen lähellä.
Nainen jakamassa siirtolaisille ruokaa Edirnen kaupungin lähellä Turkissa maaliskuun alussa.Ozan Kose / AFP

Epävirallisen sisäministerikokouksen annin tiedettiin jäävän laihaksi. Päätöksiä ei voitu tehdä, mutta voitiin kuunnella ja osoittaa solidaarisuutta “me autetaan minkä voidaan”-asenteella. Yksi jäsenmaa tarjoaa rajavartijoita, toinen telttoja, kolmas rikoksentorjuntaosamista ja niin edelleen. Kaikki lähtevät kotiin voittajina. Pakolaiset pysyvät rajan takana – toistaiseksi.

Samaan aikaan Ankarassa käydään todellisia neuvotteluja. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel sekä ulkopoliittinen korkea edustaja Josep Borrell neuvottelevat keinoista, joilla pitää Turkki yhteistyömielisenä.

Kuvassa Turkin presidentti Erdogan ja Euroopan neuvoston puheenjohtaja Charles Michel kättelevät.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja Euroopan neuvoston puheenjohtaja Charles Michel.

Erdoğan avasi rajat pakolaisille länteen, ei siksi, että EU ei pitäisi kiinni rahoitusvelvoitteistaan, vaan siksi, että haluaa painostaa länsimaita ratkaisemaan Syyrian sisällissodan. Se on vaikea, epämiellyttävä ja lähes mahdoton tehtävä, koska EU:n keinot ovat olemattomat ja alueella huseeraavat globaalit suurvallat omine intresseineen.

Silti neuvottelutulos Ankarasta oli painavampi kuin EU:n pyöreän pöydän ritareiden aikaansaama yhteinen solidaarisuuden tunnustus. Kaikesta Turkin uhosta huolimatta todettiin, että EU:n ja Turkin sopimus on yhä voimassa. Turkki siis pitää pakolaiset omalla puolellaan rajaa. Miten tässä onnistuttiin?

EU lupasi vuonna 2016 Turkille 6 miljardia euroa tukea kymmenelle vuodelle ja siitä on maksettu reippaasti yli puolet. Lopun maksua on nopeutettu. Mutta käytävillä pyörii itsepintaisesti huhu ylimääräisestä miljardista. Sekö Erdoğanille luvattiin? Toistaiseksi emme tiedä.

Todellinen tilanne on se, että Turkki on tietoisesti työntänyt tuhansia pakolaisia EU:n eli Kreikan rajalle, rajalla on yhteenottoja ja EU kiristää Turkkia uhkaamalla lopettaa avustamisen, jos Turkki ei pidä sitoumuksistaan kiinni. Kierre on valmis.

Kreikan ja Turkin välisellä raja-alueella on Kreikan pakolais- ja maahanmuuttoministerin Georgios Koumoutsakosin mukaan 10–15 000 pakolaista tällä hetkellä. Kreikka on lopettanut maahantuloanomusten käsittelemisen kuukaudeksi. Vanhojakin on työstämättä 80 000. Monet ovat pitäneet päätöstä kansainvälisten ja EU-lakien vastaisena, mutta hätä ei lue lakia.

EU-pöydässä istunut sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) antaa Kreikan toimille täyden tukensa kunhan ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Suomen vihreät, kuten kaikki poliittiset puolueet ympäri Eurooppaa, kamppailevat kannatuslukujen kanssa. Vastassa ovat populistiset ja äärioikeistolaiset voimat, jotka ovat vahvistuneet samalla kun pakolaiskriisi on pitkittynyt.

Ohisalo toteaa sen, minkä kaikki tietävät ja ovat tienneet jo viisi vuotta. EU:n on uudistettava oma pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkansa vastaamaan todellisuutta. Se on lähes ainoa EU:n keino hallita pakolaisvirtoja. Kyse on isosta paketista taakanjakoineen ja palautusjärjestelmineen. Sekään ei ratkaise ongelmaa lopullisesti niin kuin eivät miljardit tai rauta rajalla.

Ongelma ratkaistaan päättämällä sota pakolaisten lähtömaassa eli tässä tapauksessa Syyriassa. Se kuuluukin sitten EU:n ulkoministereille, jotka miettivät omia toimiaan Kroatiassa perjantaina.